Kirjailija Juha Itkosen parikymmenvuotisen uran aikana hänen tuotantoaan on kiitetty ja palkittu useasti. Itkosen romaani Ihmettä kaikki (Otava, 2018) on hänen tähänastisista teoksistaan omakohtaisin. Nyt tuo elämän arvaamattomuudesta kertova tarina on saanut teatterin muodon Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä Hilkka-Liisa Iivanaisen dramatisoimana ja ohjaamana.

Näytelmässä seurataan, miten Ruusu ja Lauri Laaksosen lapsenodotuksentäyteinen arki vaihtuukin menetyksen peloksi. Tunnemyrskyiseen ajanjaksoon sisältyy paljon epäilyjä, yllätyksiä – ja lopuksi myös varovaista luottamusta Elämän ihmeeseen.

Juha Itkonen kertoi Tampereen Teatterin järjestämässä ennakkotilaisuudessa (3.10.2024), miten heidän omaa perhettään järkyttäneiden ja hämmentäneiden tapahtumien päiväkirjamainen kirjaaminen toimi aluksi hänelle itselleen terapian tavoin. Tulkitsin Itkosen tarkoittavan, että omien tuntemusten ja sellaisten asioiden purkaminen paperille, joille ei itse voinut mitään, antoi kuitenkin ajatuksille ja tapahtumien jäsentelylle jonkinlaiset raamit tilanteessa, jossa oltiin täysin muiden ihmisten, eli sairaalan henkilökunnan, tiedon, taidon ja toiminnan varassa.

Vasta myöhemmin Juha Itkoselle heräsi ajatus romaanista, ja vielä myöhemmin näytelmästä. Aika on nyt sillekin kypsä. Millaista on istua teatterin katsomossa seuraamassa sivusta näyttelijöiden esittämänä omaa ja ja koko perheensä raskasta vuotta? Tuota ajanjaksoa, jossa toivo ja epätoivo vaihtelivat, mutta myös ilo pilkahteli. Laaksosen pariskunnan rooleissa nähdään Tampereen Teatterissa vierailevat Ilona Pukkila ja Toni Harjajärvi.

Juha Itkosen mukaan romaanin kirjoittaminen auttoi etäännyttämään silloiset epävarmat ja yllätykselliset elämänkäänteet, mutta näytelmän valmistumisen myötä muistot ja tunteet ovat nousseet uudelleen pintaan. Tapahtuneet asiat ovat heissä aina, mutta ne kuuluvat nyt perhehistoriaan. Kokemukset kulkevat mukana, mutta elämä virtaa eteenpäin, uusia ihmeitä kohti.

Mari Turunen ja Toni Harjajärvi. Kuva: Mika Hiltunen

* *

Ihmettä kaikki -näytelmän ensi-illassa Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämön katsomossa on hiirenhiljaista. Ei yskähdyksiä, ei rapistelua eikä kahinaa. Tilanne lavalla on pahaenteinen. Raskaana olevan Ruusu Laaksosen lapsivesi on aivan liian vähissä, mutta vauva vaikuttaa silti voivan hyvin, sydänäänet ovat vahvat ja vauva potkiskelee.

Lääkärien viestintä on ristiriitaista ja Laaksosen pariskunnan vastaanottokyky rajallinen. Lisäksi Ruusu ja Lauri tulkitsevat saamaansa tietoa eri tavalla. Yleensä niin ratkaisukeskeinen ja toimintakykyinen Ruusu jotenkin jähmettyy. Hän ei luota lääkäreihin vaan vaatii toisen ja kolmannenkin mielipiteen, vaikka kaikkien viesti on se, että lapsiveden vähyys on vakava asia. Lääkärit vain ilmaisevat sen niin, että Ruusu näkee tilanteessa toivoa, koska hän tahtoo tuntea kantamansa lapsen olevan kunnossa ja turvassa. Lauri puolestaan kuulee lääkärien sanat: lapsiveden vähyys johtaa väistämättä ongelmiin. Pahoihin ongelmiin.

Laaksoset ravaavat tiheään sairaalassa raskauden seurannassa ja riitelevät kotona. Ruusu syyttää Lauria tuen puutteesta, Lauri on kauhuissaan ja neuvoton. Lääkärien ja hoitajien puheiden perusteella kumpikin tietää, että heille suositellaan raskauden keskeytystä. Se muotoillaan sanomalla, että päätös on toki Laaksosten. Ruusun ja Laurin mielestä on väärin sysätä heille vastuu asiasta, jota he eivät täysin ymmärrä.

Tunnelma teatterin katsomossa on lamaantunut. Kukaan ei haluaisi olla samassa tilanteessa kuin Laaksoset, vaikka monella lieneekin vastaavantapaisia kokemuksia. Ne eivät kuitenkaan ole asioita, joista puhutaan kaikkien kuullen. Nyt yleisö voi sentään paeta väliajalle.

Toisella puoliajalla Laaksosten tilanne on jo toinen. Aikaa on kulunut. Ollaan lomalla. Poissa on tempoileva ja vihainen Ruusu, ja tilalla on nimensäveroinen iloinen nainen. Laurikaan ei ole enää se aiempi harmaankalpea hätäilevä haamu. Vaan uusi yllätys on tulossa, tai oikeammin tuplayllätys…

* *

Ilona Pukkila ja Toni Harjajärvi ovat täysin esittämiensä Laaksosten nahoissa. Ruusu on päättäväinen uranainen, jossa hormonit ottavat välillä vallan. Laurin hiljainen ahdistus näkyy ja päänsisäinen raksutuskin melkein kuuluu. Mutta kun elämä mullistuu uudestaan, Ruusu käärii hihansa valmiina ottamaan vastaan sen, mitä tulee. Lauriin on sen sijaan jäänyt varovaisuus ja varjo. Voiko onneen luottaa?

Mari Turunen, Katriina Lilienkampf ja Matti Hakulinen ahkeroivat muun muassa lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan moninaisissa rooleissa. Vaihtuville peruukeille on todellakin käyttöä, mutta ihailla täytyy myös, miten pieninkin elein, ryhtimuutoksin ja äänenvärein tarvittavat muutokset saadaan aikaan. Laurin hiukan hösöttävän äidin (Mari Turunen) sisäänrakentunut elämänusko sekä lohtu, jota hän ihan arkisinkin sanoin poikaansa valaa, tuntuu aidolta. Katseesta sen jo näki.

Annukka Pykäläisen tarkoituksellisen niukka ja persoonaton lavastus korostaa osuvasti tapahtumien luonnetta: odotus- ja vastaanottotilojen ankeutta sekä elämän epävarmuutta. Ikään kuin olisi unessa ja joutunut vieraaseen eteiseen.

Esityksen live-kuvaajat toivat silloin tällöin näkyviin paljastavaa lähikuvaa ilmeistä tai hankalista hetkistä. Mielestäni ratkaisu toimi. Sen sijaan tarinaan liitetyt uskonasioihin viittaamiset tuntuivat jotenkin vaivaannuttavilta, vaikkakin ymmärrettäviltä. Tosin näytelmän hahmot kokivat asian selvästi ihan samoin.

Ritva Alpola

Ihmettä kaikki

• Alkuperäisteos Juha Itkonen
• Dramatisointi ja ohjaus Hilkka-Liisa Iivanainen
• Dramatisoinnin konsultointi Juha Itkonen
• Lavastussuunnittelu Annukka Pykäläinen
• Pukusuunnittelu Paula Varis
• Valosuunnittelu Mika Hiltunen
• Äänisuunnittelu Jan-Mikael Träskelin
• Kampausten ja maskien suunnittelu Kirsi Rintala
• Rooleissa Ilona Pukkila, Toni Harjajärvi, Mari Turunen, Katriina Lilienkampf, Matti Hakulinen

Ensi-ilta Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä 17.10.2024. Esityksiä 17.5. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua