Don Quijote Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä 23.10.2019.

Red Nose Companyn esityksen Tampereen-ensi-ilta vei muistoni Kajaaniin nelisen vuotta sitten, kun näin saman klovnikaksikon, Miken ja Zinin, version Kari Hotakaisen Juoksuhaudantiestä. Ohjaajana ja dramaturgisen tiimin kolmantena pyöränä toimi tuolloinkin Otso Kautto, joka nyt toimii myös Tampereen Työväen Teatterin taiteellisena johtajana.

Ihastuin konseptiin tuolloin valtavasti. Esittämisen muoto, joka nielee käytännössä mitä vain. Teatterillista, yleisön mukaan ottavaa leikkiä, tarinan tasojen kommentoimisen mahdollisuutta, yllättäviä yksityiskohtia, jankuttavia puujalkavitsejä ja rentoa kohellusta, rakastettavaa pöhköyttä, mutta toisaalta narrimaista irvokkuuden vaaraa, joka hipoo poliittista osoittelevuutta. Klovnihan saa sanoa tai tehdä melkeinpä mitä vain.

Lisäksi Mikea ja Ziniä esittävät Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama ovat taitavia esiintyjiä. Fyysisen komedian osaamisen lisäksi molemmat ovat taitavia ääninäyttelijöitä, joilla on äänessään tarkkaa rekisterien osaamista ja tajua. Vasama tunnetaankin myös huimana lausujana.

* *

Don Quijoten hahmo tunnetaan ympäri maailman. Miltei kaikki muistavat tuon ”surullisen hahmon ritarin” ja tämän taistelun tuulimyllyjä vastaan. Miguel de Cervantesin romaanin ominaislaatu tai tarinan tarkemmat yksityiskohdat saattavatkin olla suurelle yleisölle vieraampia. Menemättä moninaisen juonen hienouksissa yhtään syvemmälle on helppo nähdä, että alkuteoksessa on enemmän kuin mainiot rakennuspalikat Red Nose Companyin konseptin mukaiselle esitykselle. Jatkuvasti itseään kommentoiva ja ironisoiva kertomus on erinomainen materiaali Miken ja Zinin karnevalistiselle käsittelylle.

Klovnien maantietarina matkaa oudoista tilanteista toisiin ja pysähtelee milloin mihinkin. La Manchan maisemissa seikkaillaan tasangoilla, vuorilla, luolissa ja kylissä, mutta väliin tarinan maailman maastot vaihtuvat käsitteellisiin koukeroihin, kuten lähdeteoksen väärennettyyn jatko-osaan tai suomennosten eroihin.

Hauskimpia hetkiä esityksessä ovat ne hetket, kun klovnit takertuvat näennäisen mitättömiin yksityiskohtiin ja ikään kuin tipahtavat roolistaan. Nämä hetket synnyttävät erityisen kontaktin näyttämön ja katsomon välillä. Esityksessä ehkä ihailtavimpia piirteitä ovat esiintyjien herkkyys ja luottamus sen suhteen, että läsnäolo ja tilanne kantaa.

* *

Red Nose Companyn Don Quijote ei kuitenkaan valitettavasti ole aivan niin hyvä esitys kuin toivoisi. Se naurattaa suorastaan yllättävän harvoin. Huumori on aika ajoin ennalta arvattavaa, naurut haetaan hieman liian varman ilmeisistä jutuista ja samaa vitsiä kierrätetään liian usein.

Esitys on yli kahden ja puolen tunnin mitassaan myös aivan liian pitkä. Se kaipaisi paneutuvampaa dramaturgista työtä eli vähintään yhden kirjoituskierroksen lisää ja napakkaa ohjauksellista otetta koukeroiseen viipyilyynsä, tai vaihtoehtoisesti vielä enemmän vauhtia ja yksityiskohtia. Musiikkia ja lauluja klovnit käyttävät ehkä hieman liian säästeliäästi.

Uskoisin silti, että esityksestä voi pitää ja että kokemus on hauska varsinkin niille, jotka kohtaavat Red Nose Companyn ensi kertaa. Myös leikillisestä ja tarinankerrontaa keskiössä pitävästä teatterista pitäville esitys on suositeltavaa huvia.

Aksu Piippo