Turboahdettu Rooma – Those About to Die heittää katsojat keskelle roomalaista veristä kilpaurheilua ja loppumatonta juonittelua

Anthony Hopkins. Kuva: MTV3

Suomalaisen jalkapallon ottelumanipulaatiot tai kiistat jalkapallon MM-kisojen VAR-tuomioista ovat kevyttä kauraa sen rinnalla, mihin jo muinaiset roomalaiset pystyivät. Circus Maximuksen kilpa-ajoissa ja Flaviusten areenan eli nykyisen Colosseumin gladiaattoritaisteluissa oli kysymys ihan kirjaimellisesti verestä. Ihmisen henki oli yhtä halpa ja aliarvostettu kuin Venäjän hyökkäyssodissa.

MTV3:lla ja MTV Katsomossa nähtävä Those About to Die (Yhdysvallat, 2024) heittää katsojat keskelle tätä muinaista lihamyllyä. 10-osainen sarja perustuu Daniel Mannixin kirjaan. Sen on ohjannut Roland Emmerich (Independence Day) ja käsikirjoittanut Robert Rodat (Pelastakaa sotamies Ryan). Heidän kädenjälkensä näkyy sarjan hektisenä ja välillä suorastaan raivokkaasti etenevänä kerrontana.

Alkujaksojen houkuttimeksi on saatu itse Anthony Hopkins keisari Vespasianuksen rooliin. Hänen on pian päätettävä, kumpi pojista olisi kykenevä Rooman johtoon: juutalaiset tuhonnut Titus vai veljeään vastaan juonitteleva Domitianus – ja siinä sivussa pelastettava Flaviusten suvun henki ja kunnia mellakoivilta roomalaisilta.

Kun leipää, leipää -huudot yltyvät, mikä olisikaan parempi keino vastata kuin kilpa-ajot – ne kuuluisat sirkushuvit.

Yltäkylläisen värikäs kaupunki

Toistaiseksi olen nähnyt vain sarjan avausjakson. Kuitenkin uskalla ihastella tapaa, jolla 2 000 vuoden takainen Rooma on herätetty sarjassa eloon.

Toisin kuin aikaisemmissa vastaavissa yrityksissä, nyt nähdään myös laajakuvaa kaupungista ja sen ympäristöstä. Sehän on täysin uuden teknologian ja digitaalisten erikoistehosteiden ansiota. Niitä ohjaaja Emmerich on hyödyntänyt täysin rinnoin myös elokuvissaan.

Onneksi yksityiskohdat pitävät. Ikkunoissa ei ole laseja, ja peili on ajan tapaan kiillotettua metallia. Puvustuskin vaikuttaa pätevältä, samoin roomalaiset sisä- ja ulkomiljööt. Sillä antiikkihan ei ollut suinkaan valkoinen, jollaisena me sen nyt tunnemme, vaan kirkkaan värikäs ja yltäkylläisesti koristeltu.

Rooma kuin nykyinen maailma

Ensijaksossa päästään hevosvaljakkojen kilpa-ajoihin Circus Maximukselle. Mittaa toisistaan ottaa neljä fraktiota eli joukkuetta, joilla kaikilla on oma tunnusvärinsä.

Roomalaiset olivat hulluina paitsi tähän oman aikakautensa F1-urheiluun, myös vedonlyöntiin. Sarjassa eletään vuotta 79, mutta sama meno jatkui vielä pitkälle toista tuhatta vuotta Itä-Rooman Konstantinopolissa.

Kisoissa liikuteltiin rahaa eli sertiuksia, jaettiin ja otettiin valtaa, juoniteltiin ja petettiin ja tarvittaessa vaikka tapettiin. Armoton kisakoneisto vaati areenoille aina vain lisää onnettomia uhreja. Siitä saadaan esimakua, kun kolme uutta orjaa aloittaa matkansa kohti Roomaa Pohjois-Afrikan siirtokunnasta.

Sarjan kuvaus on hämyisä ja pimeän puoleinen, kuin öljylamppujen valossa tehty. Kerronta on nopean terävää ja napakkaa, ja henkilöhahmot jäävät vielä tässä vaiheessa hyvin ohuiksi.

Emmerichin näkemys Roomasta vastaa aika lailla sitä kuvaa, jota 2000-luvun viihdeteollisuus on aikaisemminkin esittänyt. Sen mukaan ”ikuinen kaupunki” on kuin nykyajan maailma siirrettynä parin vuosituhannen taakse – vain sillä erotuksella, että meidän aikamme julmuus on paremmin kätkettyä ja katsojilta verhotumpaa. Siinä lienee ripaus totuutta mukana.

Kari Pitkänen
kari.pitkanen (at) kulttuuritoimitus.fi

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua