Nyt joka jamppa äyskärin varteen – Jaakko Laitisen & Väärän Rahan arvo on sen taidoissa

Kuva: Anne Välinoro

Jaakko Laitinen & Väärä Raha Tampereen TTT-Klubilla 28.9.2024.

Ihan tässä seilataan nyt uuden hallituksen Suomessa, kun kaikki eivät tosiaankaan istu samassa veneessä.

Ne toiset kun istuvat mukavasti laivassa ja pieni vene keikkuu suojattomasti sitä vasten.

Jaakko Laitisen ja Väärän Rahan uusi balkanmusiikin kokonaistaideteos lypsää rennosti melodiaa linjalla Lappi-Tsekki-Serbia-Bosnia-Hertsegovina-Montenegro-Kreikka.

Mustalaiset hyppäävät itseoikeutetusti rattaille joka kolkasta Itä-Eurooppaa.

* *

Kiva näitä on ketkutellen kuunnella. 

Viidentoista vuoden aikana omaperäinen pohjoinen viisikko on saanut lapikasta, saapasta tai lenkkaria lattiaan jo kahdessakymmenessä maassa.

Aina on hymy levinnyt korviin ja hyvä mieli vallannut klubit ja ladot.

Väärän Rahan luksusta ovat sen taidot. Vaikka meno kuulostaa letkeän suunnittelemattomalta, seuratkaapa vaikka Marko Roinisen harmonikansoittoa.

Se on maagista. Kurtunrepijä on tästä kaukana.

Hän hivelee esiin mitä vivahteikkainta soundia näppäimistön soljuttelun ohella. Tuntuu kuin harmonikka muuttuisi keuhkoiksi, eikä miksikään pirunkeuhkoiksi.

Sama on Ilkka Arolan trumpetin kanssa. Arolan käsissä trumpetti on ikioma miehen lelu, kikkavehje ja unelmankevyt konstitorvi.

Onneksi uudella levyllä nämä soittimet pääsevät aidosti koko skaalallaan ääneen. Nimikappale alkaa Arolan soololla  ja päättyy upeaan harmonikalla maiskutteluun ja diminuendonyyhkintään.

Ilkka Arola trumpetissa. Jaakko Laitinen ihailee. Kuva: Anne Välinoro

* *

Väärän Rahan arvo on sen jykevän balkanpohjan lisäksi nimenomaan suomen kielen vivahteikkaassa ja hassuttelevassa riimittelyssä. Linja Helismaahan on suora ja kaunis.

Kuulijan pitää oivaltaa, kaikkea ei tarjoilla peltilautasillakaan kyltin kanssa.

Kun Jaakko Laitinen lurittelee olemattomuudesta lomalla olosta, filosofi minussa heti valpastuu.

Tai Punkkitarkastus. Kukapa sitä ei olisi kesäiltoina tehnyt.

Mutta tämä bändi käy läpi erityisiä kehon osia ja tietysti toisille on mukavampi tehdä tarkastus kuin toisille.

Ja jahdataanko siinä enää edes verenimijää.

Marko Roinisen rajaton harmonikka. Kuva: Anne Välinoro

* *

Olen päässyt seuraamaan mustalaismusiikin festivaaleja Prahassa muutamana vuonna. Meno siellä on todella pitelemätöntä ja yhtyeet aidon kulttuurin edustajina palovaarallisia.

Tunnelma on käsittämätön eikä polvivaivaisinkaan pysy poissa parketilta.

Kun on vähän liian kova vertailukohde, Väärää Rahaa seuraa lähinnä taidokkaana etnisenä kokeiluna enkä pääse hurmioon ihan niin kuin tamperelaisyleisö lauantai-iltana antautui.

Ihanaa, että Suomi rakastaa balkanmusaa. Sen taitokerroin on jo tahtilajeiltaan niin monimutkainen, että heikompaa hirvittää. Seitsemällä tai yhdeksällä jaollinen on nimittäin muutaman pykälää hankalampi päättää yhdessä kuin neljällä jaollinen.

Haikeana muistelen, vanha kun jo olen, balkanetnobuumin 1990-luvun alussa aloittanutta tamperelaisten kansanmusiikkitaitajien Slobo Horo -yhtyettä, joka kirmaili alkukielellä kuoppaisia kärryteitä ja hämmensi jo nimellään.

Ei kai tämä millekään kansanmurhaaja Slobodanille tuuleta? No totisesti ei.

Toipa vain tulisia tuulia kotietnoon. Niin kuin Jaakko Laitinen & Väärä Raha nyt.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua