Sirpa Pääkkönen lainaa kolumnissaan kirjailija Pirkko Saisiota: ”Kun lähteminen, tai suuri ero, on edessä, ihminen näkee kaiken kuin ensimmäistä kertaa. Esimerkiksi puun. Tai huoneen. Tai taulun. Tai toisen ihmisen.”
Kulttuuritoimituksen Eija Niskanen kertoo, miksi päätyi kahdeksan vuotta sitten mukaan perustamaan Suomeen itä- ja kaakkoisaasialaiselle elokuvalle omistettua festivaalia.
Anne Välinoro kirjoittaa kolumnissaan Fritz Langin vuoden 1927 klassikosta, joka esitettiin Tampere-talossa Tampere Filharmonian säestämänä. ”Elokuvan kiihottavin nainen on taseteissa sätkivä robotti-Maria.”
Mikko Manka kirjoitaa kolumnissaan Tampereesta: ”Ei täälläkään kaikki täydellistä ole: rakennusten ja monumenttien nimeämishommien kanssa meillä on aina ollut vähän vaikeaa.”
”Saksan ja maailman kohtaloksi koitui se, että maan kommunistit ja sosiaalidemokraatit pitivät pahimpana vihollisenaan toisiaan, eivät suinkaan natseja”, Kari Pitkänen kirjoittaa kolumnissaan.
Kirsi Jaatinen unelmoi kulttuurikellarista, jonne voisi mennä ja tilata listalta ohjelmanumeron kuin drinkin – ja huomaa, että Joensuusta sellainen jo löytyy.
