Ville Raasakka. Kuva: Laajakulma
LEVYT | Marja Mustakallion levykatsauksessa kuunnellaan ortodoksista kirkkomusiikkia, Bengt Johanssonin kuoroteoksia, lauluja rikosrekisteristä ja rikastettuja kenttä-äänityksiä.
Pakkasin neljä uutta levyä samaan säkkiin täysin sattumanvaraisesti. Ainoana kriteerinäni oli aavistus, että kysymys on hyvälaatuisista tuotteista, koska julkaisijoina ovat Suomen merkittävin levy-yhtiö Alba ja korkeatasoisinta musiikkikoulutusta Suomessa antava oppilaitos eli Sibelius-Akatemia. Intuitioni osoittautui oikeaksi. Säkistä paljastui oikea kultakimpale.
Kolmea kokonaisuutta yhdistää selkeä ulkomusiikillinen yhteys: Timo Ruottisen (s. 1947) Kokoöinen vigilia palvelee rituaalia, Julia Korkmanin esittämät laulut käsittelevät erilaisia rikoksia ja Ville Raasakan sävellykset ottavat kantaa ympäristöongelmiin. Bengt Johanssonin kuoroteoksetkin kääntävät musiikin avulla katseen pyhiin kirjoituksiin ja antiikin mytologioihin.
* *
Syvällinen kirkkosuhde
Timo Ruottinen: Kokoöinen vigilia. Kampin Laulu, johtajanaan Saara Aittakumpu. Alba 2024.
Kokoöinen vigilia on ortodoksista kirkkomusiikkia. Siihen on koottu valikoima Timo Ruottisen kaksituntisesta Uspenie-vigiliasta. Osa veisuista on peräisin jo 1980-luvun alkupuolelta, kokonaan teos valmistui Uspenskin katedraalin 150-vuotisjuhlaan vuonna 2018. Uspenie tarkoittaa Jumalanäidin kuolonnukkumisen juhlaa, jota ortodoksisessa kirkossa vietetään elokuun 15. päivänä.
Vigilia on siis käyttömusiikkia. Sen veisuja käytetäänkin useimmiten erillisinä kappaleina. Erityisen suosion on saanut juhlan tropari Oi Jumalansynnyttäjä, monille kirkkokunnan kuorolaulajille tuttu ja rakas veisu jo neljänkymmenen vuoden takaa.
Kokoöinen vigilia piirtää hienon kaaren Timo Ruottisen säveltäjyydestä. Samalla se paaluttaa hänet yhdeksi merkittävimmäksi suomalaisen ortodoksisen musiikin säveltäjäksi. Sävelkieltä luonnehtii valoisuus ja tekstin esilletuonti musiikin avulla, mutta myös kokeilevuus ja erityisesti viehtymys bysanttilaisiin aineksiin. Antti Häyrynen löytää kansitekstissä Ruottisen tyylistä pyrkimyksen ”pan-ortodoksiseen ajattelutapaan”. Osuva oivallus.
Kampin Laulun tulkinta veisuista on mehevää, tummahkoa ja kehossa väreilevää. Kuoro ei laula estradilla, vaan tunnelma kertoo syvällisestä kirkkosuhteesta tai ainakin nöyrästä perehtymisestä ortodoksiseen jumalanpalvelusmaailmaan.
* *
Soinnin lempeyttä
I long For… Bengt Johanssonin kuoroteoksia. Ahjo Ensemble, johtajanaan Julia Lainema. Alba 2024.
Ahjo Ensemble puolestaan soi pääosin vaaleaa ja ohutta kuorosointia tavoitellen. Bengt Johansson (1914-1989) sävelsi I Long For… -albumilla kuultavat teokset 1960- ja 1970-luvuilla. Ajan moderni tyyli vaatii tarkkaa nuotinlukukorvaa ja sitä ahjolaisilta löytyy. Sointi erilaisista päällekkäin soivista sävellajeista huolimatta on lempeä ja puhdas.
Yleisesti kuoroteokset soivat värikkäinä äänimattoina, mutta erityisesti Misere mei myös svengaa rytmisesti. Teosten sisäinen monikuoroisuus viittaa Johanssonin musiikinhistorialliseen erityistietämykseen renessanssin kuoromusiikista. Ehkä soinnin lempeys tuleekin yhteyden tunteesta vuosisatojen taakse.
* *
Rikostutkimusta sävelin
Julia Korkman: Lauluja rikosrekisteristä. Alba 2024.
Oikea helmi uutuuksista on Julia Korkmanin Lauluja rikosrekisteristä. Se tutkii rikollisuutta ja oikeusprosesseja musiikin kautta. Laulujen valinta on varmasti ollut oikeuspsykologille ja laulajalle kiehtovaa. Joukossa on paljon hittejä vuosien varrelta, kuten Bang Bang (Sonny Bono), It’s Alright With Me (Cole Porter), Every Breath You Take (The Police), Luka (Susanne Vega), In the Ghetto (Mac Davis), The Great Pretender (Buck Ram), Balladi Olavinlinnasta (Erkki Melakoski) ja suomalaiset kansanlaulut Hallin Janne ja Rosvo-Roope.
Julia Korkman (s. 1977) laulaa herkästi ja eläytyen, tarttuupa hän Puukko-Mackiessa myös alttosaksofoniin. Musisoiva orkesteri ympärillä soi rautaisella jatsahtavalla ammattitaidolla. Kaikki sovitukset on tehnyt Aki Hauru, joka myös soittaa kitaraa, kontrabassoa ja trumpettia. Muina muusikoina ahkeroivat Teemu Mattson (trumpetti, flyygelitorvi ja piano), Jusu Berghäll (saksofoni ja lyömäsoittimet) ja Robi de Godzinsky (piano, kontrabasso ja sousafoni).
Korkman kumppaneineen tekee kokoomalevyllä sen, mitä yksittäisiä kappaleita kuunnellessa ei ole tullut aina huomanneeksi: miettii, mitä tämä oikein tarkoittaa ja mistä tapahtumista laulut on kirjoitettu. Hienot soitinsoolot luovat entistä enemmän tilaa pohtia, mitä tämä on, kun lyödään ja uhri kokeekin lyönnin suudelmana.
* *
Hiili, puu & öljy
Ville Raasakka: Coal, Wood, Oil. Zagros, Earth Ears Ensemble sekä Lambis Pavlou, Kazutaka Morita, Maria Puusaari ja Eeva Rysä. SibaRecords 2024.
Ville Raasakka (s. 1977) työskentelee ekologisten aiheiden parissa. Hän käyttää uuden levynsä sävellyksissä kenttä-äänityksiä, joihin sävelletään mukaan soittimia ja käsitellään kokonaisuutta elektronisesti.
Levyn otsikon mukaisesti musiikki käsittelee kivihiiltä, puuta ja öljyä. Jokaista kolmea konkreettista pääteemaa edeltää aiheen arkinen harjoittelu. Kivihiilellä se on nimeltään puutarha, puulla tulisija ja öljyllä bentseeni, yksi raakaöljyn johdannaisista. Myös näissä teoksissa käytetään äänityksiä.
Raasakka on nauhoittanut ääniä muun muassa Hanasaaren kivihiilivoimalassa ja kantakaupungin puutarhassa. Nauhurille on jäänyt myös ääniä tulen sytyttämisestä ja kodin kylpyhuoneen kauneustuotteiden käytöstä syntyviä ääniä. Oil rig -teos taas perustuu BBC:n kenttänauhoituksiin Fortiesin öljykentältä vuodelta 1975.
Raasakan musiikkia voisi kutsua ennen kaikkea musiikiksi taipuviksi äänitaideteoksiksi. Joskus musiikkia kuunnellessa pakkaa hieman hymyilyttämään, mutta Raasakka on vakavissaan. Jokainen levyn teoksista on sitä paitsi jonkin musiikkifestivaalin tilausteos. Esimerkiksi Everyday Etudes nro 3: Fireplace (2021) sellolle, polttopuille ja elektroniikalle on Hetan Musiikkipäivien tilaus Anssi Karttuselle ja John Storgårdsille. Fireplacea seuraava Tree Bark on Lapin Kamariorkesterin puhallinkvintetin teos. Kiehtovia sävellyksiä molemmat.
Jos olisin vielä musiikinopettaja koulussa, kuunteluttaisin Coal, Wood, Oil -levyä ilman muuta oppilailla. Uskon kuuntelua seuraavien keskustelujen olevan antoisia.
Marja Mustakallio
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kaukolammen paluu tanssimusiikkiin äänilevymuodossa – arviossa BS/BF
LEVYT | Kun Timo Kaukolampi ja tanssitaiteilija Mira Kautto kohtasivat toistamiseen yhteistyön merkeissä, syntyi BS/BF-teos.
Arppa viipyilee parhaimmillaan herkullisesti – arviossa Muovipussi kummittelee
LEVYT | Persoonallisen jazzahtavalla soundillaan valloittava Arppa hiihtelee hallitun leppoisasti nelosalbuminsa pohdiskelevissa tarinoissa.
Joose Keskitalon vakaumuksellisuus toimii myös kepeämmillä kuorilla – arviossa Tähdet palaavat paikoilleen
LEVYT | Joose Keskitalon kuudestoista albumi yhdistelee folkin avaruutta, jatsin kepeää sykettä ja funkimpaa tulokulmaa saarnamiehen pohdiskeleviin lauluihin.
Nightwishin Yesterwynden kevytfantasia kutoo turvallisia, tiheitä ja kauniita tunnelmia
LEVYT | Yesterwynde haalii aineksensa niin monelta suunnalta, että kokonaisuus uhkaa hajota. Lopulta teos on riiittävän omaperäinen ja laadukas kannatellakseen mittansa.
