Kuva: Nelli Kenttä
KOLUMNI | ”En olisi kuunaan uskonut näin itäsuomalaisena ihmisenä, että aksentilla, jota on koko ikänsä piilottanut, voidaan laulaa niin kuumasti seksistä”, Heli Mustonen kirjoittaa.
1960-luvulla syntyneenä kuuluun sukupolveen, jonka lapsuutta värittivät kaksi mysteerinomaista kansainvälistä ilmiötä.
Ei, en tarkoita kuulentoja tai kylmää sotaa, vaikka riittihän niissäkin toki seuraamista. Tarkoitan Euroviisuja ja Miss Universum -kisaa.
Lapsen näkövinkkelistä Suomen oli liki mahdotonta voittaa kumpaakaan. Ja niinhän se olikin. Miss Universum on löytynyt Suomesta vain kaksi kertaa, vuonna 1952 ja 1975. Euroviisut on voitettu kerran, vuonna 2006.
Nykyisin naisten kauneuskilpailuilla ei onneksi ole enää niin väliä edes jonkinlaisen kansallisen itsetunnon kohottajana. Mutta Euroviisut – kyllä niissä pärjääminen edelleen piristäisi.
* *
Näin äkkiseltään sanottuna Euroviisuissa on tarvittu aina kahta ominaisuutta. Hyvän kappaleen lisäksi voittajalla on pitänyt olla hirmuisesti pokkaa. On pitänyt huokua sellaista lähes ylimaallista säteilyä siitä, että tietää mitä on tekemässä ja uskoo siihen.
Suomalaisilta se on toistaiseksi onnistunut parhaiten naamioituneena.
Onneksi ajat ovat toiset. Nyt jokaisen tällaisen 1960-lukulaisen, joka on jämähtänyt vanhoihin ajatuskuvioihin, kannattaa katsastaa UMK-finaalin seitsemän kappaletta.
Sen jälkeen kun isoisä lampun osti ja söi voileipiä junassa suoraan eväslaatikosta, olemme haalineet riittävän määrän pokkaa.
Suomalaiskansallinen anteeksipyytely ja häviäjäasenne siintävät enää heikosti mykiöissämme. Olemme pikkuhiljaa tajunneet, että olemme varmasti ihan yhtä lahjakkaita musiikintekijöitä kuin kaikki muutkin.
Ja voimme huoletta tehdä myös yhteistyötä kansainvälisten osaajien kanssa, jos siltä tuntuu, eikä se ole keneltäkään pois. Niin ne muutkin tekevät.
* *
Suomalaiset musiikintekijät ja Yleisradio ovat siis ehdottomasti oppineet jotakin viime vuosina. UMK-finaalin kappaleet ja videot ovat vihdoinkin kiinnostavaa seurattavaa.
Ihan ykkösparannus on jo se, että laulujen sanat näkyvät videoilla. Ne tuovat kokonaisuuteen valtavasti lisäarvoa ja nostavat sanoituksia esiin. Tämä näkyy etenkin Oliveran kappaleessa Thank God I’m an Atheist, jonka sanoitus lähentelee omassa mittapuussani kutakuinkin täydellistä nykyballadin sanoitusta.
Olivera ei varmaan voita UMK-finaalia, eikä sillä ole niin väliäkään. Tällaiselle keski-ikäiselle tätsykälle kuin minä hän on jo voittaja, sillä ilman finaalikappaleiden videoiden näkemistä en olisi tiennyt Oliverasta mitään. Nyt etsin ja odotan häneltä muutakin musiikkia.
* *
UMK-finaalin voittajaksi on arvailtu etenkin The Rasmusta, mutta silläkään ei oikeastaan ole niin väliä. UMK-finaalissa on yksi varma voittaja, ja se on suomalainen musiikinkuuntelija. Ilman tämänvuotisia kappaleita tällainen jämähtänyt varttuneempi musadiggari ei nimittäin tietäisi, että:
- Helsinkiläisellä Cyan Kicks – yhtyeellä on vähintään yhtä paljon pokkaa kuin viime vuoden UMK-voittajalla. Harmi, että he ovat vuoden myöhässä.
- Suomessa on sellainenkin taitava tanssipopin esittäjä kuin Bess, jonka kappaleen kertosäe on saanut ulkomaisetkin euroviisufanit ihastelemaan suomen kielen täräkkyyttä.
- The Rasmuksen solistin Lauri Ylösen lauluäänessä on samaa outoa karismaa kuin 20 vuotta sitten ja se taannuttaa täti-ihmisen yhä jollekin oudolle fanitustasolle.
- Pääministeri Sanna Marinin lempiyhtye Younghearted kuulostaa mukavalta ja kivalta, eikä siinä ole mitään hävettävää.
- Tommi Läntinen osaa edelleen laulaa ja esiintyä upeasti, ja vaikka hän tuntuu olevan nyt vähän väärässä seurassa, hän ansaitsisi levyllisen uusia, mahtavia biisejä ja potkua uudelle tulemiselle.
* *
Ja sitten, melkein ihan parasta. Katsomalla UMK-finaalin kappaleiden videot moneen kertaan, seniori-ikäinen musiikinkuuntelija pääsee näkemään yhä uudestaan ja uudestaan myös Siilinjärven prinssin, häkellyttävän nykymuusikon nimeltä Isaac Sene.
En olisi kuunaan uskonut näin itäsuomalaisena ihmisenä, että aksentilla, jota on koko ikänsä piilottanut, voidaan laulaa niin kuumasti seksistä.
”Sä oot sillee tuuppa tähän”, Isaac Sene laulaa.
En tiedä, lähettäisinkö savolaista supertähteäkään Euroviisuihin, tai pärjäisikö hän siellä, mutta jossakin tämä rohkea muusikko tulee pärjäämään.
Olkaa siis, ihmiset, uteliaita UMK-finaalin suhteen. Se tekee hyvää vähintäänkin verenkierrolle.
Heli Mustonen
Lisää Uuden Musiikin Kilpailusta Ylen sivuilta.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Elinan surma on oopperaa aidoimmillaan, tunteen paloa ja mielenliikutusta, joka ei tee mitään puolivillaisesti
KOLUMNI | Topi Lepojärvi kävi todistamassa Oskar Merikannon harvoin esitettyä oopperaa, ja päätti kirjoittaa aiheesta arvostelun, joka ei olisi vain copy-pastattu ChatGPT:stä.
Duo Pauliina & Sara hurmaa Sirkus Finlandian syksyn viimeisissä näytöksissä
KOLUMNI | Esitys saa minut pohtimaan, mitä kaikkea taide on tai voi olla. Suomessahan myös sirkustaide tunnustettiin taidemuodoksi 2000-luvun taitteessa.
Ilman rajatonta huumoria elämä kutistuu jääkaapin kokoon – Tampereenkiäliset uutiset Tampereen Komediateatterissa
KOLUMNI | Tampere murjottaa itsensä aina vanhaan muottiin, vaikka kuinka asemanseutu runnottaisiin kiekkotemppeliksi areenoineen ja liekehtivine torneineen.
Kuningaskalastaja tienhaarassa ja miten puhua taiteen kokemisesta
ESSEE | ”Jos haluamme, että kulttuuri koskettaisi yhä useampaa, tulisi löytää puhetapoja, jotka purkaisivat kulttuurin ja taiteen keinotekoisia hierarkioita”, Jari Paavonheimo kirjoittaa.