Siiri Solalinna elokuvassa Pahanhautoja. Kuva: Andrejs Strokins
KOLUMNI | Yhdysvaltain isoimpiin kuuluvalla elokuvafestivaalilla tammikuisin pidettävällä Sundancella on maine mestari- ja hittihautomona, minkä takia alle kymmenentuhannen asukkaan Park City repeilee juuri nyt niin Hollywood-eliittiä kuin karvalakkikansaakin. Tänä vuonna mukana on kolme suomalaista elokuvaa.
Vuonna 1978 perustettu Sundance Film Festival pyrkii suojelijanaan, emo-organisaationaan ja varsinaisena järjestäjänään toimivan Sundance Instituten tavoin tuomaan esille uutta taidetta. Festivaalin pohjimmaisena pyrkimyksenä on tuoda julki uusia taideteoksia ja saada niille yleisöä.
Sundancen elokuvafestivaali pidetään aina tammikuussa Kalliovuorten kupeeseen syntyneessä entisessä kaivoskaupungissa, nykyään hiihtoturismista elävässä Park Cityssä, Utahin osavaltiossa. Festivaali pitää tarkoituksenaan tuoda yleisön nähtäväksi etenkin isojen Hollywood-yhtiöiden ulkopuolella tehtyä independent-elokuvaa.
* *
Alun perin pääpaino oli amerikkalaisissa indie-elokuvissa, mutta nyttemmin mukaan on otettu myös muun maailman, Euroopan ja muidenkin maanosien elokuvia, sillä niitä voi vaivatta pitää Hollywood-studioiden ulkopuolisina elokuvina. Amerikkalaisille Sundancen merkitys on siinä, että siellä saattaa nähdä tulevaisuuden mestariohjaajien ensimmäiset elokuvat. Niin kävi esimerkiksi vuonna 1985, jolloin festivaalilla nähtiin silloin vielä täydellisen tuntemattomien Joel ja Ethan Coenin esikoiselokuva Blood Simple.
* *
Sundancen maine tähtien ennustajana perustuu voimakkaimmin yhteen elokuvaan. Joskus maailmassa oli aika, kun kukaan ei ollut ikinä kuullutkaan esikoisohjaajasta nimeltä Quentin Tarantino.
Hänen Reservoir Dogs -elokuvansa (1992) on malliesimerkki siitä, mitä ja millaista elokuvaa Sundancesta etsitään pikkukaupungin kujilla hortoilevien tuhansien isojen levitysyhtiöiden, Hollywood-firmojen, tv-kanavien, suoratoistoyhtiöiden ja muiden elokuvafestivaalien ohjelmistohankkijoiden sekä muutamien sekaan eksyneiden leffafanien voimin.
Koko touhua suojelee Sundancen perustajiin kuuluva näyttelijä-ohjaaja ja kansalaisaktivisti Robert Redford.
* *
Uusi täysosuma, josta kukaan ei ole kuullutkaan, pönkittää Sundancen omaa sekä siellä kävijöiden mainetta uusien menestyksien haistajana. Reservoir Dogs ei voittanut pokaalin pokaalia Sundancesta, mutta katsojat intoilivat siitä niin paljon, että elokuvasta tuli sen vuoden puheenaihe.
Vaikka kaikki eivät uusia Tarantinoja olekaan, joskus tarpeeksi omaperäisen teoksen esiintulo riittää.
* *
Jälkeenpäin katsoen myöhemmällä urallaan suuren vaikutuksen tehneisiin Sundance-ohjaajiin kuuluvat muun muassa Bryan Singer (Epäillyt, 1994), Steven Soderbergh (Seksiä, valheita ja videonauhaa, 1989) Christopher Nolan (Memento, 2001) ja Jim Jarmusch (Muukalaisten paratiisi, 1985).
Muutakin tähteyttä on kuin ohjaajuus. Siitä todistaa vuoden 2010 Sundance-voittaja Debra Granikin Winter’s Bone. Se nosti esiin silloisen 20-vuotiaan aloittelevan näyttelijän Jennifer Lawrencen, jolla olivat vielä kaukana edessäpäin The Hunger Games -elokuvat, Oscar-ehdokkuudet ja -voitto.
* *
Loistokkaimman jälkimaineen saavuttanut eurooppalaiselokuva Sundancessa lienee Mike Newellin Neljät häät ja yhdet hautajaiset (1994).
Kukaan ei vielä tiedä, miten Sundancessa tänä vuonna esillä ovat suomalaisteokset, Hanna Bergholmin kauhuelokuva Pahanhautoja, Alli Haapasalon draama Tytöt tytöt tytöt sekä Tania Andersonin mormonidokumentti The Mission, pärjäävät. Sen voi arvata, että helppoa niillä ei ole, sillä samasta huomiosta kilpailijoita on määrättömän paljon.
Mutta ainakin suomalaiselokuvilla on mahdollisuus. Pienetkin myönteiset maininnat voivat osoittautua isoiksi voitoiksi.
Antti Selkokari
Sundance Film Festival jatkuu 30.1.2022. Seuraa tapahtumia festivaalin Youtube-kanavalta.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kuningas Ubu -tulkinta Joensuussa on visuaalisesti upea ja hyvällä tavalla arvaamaton – välillä mopo karkaa käsistä
TEATTERI | Tero Sarkkinen juhlistaa viisikymppisiään tuomalla Näyttämölle Kuningas Ubun ja esittämällä pääroolin. Esitys pitää katsojan sekä hyvällä että huonolla tavalla varpaillaan.
Pinnallista ja tyhjää vakavista ongelmista – arviossa dokumenttisarja Rikollispomot
TELEVISIO | Yhä useammin nähdään televisiotuotantoja, joissa toimittaja on pantu pääosaan ja todellisuuden taltiointi jää vähemmälle. Rikollispomot on yksi niistä.
Parasta juuri nyt (18.3.2024): Kirottu sota, Sodan kauneus ja kauheus, Komppania K, The Harlem Hellfighters, The Great War
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat.
Teko-, tuki- vai tuhoäly?
ESSEE | Tekoäly puskee osaksi sinunkin elämääsi, halusit tai et. Ohessa katsaus siihen missä alan kehitys rymistelee maaliskuussa 2024.