Mirella on kertonut huonosta henkisestä voinnistaan. Kuva: Patrik Sundberg
KOLUMNI | Huonosta henkisestä voinnistaan kertoivat vuonna 2025 niin nuorisoidolit, huippuviulistit kuin Youtube-tähdet. Yleisö on vastaanottanut avautumiset ymmärryksellä ja jopa hurmioituneesti, kun homma on koristeltu värikkäästi.
”Ihmisten edessä on vain paljon nopeassa ajassa saanut ihminen, joka kertoo hetkeäkään miettimättä, mistä kiikastaa, ymmärtämättä vielä kunnolla itsekään, mistä todellisuudessa kiikastaa.”
Alkaa olla jo tylsää perua esiintymisiä tai siirtää julkaisuja henkilökohtaisiin syihin vedoten, kun asiat voi sanoa ihan suoraankin. Kenelläkään ei tietenkään ole velvollisuutta avata suurelle yleisölle henkilökohtaista elämäänsä tarkemmin, ja mieluummin puhun itsekin läheisilleni tai terapeutille, mutta nuorisoidoleista lähtien ihailtavan moni on vuonna 2025 kertonut avoimesti ja julkisesti voivansa henkisesti huonosti. Tyylikkäästi toteutettuna omien traumojen avaamisesta tuli loppuvuodesta jopa yllätyshitti.
”Nyt minun pitää ottaa mielenterveyteni esiin. En tiedä mikä minua vaivaa, mutta en vain pysty tällä hetkellä”, etenkin nuorison laulajaidoli Mirella avautui yleisölle heinäkuussa kesken Wanaja Festivalin keikkansa.
Pelkästään tuo hetki avaa riipivästi, miksi Mirella on niin valtavan ihailtu; itkuisessa purkauksessa ei ole mitään laskelmoitua – ihmisten edessä on vain paljon nopeassa ajassa saanut ihminen, joka kertoo hetkeäkään miettimättä, mistä kiikastaa, ymmärtämättä vielä kunnolla itsekään, mistä todellisuudessa kiikastaa. Hän ei ole etukäteen analysoinut, onko tämä steppi hyväksi hänen uralleen ja kesän keikoilleen. Hän on kuin kuka tahansa, joka sattuu voimaan huonosti.
Mirella vaikuttaa saaneen jaksamisensa kuntoon, ja keskustelu tapauksesta eteni nopeasti oikealle raiteelle eli puheeseen artistien kuormituksesta ja jaksamisesta eikä siihen, että mässäiltäisiin Mirellan henkilökohtaisista asioista. Artisti avasi sitä itse ihan riittävästi.
* *
Toinen valtakunnalliseen uutisvirtaan osunut mielenterveysteko vyöryi loppuvuodesta kaikki yllättäneellä voimalla. Henry ”Weksi” Wekström oli jo ennestään suosittu tubettaja, mutta miljoonien katselukertojen kaksi- ja puolituntinen Youtube-video oli jotain aivan poikkeuksellista, ja yhtäkkiä somet olivat täynnä nuoria ja aikuisia, jotka hokivat kuinka koskettava ja tärkeä Weksin avautuminen rajusta lapsuudestaan ja puhumisen tärkeydestä on.
Ei ole Weksin vika, että kohina menee siihen vaivaannuttavaan pöhinäpisteeseen, jossa Linkedinin tittelihirviökonsultit kertovat liikutuksestaan ja siitä, miten puhe jalkautetaan organisaatioihin. Jos Mirella avautui spontaanisti, Weksin video on puolestaan kallis, ammattitaitoinen ja pitkään hiottu teos. Lähestymistavassa ei ole mitään väärää, kun teoksella saadaan suuri yleisö käsittelemään täysin uudella tavalla sitä, kuinka tärkeää on saada miehetkin puhumaan tunteistaan. Katselukertoja on jo yli 2 miljoonaa.
* *
Indiemusiikin kentällä on useita raa’an rehellisiä artisteja, kuten Litku Klemetti ja Rosita Luu, jotka kertovat avoimesti ongelmistaan ja esimerkiksi keikkatilanteiden vaikeudesta. Heidät livenä nähneet voivat varmasti vakuuttaa, että heidän karismaansa ei ole vähentänyt itsevarmuuden ajoittaisen puutteen paljastaminen – päinvastoin. Fanit pääsevät sosiaalisessa mediassa hyvin lähelle artisteja, ja kun näkee Litkun haltioituneen yleisön suurilla lavoilla, kokee vastaavaa onnistumisen tunnetta kuin joku läheinen ihminen oli edessäni esiintymässä.
Viulisti ja kapellimestari Pekka Kuusisto avautuu Helsingin Sanomissa joulukuun lopussa burnouteistaan sekä siitä, miten läheisten kuolemat ovat vaikuttaneet mielenterveyteen ja työntekoon. Haastattelussa hän kertoo, kuinka olisi tarvinnut jo opiskeluvuosinaan samanlaista keskustelua kuin Ylen 99 valittua -dokumenttisarjassa, jossa hänen kollegansa kertovat ”samoista ongelmista, joita Kuusisto häpesi yksinään”. Haastattelun lopussa hän vielä alleviivaa sitä, miten suurena juttuna mielenterveysasioista puhumista voidaan edelleen pitää ja kertoo ”haluavansa olla enemmän muusikko kuin yksityiselämästään puhuva henkilö”.
Kyllä sinä, Pekka, olet. Niin ovat paljon enemmän kuin vain mielenterveydestään puhuvia myös Mirella, Weksi, Litku Klemetti, Rosita Luu ja kaikki muutkin rohkeat. Te vain sanotte ääneen sen, mitä meistä monelle toisinaan sattuu ja teette sen muille helpommaksi.
Pietari Raekallio
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Vapaus barrikadeilla – Miten Delacroix’n mestariteos puhuttelee vielä kahdensadan vuoden jälkeenkin?
ESSEE | Maalauksen hahmoissa kauneuden ihanteet yhdistyvät kapinan arkiseen todellisuuteen. Teos muistuttaa meitä siitä, miten hauraita käsitteitä ovat demokratia ja vapaus.
Voiko ajatus taiteesta olla taideteos? Pohdintaa Anish Kapoorin näyttelystä Serlachiuksella
ESSEE | Kulttuuritoimituksen Petri Hänninen purkaa esseessään Anish Kapoorin näyttelyssä syntyneitä kysymyksiä taiteesta.
Herra presidentti, saanko puhutella? Toimittaja esittää Alexander Stubbille hämmentävän pyynnön
KOLUMNI | ”Suomesta on tulossa sotahullujen maa, eikä se tiedä lehmille eikä hevosille eikä ihmisille mitään hyvää”, Matti Kuusela kirjoittaa.
Akvavitixin ovela Norma – Bellinin oopperasta kuultiin Savonlinnassa konserttiversio
KOLUMNI | Oopperajuhlat vetelee viimeistä viikkoa, bonus-viikkoa. Jos et ehtinyt alkujuhlien yleensä kotimaisin voimin tehtyihin ensi-iltoihin, heinäkuun finaali kertoo mitä muualla osataan.




