Stanley Tucci herkuttelee, tällä kertaa Bolognassa. Kuva: Yle

1

Tein vastikään nautinnollisen ruokamatkan Italiaan. Seuraakaan en voi moittia, olihan matkakumppanina amerikkalainen näyttelijä Stanley Tucci. Hänen kanssaan olen herkutellut Toscanan, Sisilian, Napolin ja monen muun Italian alueen parhaita anteja. Harmi kyllä, vain ruudun välityksellä.

Stanley Tucci ei ole tähän asti kuulunut erityisiin näyttelijäsuosikkeihini, mutta nyt kyllä viihdyin hänen ruokamatkassaan. Tucci on molempien vanhempiensa puolelta italialainen ja on asunut maassa lapsena jonkin aikaa, joten hän osaa italiaa ja tuntee maata ja sen kulttuuria entuudestaan. Siitä voi antaa myös ison kiitoksen, että näyttelijä rohkenee ottaa kantaa jopa maan polttaviin yhteiskunnallisiin asioihin.

Sarjan Stanley Tucci Italiassa ensimmäisen kauden jaksot ovat nähtävissä Yle Areenassa. Toivottavasti myös kakkoskausi tulee aikanaan italialaisen ruoan ystävien nautittavaksi. Meitähän riittää.

Stanley Tucci Italiassa Yle Areenassa.

2

Kun ikää kertyy, kaikki uusi ihmetyttää. Usein miettii, onko uutuuksista hyötyä, vaikka yleensä lopulta kaiken kuitenkin hyväksyy.  Nyt arveluttaa tekoäly ja sen soveltaminen – niin kuin epäilen – ihan liian monessa paikassa. Viekö se meistä voiton? Mikä on vastaus kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Tulee mieleen Hegelin vertaus Minervan pöllöstä, joka lähtee lentoon vasta hämärän laskeuduttua: lopullisen vastauksen saa vasta, kun riittävästi aikaa on kulunut.

Näitä mietin myös katsoessani Tampereen Liikkuvan Näyttämön riemastuttavaa sovitusta Juhani Ahon Rautatiestä. Minervan pöllö kyllä kertoo meille, että rautatie oli oiva keksintö, vaikka Matti ja Liisa jännittävän tutkimusmatkansa jälkeen jäivätkin tyytyväisinä ahertamaan kotitilalla ja jättivät muun maailman ihmeet omaan arvoonsa.

Tampereen Työväen Teatterin ja Tampereen Teatterin yhteisproduktio jatkaa Kellariteatterista lähitoreille ja sellaisten ihmisten luo, joiden ulottumattomissa teatteri muuten on. Uskon, että Auvo Vihro (Matti), Minna Hokkanen (Liisa) ja Annuska Hannula (Harakka, rovasti, ruustinna ym.) saavuttavat myös niissä kiitollisen yleisön, sillä niin puhuttelevasti he ovat tehneet niukoista lavasteista vaihtuviin tiloihin sopivan esityksen. Tampereen kaupunki ansaitsee kiitoksen siitä, että on tehnyt tämän yhteisproduktion mahdolliseksi.

Rautatie Tampereen Työväen Teatterissa 23.11.2024 asti. Lue Ritva Alpolan arvostelu esityksestä täältä.

Näyttelijät Auvo Vihro, Minna Hokkanen ja Annuska Hannula jäivät Kellariteatterin Rautatien jälkeen keskustelemaan näytelmästä. Vilkas keskustelu osoitti, että Juhani Ahon vanha teksti sai teatteriyleisössä vastakaikua. Kuva: Marjatta Honkasalo

3

Parasta juuri nyt on myös ihan kohta alkava marraskuu. Pimeä ja harmaa se on vain silloin, jos ei pääse samoilemaan marraskuiseen metsään.

Satuin kuulemaan, kuinka kirjailija Anni Kytömäki kertoi tv-haastattelussa suhteestaan marraskuuhun ja utuisessa säässä hehkuviin sammaliin. Kun muualta värit vähenevät, sammaleiden kauneus pääsee oikeuksiinsa. Tampereella Anni Kytömäkeä voi kuulla pian Sampolan kirjastossa. Siellä hän kertoo työstään ja erityisesti tuoreimmasta romaanistaan Mirabilis, mutta kirjailijan luontosuhde epäilemättä on myös esillä.

Anni Kytömäki Sampolan kirjastossa 13.11.2024 klo 18. Lisätietoa täältä. Lue Sari Harsun arvostelu Mirabilis-romaanista täältä.

4

Kaupunkilaisille valoa ja iloa loka-marraskuuhun tuovat Tampereen Valoviikot. Olemme saaneet viikonlopun verran nauttia kekseliäistä esityksistä Ruudun takaa, ja Tanssivat vedet pääsivät perjantaina leikittelemään Koskipuistossa. Nyt kannattaa lähteä iltakävelylle kaupungin keskustaan, sillä värikästä vesien tanssia ja Ruudun takaa -taidetapahtuman ikkunoita voi illan hämärryttyä ihailla 3.11.2024 asti. Mahtaako jossakin lennellä myös Minervan pöllö?

Lue juttu Ruudun takaa -tapahtumasta täältä.

Marjatta Honkasalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua