Ihmisroskaa ja pullapolitiikkaa: Kiinnostaisiko pienet suuret tapahtumat?

Pullakin voi päätyä politiikkaan. Kuva: Pexels

Valtaosa suomalaisen yhteiskunnan sosiaalisesta toiminnasta on ennakoitavaa ja rutiininomaista. Se perustuu vakiintuneisiin instituutioihin, normeihin ja käytäntöihin, joiden merkityksen huomaamme usein vasta niiden rikkoutuessa. Työpaikkaruokailukin muuttuu yhteiskunnallisesti kiinnostavaksi vasta, kun se yhtenä heinäkuun maanantaina puuttuu.

Toisinaan tapahtuu kuitenkin jotakin alun perin pientä ja ennakoimatonta, joka käynnistää poikkeuksellisen tapahtumaketjun ja tekee näkyväksi yhteiskunnassa yleensä pinnan alla olevia sosiaalisia ja poliittisia jännitteitä. Tällaiset poikkeukselliset tapaukset ovat kiinnostavia, koska niitä ei voida palauttaa hitaasti eneneviin rakenteellisiin tai kulttuurisiin muutoksiin, eikä niitä voi myöskään ennakoida.

* *

Yksi esimerkki tämän kaltaisista poikkeuksellisesta tapahtumista on Oulun vuoden 2019 niin sanottu ihmisroskatapaus, jossa kaupunginvaltuutettu käytti valtuustokeskustelussa huono-osaisista ihmisistä ilmausta ”ihmisroska”. Yksittäistä puheenvuoroa ei olisi voinut ennustaa yhteiskunnallisten mittareiden, kuten työttömyysasteen tai maahanmuuton määrän, perusteella. Sen synnyttämä keskustelu teki kuitenkin näkyväksi huono-osaisuuteen, ihmisarvoon ja poliittisesti hyväksyttävän puheen rajoihin liittyviä jännitteitä. Samalla tapaus osoitti, kuinka nopeasti yksittäinen lausuma voi politisoitua ja tarttua kollektiiviseen muistiin.

Toinen, arkisempi esimerkki koskee pullaa.

Syksyllä 2025 hämeenkyröläinen vapaaehtoistyöntekijä ja entinen leipuri Pia Lehtonen, 76, halusi vakiintuneeseen tapaansa leipoa pullaa päivätoimintaan osallistuville ikäihmisille. Hyvinvointialue kuitenkin kielsi vuosia jatkuneen paikallisen käytännön toimintatapojen yhtenäistämisen yhteydessä.

Kiellolle esitettiin julkisuudessa useita perusteita. Näitä olivat asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu, vapaaehtois- ja palkkatyön rajan määrittely, hankintamenettelyt, keittiötilojen käyttö, elintarviketurvallisuus ja hygienia. Yksittäisestä paikallisesta hallintopäätöksestä kasvoi kuitenkin nopeasti jotakin paljon suurempaa. Keskustelu paisui kuin pullataikina.

Tapauksesta tuli kertomus ”maalaisjärjen” ja Sääntö-Suomen törmäyksestä. Se synnytti yleisönosastokirjoituksia ja vilkasta sosiaalisen median keskustelua sekä tuhansien ihmisten allekirjoittaman adressin. Myös poliitikot tarttuivat asiaan. Sitä kommentoivat niin paikallispoliitikot, kansanedustajat kuin sosiaali- ja terveysministerikin.

Lopulta pulla päätyi valtakunnalliseen politiikkaan: kevään 2026 budjettiriihen norminpurkua koskeviin linjauksiin sisältyi tavoite mahdollistaa leipominen hoitoympäristöissä. Pieni paikallinen kiista oli kulkenut vapaaehtoistyöntekijän leipomisesta valtakunnallisen sääntelyn muuttamista koskevaksi kysymykseksi.

* *

Juuri tämä tekee tästä pienestä suuresta tapauksesta sosiaali- ja terveyspoliittisesti kiinnostavan.

Ensinnäkin se teki näkyväksi paikallisen aloitteellisuuden ja yhdenmukaistavan hallinnon välisen jännitteen. Kyse ei lopulta ollut vain pullasta vaan siitä, kuinka paljon harkintavaltaa paikallisille työntekijöille, vapaaehtoisille ja yhteisöille voidaan sallia järjestelmässä, jonka tehtävänä on samalla turvata asiakkaiden yhdenvertaisuus ja toiminnan turvallisuus.

Toiseksi tapaus osoittaa, miten vähäpätöiseltä näyttävä tapahtuma voi tiivistää itseensä laajoja yhteiskunnallisia kysymyksiä: luottamusta, sääntelyä, virkavastuuta, vapaaehtoistyötä, yhdenvertaisuutta sekä kansalaisten kokemusta hallinnon etääntymisestä arkielämästä.

Kolmanneksi tällaiset tapaukset täydentävät määrällistä yhteiskuntatutkimusta. Tilastot kertovat rakenteista ja institutionaalisista muutoksista, mutta yksittäinen poikkeuksellinen tapahtumaketju voi paljastaa jännitteitä, joita kyselylomakkeisiin tai rekisteriaineistoihin on vaikea vangita. Pieni tapaus voi olla yhteiskunnallisesti suuri juuri siksi, että ihmiset tunnistavat siinä jotakin itseään laajempaa.

Pullakeskustelulla oli myös poliittinen sivuvaikutuksensa. Samalla kun huomio kiinnittyi helposti ymmärrettävään ja tunteita herättävään leivontakiistaan, norminpurkukokonaisuudessa tehtiin myös sosiaali- ja terveyspolitiikan kannalta huomattavasti perustavampia linjauksia. Niistä yksi koski mahdollisuutta täydentää palveluseteliä asiakkaan omalla rahoituksella. Se merkitsee olennaista muutosta palvelusetelijärjestelmän aikaisempaan periaatteeseen.

* *

Minua kiinnostaisi kerätä puolisen tusinaa tällaisia pieniä suuria tapahtumia, analysoida muiden tutkijoiden kanssa niitä yhdistäviä ja erottavia piirteitä, ja katsoa mitä sosiaali- ja terveystieteellisesti kiinnostavaa siitä mahdollisesti syntyy. Erityisen kiinnostavia ovat sellaiset sosiaali- ja terveyspoliittisesti merkitykselliset poikkeukselliset tapaukset, jotka alkavat sattumalta ja paikallisesti mutta joiden ympärille syntyvä yhteiskunnallinen keskustelu paljastaa jotakin olennaista suomalaisen yhteiskunnan sosiaalisista normeista, eri toimijoiden välisistä valtasuhteista ja poliittisista jännitteistä.

Minkälaisia sosiaali- ja terveyspoliittisesti pieniä suuria tapauksia teille on tullut vastaan?

Juho Saari
professori, Tampereen yliopisto

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua