Kuvat: Marek Sabogal / Otava
KIRJAT | Niin Washingtonissa, Moskovassa kuin Ukrainassakin palvelleen diplomaatin teos on suositeltavaa luettavaa jokaiselle maailmanpoliitiikkaa seuraavalle.
”Jos Hautala päättäisi lähteä uudelle uralle, hänellä on lahjoja tulevaisuudentutkijan tehtäviin.”
ARVOSTELU

Mikko Hautala: Sotaa ja rauhaa
- Otava, 2024.
- 264 sivua.
Diplomaatti Mikko Hautala muistetaan siitä, että hän palveli Yhdysvalloissa lähettiläänä vuosina 2020–2024. Hän on se pyöreäpäinen tyyppi, joka seisoi taustalla kuvissa, kun Nato-prosessi eteni. Hautala on muutenkin onnistunut monessa kohtaa olemaan läsnä siellä, missä historiaa tehdään.
Harvempi tietää, että juuri ennen Washingtonia hänen asemapaikkansa oli Moskova. Hän näki läheltä kehityksen, joka johti hyökkäykseen Ukrainaan. Hän on myös palvellut ulkoministeriötä Ukrainassa, sillä viisumivirkailija Jussi Halla-aho oli palaamassa Suomeen ja paikka olisi tarjolla. Tuolloin vuosi oli 1998. Ukraina oli heräämässä siihen, että se voisi lähentyä länttä ja alkoi kansanliike, joka näkyi kuusi vuotta myöhemmin oranssina vallankumouksena.
Hautala on lukenut pääaineenaan poliittista historiaa, ja hänen erityinen kiinnostuksen kohteensa on Venäjä. Hautala osaa suhteuttaa kehityksen osana historian jatkumoa. Hänen käsityksensä Venäjästä vastaa hyvin sitä, jonka Martti J. Kari hyvin selosti tunnetussa luennossaan. Hautala avaa myös hyvin sitä, mitä lähettiläs todellisuudessa tekee työkseen asemamaassaan. Hänellä on selkeä näkemys siitä, että Suomella ei sinänsä ollut erityissuhdetta Venäjän kanssa, mutta ystävällisehkö suhtautuminen oli Putinin kannalta pragmaattinen asenne ja me olemme olleet valitettavan persoja imartelulle.
Jos Hautala päättäisi lähteä uudelle uralle, hänellä on lahjoja tulevaisuudentutkijan tehtäviin. Sitä tämä kirja nimittäin käytännössä, katsaus tulevaisuuteemme. Hautala latoo tiskiin faktat, erittelee vieläpä sen mitä asiakirjojen perusteella varmasti tiedetään ja toisaalta sen mikä perustuu hänen vaikutelmiinsa. Kun hän on summannut, mitä aineksia on koossa, hän muotoilee niistä todennäköisiä kehityskulkuja ottaen huomioon sen, mitä maiden kulttuurista ja historiasta tiedetään.
Ehkä kiinnostavin yksittäinen ajatuskulku on, että Yhdysvallat ja Kiina luultavasti ottavat seuraavaksi yhteen Taiwanin vesillä. Kummallakin on sekä ideologiasyitä että taloudellisia syitä omalle kannalleen. Demokraattinen Taiwan on piikki Kiinan lihassa, eikä Yhdysvallat voi antaa Taiwanin luisua Kiinalle, sillä Taiwan on maailman johtava puolijohteiden valmistaja. Jos Kiina valloittaa Taiwanin, Yhdysvallat voi sanoa hyvästit talousherruudelle maailmassa. Tämä leimahdus saisi aikaan sen, että Eurooppa jäisi oman onnensa nojaan ja se taas rohkaisisi Venäjää ottamaan sen mikä on löysästi kiinni.
Suosittelen kirjaa jokaiselle maailmanpoliitiikkaa seuraavalle.
Elina Talvio
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Freskoja ja ruttoa – arviossa Joel Haahtelan Talvikappeli
KIRJAT | Tarinan päähenkilö uskoo vahvasti Jumalaan, mutta kaipaa samalla maallisia nautintoja.
Harry Salmenniemen dialogi kätkee enemmän merkityksiä kuin sanamäärällä voi mitata – arviossa Tulikristalli ja muita novelleja
KIRJAT | Harry Salmenniemen kerronta on tarkkaa, hiottua ja hyvärytmistä. Tulikristalli täydentää hienosti viiden teoksen novellisarjan.
Charlie Sheen on tehnyt paljon elokuvia, omasta mielestään enimmäkseen huonoja – arviossa Sheenin kirja
KIRJAT | Näyttelijä Charlie Sheen kertoo muistelmissaan omista mokistaan ja juoruilee myös muista julkisuuden henkilöistä.
Mihin tarvitaan kirjallisuutta, kysyy Mihail Šiškin esseekokoelmassaan – arviossa Viha ja kauneus
KIRJAT | Mihail Šiškin etsii kysymykseen vastausta venäläisten klassikkojen kirjoista, joita hän analysoi poikkeuksellisen oivaltavasti.







