Pihka Is My Name. Kuva: Niko Hallikainen

1

Ylen uutistunnaria ei ehkä tule aktiivisesti kuunneltua tai välttämättä edes mietittyä jonkun säveltämänä musiikkina. Silti se ui nopeasti erittäin syvälle osaksi sitä, mitä on vielä suomalaisesta yhtenäiskulttuurista jäljellä. Vaikka merkitys pienenee, on se edelleen suomalaisen kulttuurihistorian kovassa ytimessä. On kaikkea muuta kuin yhdentekevää, millainen tunnari on.

Uuden, onneksi erittäin hyvän tunnarin ovat säveltäneet Lasse Turunen ja Henna Helasvuo, jotka niittävät konemusaskenessä maailmalla mainetta aivan upealla Pihka Is My Name -duollaan. Turunen ja Helasvuo ovat säveltäneet Ylelle aiemminkin. Heidän käsialaansa ovat Ylen aamun, Puoli seitsemän -ohjelman ja Ykkösaamun musiikit.

Tuoretta uutistunnaria ehti jo kommentoimaan esimerkiksi Koistinen Kanteleen Hannu Koistinen: ”Erittäin hieno tunnari! Hyvin positiivinen energia, joka kannattelee positiivista tunnetta ja odotuksia. Tämän kuultuani aloin miettiä, että tunnari jopa muuttaa uutisten fiilistä ja sitä, miten suhtaudun niihin. Tunnari tavallaan kehystää uutiset kehitysmyönteisellä, positiivisella tulevaisuusmoodilla. Yllättävän suuri atmosfäärivaikutus on tunnarilla tottavie.”

Kaksikosta Turunen on lähtöisin Joensuusta.

2

Quinn Slobodianin kirja Crack-Up Capitalism: Market Radicals and the Dream of a World Without Democracy (Metropolitan Books, 2023) avaa kiinnostavan näkökulman globaaliin talouteen tarkastelemalla kuinka libertaarit ja anarkokapitalistit pyrkivät rakentamaan alueita, joissa markkinat ovat niin vapaat, että demokratiallekaan ei ole enää tilaa saati tarvetta.

Aihe on juuri nyt myös suomalaisittain kiinnostava, koska esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja puolueista etenkin keskusta ovat viime aikoina puhuneet erityistalousalueiden perustamisen puolesta. Neomista Saudi-Arabiassa, Fujisawasta Japanissa ja muista vapaakauppa-alueista ja vapaasatamista eri puolilla maailmaa on toki matkaa maakunnan kepulaisten haaveisiin Pohjois-Karjalasta erityistalousalueena, mutta pohjalla on aivan sama ajatus: demokratian on tehtävä tilaa markkinoille. Tästä näkökulmasta ei asiasta ole Suomessa todellakaan liikaa keskusteltu.

Slobodianin kirja on hyvin kirjoitettu ja perusteellisesti tutkittu.

3

Kinahmon kesäteatteri voisi olla sanakirjamääritelmä kesäteatterille. Ja se on ihan mahtavaa. Se on pieni, kohtalaisen kotikutoinen teatteri Kinahmon kylällä Polvijärvellä vanhan koulun pihassa. Siellä ei ole sellaisia nykyajan hömpötyksiä kuin katettua katsomoa tai äänentoistoa. Puitteet ovat melko lailla sellaiset, millaiseksi ne vuonna 1978 valmistuivat.

Teatteri aloitti vuonna 1976. Teatterin väestä moni on kinahmolaisia ja väliajalla joku muistelee kuinka kävi 1960-luvulla koulunsa siinä vanhassa, jo lakkautetussa koulussa. Esitykset ovat kevyitä komedioita, juuri sellaisia, joista puhutaan pilkallisesti ja vähättelevästi kun kesäteatteria erotellaan ”oikeasta teatterista”. Sen verran on annettu moderneille trendeille tilaa, että perinteisen, hyvin jauhoisen grillimakkaran ohella väliajalla on vaihtoehtona lähituottajan lihaisampi makkara. Otin tietenkin perinteisen.

Tänä kesänä Kinahmossa pyörii Markku Hyvösen näytelmästä Kuin jäitä polttelis sopivalle näyttelijämäärälle sovitettu versiointi nimellä Löyhässä hirressä. Ohjauksesta ja sovituksesta vastaa Kinahmon teatterin pitkäaikainen tekijä Terho Hirvonen.

4

Vahvasti kolonialismiin kantaa ottava Sinéad O’Connorin puhelaulukappale Famine vuodelta 1994 on pyörinyt sosiaalisessa mediassani paljon viime aikoina enkä valita. Se on loistava biisi.

Seitsemän nälänhätävuoden 1845–1852 aikana Irlannin väkiluku putosi kahdeksasta miljoonasta viiteen miljoonaan. On toki niin, että kappaleen perusväite siitä, että Irlannissa ei ollut nälänhätää vaan kyseessä oli kansanmurha, on kiistanalainen, mutta kolonialismia sinänsä tuskin kukaan kiistää.

Eikä sitäkään kannata kiistää, etteikö kyse olisi jossakin määrin ollut myös politiikasta. Vaikuttihan aikanaan Suomessa senaattia johtanut J.V. Snellmann ratkaisuillaan siihen, että nälkävuodet 1860-luvulla olivat niin tuhoisat kuin olivat. Hän oli haluton ottamaan lainaa, joten hätälainalla tehdyt viljaostot tulivat kovin myöhään. Vuosina 1866–1868 noin 150 000 ihmistä, kahdeksan prosenttia väestöstä, kuoli Suomessa nälkään ja tauteihin. Meillä nälkävuosista ei ole taidettu tehdä biisiä – ainakaan yhtä upeaa.

5

Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin jäsenlehti Ukkosen numero 1/2024 keskittyy kirjan kritiikkiin ja on hyvin kiinnostavaa luettavaa. Myönnettäköön, että luin lehden niin tarkkaan vain, koska kirjoitin siihen ja sain tekijänkappaleen. Muuten lehti on osunut harvemmin ulottuvilleni.

Lehdestä löytyy tilitystä siitä, miten kriitikot sivuuttavat kirjailijan, mutta eipä niillä kritiikeillä mitään tekisikään. Että me kriitikot voimme pitää tunkkimme! On myös faktoihin vapaamielisesti suhtautuvaa porua siitä, miten maakuntalehti ei kirjoita maakunnan kirjailijoista. Juuri ennen sen artikkelin lukemista olin lukenut yhtä maakunnan kirjailijaa kritisoidakseni hänen kirjansa maakuntalehden sivuilla. Sitten on analyyttisempaa ja rakentavampaa pohdintaa siitä miten, miksi ja kenelle kritiikkejä kirjoitetaan.

Lehden taitto on tehty ilmeisesti kiireessä ja paikoin se näkyy. Siitä huolimatta tämäkin Ukkosen numero dokumentoi palan paikallista kulttuurihistoriaa ja tarjoaa tuokiokuvan paikallisesta kirjallisesta skenestä. Jatkossa taidan aktiivisemmin etsiä käsiini uusimman numeron.

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua