Mika Silvennoisen vahtikoira valloittaa. Kuva: Minna Hyvönen

Tarinan arvoinen Suomi – kantaesityskierros kotimaan katsomoihin

Tässä juttusarjassa kulttuuritoimittaja-ohjaaja Anne Välinoro kertoo Kulttuuritoimituksen lukijoille maamme teattereiden kotimaisista uusista näytelmistä ja niiden tekijöistä. Välinoro seuraa Suomen teatterielämää seitsemän kuukautta Suomen Kulttuurirahaston työskentelyapurahalla. Lue kaikki juttusarjan artikkelit täältä.

* *

Näyttämöllä on kansanperinnettä, ajankohtaista politiikkaa, ihmissuhteita, arkeologiaa ja Venäjä-suhteita.

Siis sekasotku? Kaikkea muuta. Kajaanilaissyntyisen Elli Salon kirjoittama Keräilijät on kauden hurmaavimpia tulokkaita. Salo on tehnyt aiheesta myös romaanin, jonka Otava julkaisee toukokuussa.

Aihe on mitä ajankohtaisin. Yhteisen 1 300 kilometrin itärajamme lähellä asuu tuhansia ihmisiä, joille Venäjä on ollut enemmän mahdollisuus kuin uhka.

Uusi tilanne ei ole poistanut maasta ihmisiä, joille Suomi on ollut koti jo vuosia. On syntynyt liittoja, lapsia ja liiketoimintaa. Keräilijät on tarinaa kaikesta tästä. Leirintäaluebisneksellä sinnittelee kypsä, lasiin sylkemistä välttelevä nainen, villieläinkuvaaja, jolle Tarja Heinula antaa tiukat raamit ja lämpimän olemuksen.

Hänellä on ystävä, kostamuslainen kirjastonhoitaja, jolle koko venäläisten klassikkojen aarteisto on selviytymisen ja henkisyyden tukipilari. Heidi Syrjäkari valloittaa klassikkositeerauksillaan.

Paikalle saapuu pääkaupunkiseudulta tutkija Heini (Karoliina Niskanen) hauras, menneisyytensä kanssa rajan pinnassa vastakkain joutuva tutkija, jolle mättäiden alla on kokonainen menehtyneiden miesten maailma.

Heini taistelee itsekin elämän ja menneisyyden rajalla, tragedian häilyvässä maastossa.

Heidi Syrjäkari kirjastonhoitajana. Kuva: Minna Hyvönen

* *

Ja sitten on tämä Mika Silvennoisen esittämä koira, entinen rajavartiolaisten turvapakki, josta joku jouni luopui.

Nyt hän saa olla kuvaajanaisen sulostuttaja ja vartija. Silvennoinen löytää koiraan käsittämättömällä tavalla persoonan, joka on valovuosien päässä Disney-faunasta.

Koira ahdistuu, pohtii, pelkää, suojelee, polttaa tupakkaa ja ajaa autoa. Katsojakumppanina ollut parikymppinen poikani oli aivan myyty ja yhdessä hihittelimme eläimen elekielelle koko viikonlopun.

Niin on teatteri ilon lähde.

* *

Itse tulin kosketetuksi tarinan kolmen sisaren matkasta rajan sieluun ja itseensä. Mitkä ovat ystävyyden rakennusainekset? Kenellä on oikeus suruun? Mitä kansanviisaudet voivat meille opettaa metsästä ja puista? Saako karsikkopuun luoda itselleen vielä tänä päivänä?

Laulan karaokena Kesän lasta yhdessä näyttelijöiden ja yleisön kanssa. Se on kivaa. Kohtaus on osa naiskolmikon vapaa-ajanviettoa, hauskaksi tarkoitettua sauna-iltaa, josta Suru ottaakin kyselemättä paikkansa.

Esitys on valloittava, kerrasta ymmärrettävä ja silti syvästi koskettava. Se on mielen arkeologiaa parhaasta päästä. Ja se tragikomedia, tyylilajissaan vaikeinta draamaa.

Heidi Syrjäkari, Tarja Heinula, Karoliina Niskanen ja Mika Silvennoinen matkalla. Kuva: Minna Hyvönen

* *

Tänä uhkakuvien aikana on hyvä saada muistutus siitä, että venäläisiä on moneksi ja että suomalainen tapa ajatella asioita ajan ja saunan kanssa on asia, jota hyvin voisimme kaupata koko pohjoiselle pallonpuoliskolle.

Odotan Elli Salon romaania entistä enemmän.

Keräilyä ja poimintaa harjoitetaan rajan pinnassa ehkä enemmän kuin missään muualla Suomessa.

Aina kuuluu kysymys: joko hillat ovat kypsiä? Joko puolukka kukkii? Veikö halla raakileet?

Maan pienimmät ovat voiman lähde.

Anne Välinoro

Keräilijät

• Ohjaus Anni Mikkelsson
• Teksti Elli Salo
• Sovitus Elli Salo ja Anni Mikkelsson
• Skenografia Annukka Mäntynen
• Äänisuunnittelu Juho Lukinmaa
• Musiikki Petra Poutanen
• Valosuunnittelu Jukka Laukkanen
• Videot ja trailerit Topi Lindh
• Valokuvat Joonas Jokiperä

Kantaesitys Kajaanin kaupunginteatterissa 23.11.2024. Esityksiä 5.4.2025 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua