Barokkimusisointia Kaikki elämän aamut -elokuvassa. Kuva: Luc Roux / Corbis Sygma
KOLUMNI | Kun pitkin syksyä mediassa, kouluissa ja kodeissa melskattiin ”barokkimusiikin kieltämisestä”, kuinkahan moni tarkkaan ottaen edes tiesi, mistä puhui, Antti Selkokari kysyy kolumnissaan.
Kun pitkin syksyä mediassa, kouluissa ja kodeissa melskattiin ”barokkimusiikin kieltämisestä”, kuinkahan moni tarkkaan ottaen edes tiesi, mistä puhui?
Barokki on eräänlaisen tietosanakirjamääritelmän mukaan taidesuuntaus, jota määritti suurellisuus. Mahtipontisuutta ja koristeellisuutta käytettiin luomaan draamaa ja jännitettä maallisen ja kirkollisen vallan ilmaisukeinona kuvataiteissa, arkkitehtuurissa, kirjallisuudessa ja musiikissa.
Vaikutuksen tekemisen historiallista taustaa selittää vain osittain uskonto. Kyse oli taiteen käyttämisestä katolisen kirkon vastauskonpuhdistuksen propagandavälineenä.
* *
Tämä ei tarkoita, että kaikki barokin aikaan sävelletty musiikki olisi jotenkin uskonnon ”saastuttamaa”. Uskonnollisia vaikutteita voi oikein pikkutarkasti etsiessään löytää bluesista, rockmusiikista, kantrista ja lähes mistä tahansa. Musiikkia pitäisi voida kuunnella musiikkina sinänsä ilman siihen itse heijastettuja mielipiteitä.
Tietenkin ymmärrän, miksi on vanhempia, jotka eivät tahdo lastensa joutuvan minkäänlaisiin tekemisiin uskonnon kanssa. Uskonnon pitäminen pelkästään kristinuskona ja sen oletettua ydinsäteilyn tavoin saastuttavaa vaikutusta kavahtaminen on kylläkin yhdenlaista fundamentalismia.
* *
Barokkimusiikki on 1600-luvulta noin 1700-luvun puoliväliin länsimaista klassista musiikkia hallinnut tyyli. Se, että barokkimusiikin aikakaudella iso osa musiikista oli jotenkin sidoksissa kirkkoon tai muihin uskonnollisiin instituutioihin, johtuu ennen kaikkea siitä, että ne olivat varakkaimpia musiikin tilaajia eli maksajia.
Tunnetuinta ja yhä kuunnelluinta barokkimusiikkia ovat muun muassa Johann Sebastian Bachin, G. F. Händelin ja Marin Marais’n sävellykset. Niitä kaikkia on mahdollista kuunnella ilman uskonnollisia ajatuksia tai tarkoitusperiä, vain musiikin kauneuden tähden.
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sateen jälkeen tulee pouta – yhteiskuntakuvaus Veera Ikosen romaanissa Rakkaudella, meistä
KOLUMNI | Dystopiat tarjoavat mahdollisuuden kuvitella ja tarkastella vaihtoehtoisia yhteiskuntamalleja, Juho Saari kirjoittaa.
Le Bureau Areenassa, kesä pelastettu! Mutta miksi vakoojasarja on niin loistava kuin se on?
KOLUMNI | Ranskalainen vakoojasarja Le Bureau on niin hyvä, että se kestää toisenkin katsomisen, Päivi Vasara kirjoittaa.
Miesselittämisestä puhuttaessa miehen kokemus saattaa unohtua
ESSEE | Gaius Turunen käy läpi miesselittäminen-termin synnyttämiä ristiriitaisia tunteita ja vilkaisee myös miten termistä on kirjoitettu englanninkielisessä maailmassa.
Tunnesiteet, trauma ja mitä Naruto opettaa empatiasta
ESSEE | ”Sosiaalisen median aikakauden yksinäisyyden ja mielipiteiden polarisoitumisen keskellä empatiakyvyn ja ihmiselämän mahdollisuuksien merkitys on vain korostunut”, Topi Lepojärvi kirjoittaa.