Isoviha oopperana. Kuva: Heikki Peräaho / Ilmajoen Musiikkijuhlat
KIRJALLISUUS | Isoviha oli surullinen käänne Pohjanmaalle. Sen opetus on, kuinka järkyttävää siviilien sorto voi sodassa olla.
”Isovihasta on kirjoitettu liian vähän”, sanovat Anneli Kanto ja Päivi Alasalmi.
Päivi Vasara, teksti
Historiasta kirjoittavien pitää tehdä paljon taustatyötä, jotta lopputulos on uskottava.
Anneli Kanto ja Päivi Alasalmi kiinnostuivat samasta aiheesta, isovihasta. Tästä Suomen, varsinkin Pohjanmaan, kammottavasta ajanjaksosta (1713–1721) on heidän mielestään kirjoitettu liian vähän kaunokirjallisuutta.
Isovihasta vaiettiin suvuissa eikä sitä käyty läpi kovinkaan perusteellisesti koulussa. Ehkäpä menneessä YYA-Suomessa ei katsottu sopivaksi käsitellä Venäjän brutaalia hyökkäystä ja siviilien sortoa.
Anneli Kanto on tehnyt isovihasta oopperalibreton. Esitykset ovat kesäkuussa 2025 Ilmajoen musiikkijuhlilla. Tämän jutun kuvituksena on valokuvia oopperan esittelytilaisuudesta Kyröjoen rannalla.
Päivi Alasalmi on käsitellyt samaa teemaa romaanissaan Meren ja veren liitto (Gummerus, 2024), joka ilmestyi lokakuussa 2024.
Aihe on ajankohtainen juuri nyt, kun Venäjä käy hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan ja siviilien kohtaloksi on jälleen tullut sorto ja kärsimys.
Kidutusta ja orjuutta
Venäjä tavoitteli sadan virstan levyistä suojavyöhykettä Ruotsia vastaan. Pohjanmaan talot poltettiin, karja hävitettiin, ihmiset tapettiin ja nuoret naiset ja miehet, lapsetkin vietiin orjiksi Venäjälle. 12–15-vuotiaat olivat halutuimpia. Tappaminen ei riittänyt, vaan sen lisäksi siviilejä kidutettiin kauheilla tavoilla, jotta nämä paljastaisivat, missä rahat ja arvoesineet ovat kätkössä.
Järjestelmällisissä kidutuksissa ihmisiä poltettiin tuvan uunissa, kärvennettiin soihduilla, riiputettiin katosta, hakattiin lyijypainoisella ruoskalla, valettiin tinaa silmiin, heitettiin jäiseen jokeen ja vedettiin hevosen perässä.
Jos kertoi kidutuksessa, missä rahakätkö oli, tapettiin. Jos ei kertonut, tapettiin kuitenkin.
Pietari Suuri oli antanut luvan ja käskyn: ”Polttakaa Pohjanmaa mustalle mullalle sadan virstan leveydeltä. Tappakaa ja kiduttakaa asukkaat, ottakaa orjiksi lapset ja nuoret”.
Talonpojat piilopirtteihin
Maalaiset pakenivat metsäsaloille piilopirtteihin. Yläluokalla oli varaa vuokrata laiva ja hakeutua Ruotsiin. Käytännössä koko ”virallinen” Suomi, virkamiehet ja papisto, menivät Ruotsiin. Varattomat jäivät kasakoiden armoille.
Isoviha oli osa suurta Pohjan sotaa, jota Ruotsi kävi kuningas Kaarle XII:n johdolla Venäjää, Saksia, Tanskaa, Puola-Liettuaa, Preussia ja Hannoveria vastaan vuosina 1700–1721. Sota päättyi Uudessakaupungissa allekirjoitettuun rauhaan. Rauhansopimus allekirjoitettiin hieman yli 300 vuotta sitten, 30. elokuuta 1721.
Tiivistä tekstiä
– Isoviha on ollut minulle ikuisuusaihe vuosikymmeniä. Se on iso aihe. Kun vuonna 2021 Uudenkaupungin rauhasta oli kulunut 300 vuotta, aloin suunnitella romaania. Jo tätä ennen luin Kustaa Vilkunan teoksen Viha ja silloin aioin kirjoittaa kirjan, Anneli Kanto kertoo.
Kantoa ilahduttaa, että Ilmajoen musiikkijuhlat valitsi isovihan oopperan aiheeksi. Musiikkijuhlat toimii yhdistyspohjalta ja melko pienesti, mutta siitä huolimatta se tilaa suomenkielisen kantaesityksen joka toinen vuosi.
Anneli Kanto ehdotti aihetta Ilmajoen musiikkijuhlille vuonna 2022, vuosi 2023 meni kirjoittaessa ja säveltäjälle teksti siirtyi tänä vuonna.
Libretto on latautunutta ja tiivistä tekstiä. Se vaatii paljon ajattelua, jota Kanto oli ehtinyt tehdä ennen kirjoittamista. Anneli Kanto ei ole aikaisemmin tehnyt librettoa oopperaan, musiikkiteatteria kyllä.
Löytyi esi-isä
Päivi Alasalmelle kipinää antoi Teemu Keskisarjan ja Marko Kämäräisen televisiosarjan Pimeä historia jakso Viimeisellä rannalla vuonna 2015.
– Suurin tuki kirjaprojektille oli Suomen Kulttuurirahaston Huhtamäen rahaston kaksivuotinen apuraha. Romaanin työstäminen kesti kauan ja sain muutakin tukea, Alasalmi kertoo.
Kesällä 2021 Päivi Alasalmi kävi tapahtumapaikoilla, kuten Hailuodossa, ja suurta apua oli historiantuntija Markku Piekkolasta. Niin vain kävi, että Päivi löysi tiedon esi-isästään, joka oli tehnyt Armfeltin joukoissa Norjaan sotaretken. Kenraali Karl Gustaf Armfelt oli kenties huomatuin suomalaisista karoliineista, Kaarle XII:n sotureista. Päivin esi-isä ruotukorpraali Johan Unger oli myöhemmin turvaamassa Hailuotoa ruotutorpassa numero yksi.
Ei haittaa
Se, että molemmat kirjailijat ovat saman aiheen kimpussa, kävi ilmi sattumalta. Kustantajalle, Gummerukselle, tämä ei ollut ongelma, koska eivät he kuitenkaan tekisi samanlaisia kirjoja, vaikka teema on yhteinen.
Myös Anneli Kanto aikoo joskus työstää Isoviha-oopperasta romaanin, mutta sen vuoro ei ole heti kohta, koska tekeillä on sitä ennen kolme draamaprojektia.
– Tein Punaorvoista näytelmän jälkeen kirjan. Se ei ole helppoa, koska olemassaolevan tekstin joutuu ensin pistämään silpuksi, kuvailee Anneli Kanto työprosessia.
Taustatyöt on tietenkin jo tehty, joten se puoli on valmiina ja asiapuoli on hallussa.
Anneli Kannonkin sukulaisia on elänyt Pohjanmaalla isovihan aikoina.
Kauheuksia pois
Koska aihe on rankka, Päivi Alasalmi ei suunnittele romaanille jatkoa. Välillä hän oli malttamaton ja toivoi, että kirja valmistuisi, jotta tietäisi, miten siinä käy.
Kustannustoimittajan toiveesta kauheuksien kuvauksia on lyhennetty ja jätetty jotain pois. Kirjailija uskoo, ettei kukaan jätä Meren ja veren liittoa kesken raakuuksien vuoksi. Ja ainahan voi skipata liian rankat kohdat silmäillen.
Meren ja veren liitto on kirjoitettu vetävästi. Kirja koukuttaa ja saa kiinnostumaan siitä, miten käy päähenkilölle, Oulaisista kotoisin olevalle papintyttärelle Christinalle (Tinalle) pakomatkalla Ruotsiin. Loppu on yllättävä.
Hyytävin osa on Hailuodon murhaperjantai syyskuussa vuonna 1714. Kasakat surmasivat vuorokaudessa perimätiedon mukaan 800 ihmistä, liki kaikki pakolaiset. Ruumiit huuhtoutuivat luultavasti mereen Salmenrannassa. Hailuodosta kaapattiin 74 lasta. Kotiin palasi kolme poikaa.
– Sanotaan, että palaajat otettiin riemumielin vastaan, vaikka silmät olivat eriväriset, kertoo Päivi Alasalmi.
– Lapsiorjan kasvatus oli aivopesua ja onhan lapsiorjan ”käyttöikä” pidempi kuin aikuisen, Anneli Kanto sanoo .
Suomen asukasluku oli noin 400 000. Noin 20 000 otettiin orjaksi Venäjälle. Anneli Kanto tietää kertoa, että isovihan jälkeen tehdyn väestölaskennan tulos oli niin kammottava, että se salattiin.
Lumijoki ja Oulunsalo tyhjennettiin ihmisistä. Venäjä havitteli ”puskurivyöhykettä” Ruotsin armeijaa vastaan Kalajoelta Tornioon saakka ja sata kilometriä sisämaahan päin. Pohjanmaan kohtalo oli kovin, mutta kauheuksia tapahtui ympäri Suomen.
Ooppera etäännyttää
Anneli Kanto toteaa, että oopperassa kauheudet eivät tule samalla voimalla iholle kuin romaanisssa.
Blogissaan Kanto kirjoittaa näin:
”Ooppera sopii raskaan aiheen käsittelyyn erityisen hyvin, sillä se on aina kohotettua todellisuutta, ei realismia. Ahdistavat asiat voi kohdata tulkittuina. Tarina on ankara, mutta siinä on myös huumoria, rakkautta, valoa, toivoa ja selviytymistä. Meidän esivanhempamme selvisivät. Uskon, että oopperasta tulee ravisteleva mutta ravitseva elämys ja sen nähtyään yleisö tuntee kokeneensa jotain tärkeää.”
“Hämmästyttävä yhteensattuma on myös, että oopperan katsomon kohta oli isonvihan aikaan hirttopaikka.”
Raukkamainen Ruotsi
Ruotsin kuningas otti takkiinsa Pohjan sodassa, eikä hän johtanut isovihan aikaan joukkoja todellakaan edestä, vaan Turkista.
Ruotsissa Kaarle XII on palvottu kuningas. Tässä historian ajanjaksosta ei suomalaisen näkökannan mukaan olisi Ruotsissakaan niin syytä hekumoida, sillä yhtä lailla Ruotsi vei Suomesta sotilaat, ruokavarat, laivat ja hevoset omaan armeijaansa karoliineihin sekä vetäytyi Ruotsin puolelle.
Venäläisiä vastustivat muiden muassa Tapani Löfvingin johtamat sissit. Heistä liikkui sanonta: mitä ei vienyt ryssä, sen vei sissi.
Kustaa Vilkunan työ
Kustaa H. J. Vilkuna on tehnyt jumalattoman työn perehtyessään isonvihan aikaan tuomiolauselmien, kirjeiden, erilaisten luetteloiden ja valitusasiakirjojen perusteella.
Sotien jälkeen käräjöitiin esimerkiksi aviottomista lapsista. Kun käytännössä jokainen nainen oli kidutettu ja raiskattu, piti naisen todistaa, että lapsi oli tehty vastentahtoisesti. Eritoten kirkko oli naisille häijy. Naiset saivat syyt päälleen ja nimityksen ryssän tähteet tai hurnakko.
Vuonna 2005 ilmestyi Kustaa Vilkunan tutkimus Viha, perikato, katkeruus ja kertomus isostavihasta sekä myöhemmin toinen kirja Paholaisen sota.
Päivi Alasalmella on ollut Vilkunan Viha lainassa kirjastosta neljä vuotta. Anneli Kannolla on sama kirja ollut kirjahyllyssään vuodesta 2006.
Hyvä vastaanotto
Päivi Alasalmi teki Meren ja veren liiton ilmestyttyä kirjastokierroksen Kokkolasta Tornioon. Hänellä oli mukanaan kirjoja myytäväksi ja kaikki menivät, jopa oma kappale. Tämä on osoitus siitä, että Pohjanmaalla aihe koetaan tärkeäksi.
Suvuissa on liikkunut tarinoita isovihasta. Jotkut suvut ovat vaienneet. Kun jälkipolvi on kysynyt, mikset isä kertonut, on isä vastannut, mitä noista vanhoista.
– Romaani on vain kalpea aavistus siitä, mitä siviilit kokivat isovihan aikana, Päivi Alasalmi sanoo.
– Vuonna 2022, kun kirjoitin romaania, ex-mieheni, joka on majuri, lähti sotimaan Ukrainan muukalaislegioonaan. Hän joutui Butšaan ja Irpiniin. Hän soitti ja lähetti kuvatallenteita. Muut eivät tienneet eturintamaan joutumisesta, joten pidin hänen sotapäiväkirjaansa. Jos hän jäisi sinne, ei kukaan muu olisi kertomassa siitä. Sain soittoja, joissa tykit jylisivät taustalla. Näin valokuvan, jossa oli ehkä kaksi miinaan räjähtänyttä miestä, kaikki raajat sijoiltaan vääntyneinä kuin marinonettinukeilla. Kahden kuukauden kuluttua ex-mieheni ystävä, eversti, kehotti häntä tulemaan pois. Jossain vaiheessa loput hänen joukko-osastostaan kuoli Zaporižžjan ydinvoimalan uudelleen valtauksen yrityksessä, Päivi Alasalmi kertoo.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Päivi Lukkarilan Skutsi ei kelvannut isoille kustantajille, nyt se on yksi Finlandia-voittajasuosikeista
HENKILÖ | Finlandia-ehdokkuus tuli kesken koulun ruokatunnin. ”Olin aivan äimän käkenä”, sanoo tamperelainen opettaja-kirjailija.
Kimmo Pohjonen tarjoili kauneutta ja kantaaottavuutta – 60-vuotisjuhlakonsertti Tampere-talossa
HENKILÖ | Kimmo Pohjonen ei päästä helpolla sen paremmin itseään kuin yleisöään. Tinkimätön taiteen tekeminen on nostanut hänet maailmanmaineeseen.
Miia Selinin Marple katselee maailmaa tutkivasti mutta lempeästi – Tuijottava katse valtaa Tampereen Työväen Teatterin
TEATTERI | Työviksen ensi-illassa Agatha Christien rakastettua harrastelijasalapoliisimummelia esittää Miia Selin, joka on pohtinut onko hän viisikymppisenä liian nuori rooliin.
Yli puolet elämästä Tampereella – Pauli Hanhiniemi tiesi tullessaan, että tänne kannattaa jäädä
HENKILÖ | Vastikään 60 vuotta täyttänyt Pauli Hanhiniemi on asunut elämästään yli puolet Tampereella. Millainen on hänen Tampereensa, missä on hyvä asua, missä keikkailla, se selviää nyt.