Kuvat: WSOY / Thron Ullberg
KIRJAT | Ulf Kvenslerin psykologinen trilleri työntää hyvää miestä pikkuhiljaa kohti liekkejä.
”Kuinka paljon vaatii ihmisen käännyttäminen pimeälle puolelle?”
ARVOSTELU
Ulf Kvensler: Poltettu
- Suomentanut Leena Virtanen.
- WSOY, 2025.
- 464 sivua.
Ruotsalaisen Ulf Kvenslerin toinen suomennettu teos Poltettu (suom. Leena Virtanen; WSOY, 2025) jatkaa kihelmöivän jännittävien psykologisten trillerien parissa.
Käsikirjoittajana, ohjaajana, näyttelijänä ja koomikkona toimineen ruotsalaisen esikoisteos Erämaa (2022, suom. 2024) avasi karusti ihmiselämänlangan haurautta keskellä villiä luontoa, jos toisiin ihmisiin ei voikaan luottaa.
Nyt Kvensler pistää lukijan pohtimaan, muuttuuko ihminen elonpäivien käydessä vähiin. Peruskysymys kätketään hienosti pikkuhiljaa tihentyvän pahaenteisen tunnelman ja lähipiirin ihmisistä paljastuvien yllätysten kätköön.
Kotihoitajana työskentelevä Isak saa yllättäen puhelun isältään ensimmäisen kerran kahteentoista vuoteen. Tyttöystävänsä Madden kanssa peräkylässä keskellä Smoolantia asuva Isak on luvannut perheensä ainoalle luottoihmiselleen eli vaarilleen kertovansa, jos isä ottaa yhteyttä. Isä kertoo sairastuneensa ja että hänellä ei ole paljon aikaa jäljellä. Isä tahtoisi vielä nähdä poikansa.
Vaikka poikansa lapsena hylännyt isä ei lähtökohtaisesti ole edelleenkään tervetullut Isakin elämään, päättää hän vaarinsa ja tyttöystävänsä kanssa keskusteltuaan ottaa vastaan kutsun lähteä käymään isän luona Gotlannissa yhdessä Madden kanssa. Päätöstä eivät muuta edes Isakin näyt lapsena tulipalossa kuolleesta pikkusiskostaan, joka varoittaa lähtemästä sinne.
* *
Kvensler osaa hienosti rakentaa vaivihkaa piinaavaksi tihentyvää ilmapiiriä ja henkilöhahmoja, joilta tuntuu kokonaan puuttuvan moraali. Isakin lapsuuden traumat saavat hänet kokemaan ympäristöään myös normiarjen verhojen takaa eikä miljoonaomaisuuden taiteellaan tehneen isän kartanossa tunnu olevan kaikki ihan kohdallaan. Traumoista huolimatta Isakilta tuntuvat hetkittäin puuttuvan tietynlaiset suojapanssarit.
Vähien jäljellä olevienkin turvaverkkojen säikeet alkavat rakoilla, kun näyttää, ettei oikein kehenkään voi luottaa. Samaan aikaan, kun Isakin hyvän ihmisyyden pilareita nakerretaan, paljastuu ihmisten taustoista entistäkin synkempiä piirteitä.
Haluaako Isakin isä tehdä viime hetkillään sovinnon poikansa kanssa vai onko hänellä sittenkin toisenlaiset motiivit toiminnalleen? Kuinka paljon vaatii ihmisen käännyttäminen pimeälle puolelle?
Ilkka Valpasvuo
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Paholainen on huolissaan, riittääkö hornaan sieluja – arviossa A.H. Tammsaaren Hornanperän uusi Paholainen
KIRJAT | Viron kansalliskirjailijan ennen sotia ilmestyneessä romaanissa ei ole kyse siitä, että ihmiskunta olisi tehnyt parannuksen ja muuttunut taivaskelpoiseksi. Asia on juuri päinvastoin.
Kuka saa nimetä väkivallan, kysytään Laura Gustafssonin Lihakirjassa
KIRJAT | Laura Gustaffsonin romaani pureutuu raiskauksiin ja toisenlajisten eläinten hyväksikäyttöön. Aiheet ovat rankkoja, mutta osuvuudessaan Lihakirja on myös lakonisen hauska.
Juonittelevia liikemiehiä ja vakoilijoita – arviossa James Clavellin klassikkoromaani Noble House
KLASSIKKOKIRJAT | Noble House kertoo häikäilemättömistä liikemiehistä, jotka ovat Sun Tsunsa lukeneet, ja soveltavat sodankäynnin oppeja suoraan liike-elämään.
Runoelma joesta, josta valaan laulu katosi – arviossa Niillas Holmbergin Naarattu
KIRJAT | Niillas Holmbergin Naarattu on täynnä lohen kaipausta ja tuskaa kelottuneesta joesta. Runoteos on yksi kymmenestä Runeberg-palkinnon saajaehdokkaasta.