Kuvat: Otava / Mira Whiting
KIRJAT | Yhdysvaltalaisen Freida McFaddenin jännäreissä vakuuttaa niin juoni kuin inhimillisen vajavaiset henkilöhahmotkin.
”Onko Dawn kirjanpitäjänä mennyt tökkimään asioita, jotka olisi pitänyt jättää rauhaan?”
ARVOSTELU
Freida McFadden: Työkaveri
- Suomentanut Jussi Tuomas Kivi.
- Otava, 2025.
- 351 sivua.
Natalie Farrell työskentelee Bostonin alueella Dorchesterissä sijaitsevassa Vixed-nimisessä ravintolisäfirmassa. Firman myyntitykillä on naapurityöpisteellään pakkomielteisen täsmällinen ja sosiaalisesti varautunut työkaveri, kirjanpitäjä Dawn Schiff, jonka päivittäisten rutiinien mukaan voisi tarkastaa vaikka kellonsa. Dawnin asemaa työyhteisössä eivät yhtään helpota hänen omalaatuiset tapansa yrittää ystävystyä työtovereidensa kanssa.
Kun Dawn yhtenä aamuna ei olekaan ajoissa paikalla, hajoaa työpaikan turvallinen arkirutiini. Liittyykö hänen edellispäivänä sekä Natalielle että toimiston pomolle Sethille jättämänsä tapaamispyyntö asiaan? Kuka soittaa ja pyytää apua Dawnin orpona soivasta puhelimesta? Ja mitä Natalien pöydälle jätetty punaisentahrainen kilpikonnaveistos oikein tarkoittaa?
Kun Dawnia ei ala kuulua vielä iltapäiväksi sovittuun palaveriinkaan mennessä, lähtee Natalie katsomaan, onko työkaverilla kaikki kunnossa. Dawnin kotoa paljastuu kuitenkin asioita, joiden keskeltä Natalie löytää itsensä epäiltynä rikoksesta.
Onko Dawn joutunut satunnaisen veriteon uhriksi? Vai onko hän kirjanpitäjänä mennyt tökkimään asioita, jotka olisi pitänyt jättää rauhaan?
Vuonna 2023 suomennetulla Kotiapulainen-jännärillään (lue Pentti Straniuksen arvio täältä) läpimurron tehneen yhdysvaltalaisen Freida McFaddenin psykologinen trilleri Työkaveri (suom. Jussi Tuomas Kivi; Otava, 2025) ei aikaile vaan kääntää normaalin työpäivän saman tien synkkien salaisuuksien selvittelyksi, jossa ihmisten motiivit ja tekemiset avautuvat hiljalleen luku luvulta. Hienosti kasvavan jännitteen ohella McFadden vakuuttaa henkilöhahmoillaan, joissa tuntuu kirjasta toiseen toistuvan jonkinlainen altavastaajan asema. Sosiaalisesti kömpelö tai hierarkiassa alempana oleva ei välttämättä olekaan niin yksioikoinen tai helposti hyväksikäytettävä kuin alkuasetelma antaa olettaa.
Pikkuhiljaa paljastuu, kuka työyhteisöstä ei lopulta ole ollenkaan mukava työtoveri, vaan määrätietoinen kiusaaja, jota menneet teot eivät jätä rauhaan. McFaddenin taiten luotu kostotarina tarjoilee myös vähemmän perinteisen lopun, joka on ehkä paljon lähempänä todellisuutta kuin monet koston kierteeseen juuttuvat trillerit. Onko kukaan koskaan täysin viaton?
Ilkka Valpasvuo
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Juonittelevia liikemiehiä ja vakoilijoita – arviossa James Clavellin klassikkoromaani Noble House
KLASSIKKOKIRJAT | Noble House kertoo häikäilemättömistä liikemiehistä, jotka ovat Sun Tsunsa lukeneet, ja soveltavat sodankäynnin oppeja suoraan liike-elämään.
Runoelma joesta, josta valaan laulu katosi – arviossa Niillas Holmbergin Naarattu
KIRJAT | Niillas Holmbergin Naarattu on täynnä lohen kaipausta ja tuskaa kelottuneesta joesta. Runoteos on yksi kymmenestä Runeberg-palkinnon saajaehdokkaasta.
Kaksiteräinen kynä – arviossa Abdulla Pashewin Synnynnäinen rakastaja
KIRJAT | Kielitieteilijä Abudlla Pashewin runous on ollut kurdeille merkittävä kansallinen tekijä. Toisena keskeisenä teemana on rakkaus ja naiset.
Mikä sai suomalaisen älymystön ja kulttuurivaikuttajat kuten Tito Collianderin ihastelemaan Hitlerin Saksaa?
KIRJAT | Carl-Johan Holmlund antaa eväitä ymmärtää Collianderin elämänvaiheita ja sosiaalis-yhteiskunnallisia taustatekijöitä, jotka hänen kirjailijanpolkuaan ohjasivat.