Kuvat: Siltala / Arto Murtovaara
KIRJAT | Viggo Wallensköldin lastenrunoissa isä vaanii kaapin alla, äiti uhkaa vasaralla ja lapsella on mahan alla jalkoja kuin etanalla.
”Taidemaalarina monen tunteman tekijän absurdit lorut ja viisut työntävät lettivetämöihin ja piiskaamoihin.”
ARVOSTELU
Viggo Wallensköld: Opettavaisia runoja lapsille – Anatolij D. Mbdrinovin tutkimuksia
- Siltala, 2024.
- 114 sivua.
Menestynyt tamperelainen kuvataiteilija Viggo Wallensköld (s. 1969) on pitkään kunnostautunut kuviensa tyyliin myös tyystin omaäänisenä ja persoonallisena kirjailijana. Alkuvuodesta ilmestyi täysin poikkeuksellinen teos: Opettavaisia runoja lapsille (Siltala, 2024).
Kirjan alaotsikkona on ”Anatolij D. Mbdrinovin tutkimuksia”. Nimiösivulla kerrotaan, että kokoelman on suomentanut Aaron Svanbo vuonna 1936 julkaistusta kardaniankielisestä alkuperäisteoksesta.
Samaa sarjaa eli Wallensköldin aikaisempia Anatolij D. Mbdrinov -teoksia on ilmestynyt ennestään yhteensä viisi. Niissä on esitelty tutkija, sienitieteilijä Mbdrinovia ja hänen tuotantoaan vuodesta 2005 lähtien. Tahti on kiihtynyt, sillä neljä uusinta teosta on ilmestynyt vuoden 2016 jälkeen.
Taidemaalarinahan porvoolaissyntyinen Wallensköld on kannuksensa hankkinut. Hän oli ehdolla juhlavuoden 2021 Ars Fennica -palkinnon saajaksi. Hänet on aikoinaan valittu esimerkiksi vuoden nuoreksi taiteilijaksi (2005). Plakkarissa on myös Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto (2023) sekä Marcus Collin -palkinto (2014).
Kustantajan saatesanoissa todetaan, että ”ihana teos Opettavaisia runoja lapsille julkaistaan kaikesta huolimatta ystävällisten nimettöminä pysyttelevien tahojen myötävaikutuksella ensimmäisen kerran kokonaisuudessaan suomeksi käännettynä”.
”Tämä teoshan on suorastaan uraauurtava uusien kasvatuksellisten menetelmiensä ansiosta ja erityisesti niiden saattamisessa pedagogisesti vaikuttavaan muotoon, runoihin ja loruihin, joiden kautta neuvot ja elämänviisaus välittyvät sanottakoon erittäin salakavalalla tavalla lapsille ja muille holhottaville. Tässä teoksessa ei kuvaannollisesti vitsaa säästetä.
Teos on täynnä henkistä pimeyttä, mutta on siinä jonkinlaista valoakin (jos niin halutaan nähdä), siis kaikkea mitä lasten ja nuorten kanssa tarvitaan.”
”Henkisesti ylivertainen” Mbdrinov on kustantajan mukaan valloittanut yhden uuden alueen omaksi suvereeniksi toimintakentäkseen. Mndrinov ei kaihtanut traumojen tuottamista pienille ihmisille, mikä olikin aivan oikein.
””’Kun lapsi kärsii, niin Anatolij nauraa’, totesi aikoinaan osuvasti jo lastenpsykologi Tatjana Valerianova”, päättää kustantaja esipuheensa Engelbrecht-kodissaan.
Eikä pitkässä sarjassa runoja vitsaa tosiaankaan säästetä.
Hilpeiden, epäkeskojen ja rujojen lorujen ympärillä on yhtä lailla monipuolisen kattava, hirtehinen ja rienaava – erinomaisen huolellisesti laadittu – taustoitus lasten kasvatuksesta vai pitäisikö sanoa kurituksesta aina elämänohjeisiin nuorille. Jopa perinteinen kustantajan mainostaulu takasivulla on huolella väännetty pienimuotoista, kaunista teosta sävyttävään muottiin
Malliesimerkki esittelee lasten kurittamisen erikoispiirteitä – lettivetämöt, piiskaamot – kuten Isenheimin lapsipiiskaamon ja alttaritaulutehtaan Garasovissa sekä esimerkiksi kuritushuoneet.
Wallensköld leikkii taitavasti kielellä ja käsitteillä, irvailee ja nauraa ilkikurisesti. Runot ja lorut ovat taidokkasati rakennettuja, meheviä. Kokonaisuus muistuttaa hänen tunnelmiltaan ainutlaatuisia maalauksiaan; mikään ei oikeasti ole juuri sitä, miltä se ensiksi näyttää.
Viggo Wallensköld on ”kuvataiteilija ja kirjailija, joka kuvaa maailman absurdiutta kuvitteellisten henkilöhahmojen kautta. Hänen teostensa pääosassa on usein yksi ihminen. Teoksista on vuosien kuluessa muodostunut kokonaisuus, yhtenäinen maailma, jossa eri teemat kietoutuvat kiinteästi toisiinsa.”
Hahmo, tämä Anatolij D. Mbdrinov, jonka nahkoihin ja päähän Wallensköld on porautunut jo useissa teoksissaan, on kirjoittanut jälkisanansa tähän ei ehkä niin pienille lapsille terveelliseen teokseensa vuonna 1936, Kardanian kielellä.
”HAMPAIDEN HARJAUS
Ota oppi Igorista,
reippaasta poikaviikarista.Harjasi hampaat haravalla,
taltalla ja vasaralla.Meni vuosi, meni kaks,
hampaat katkes niks ja naks.”
Kirjaa koristavat Wallensköldin tekemät upeat kuvitukset. Edellisten kirjojen kuvitukset ovat päätyneet museoiden kokoelmiin.
Arto Murtovaara
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kielletty rakkaus ja karu luonto – arviossa Ingeborg Arvolan Jäämeren laulu
KIRJAT | Norjalaiskirjailian 1800-luvulle sijoittuvan romaanin päähenkilö kaipaa elämää, jossa voisi tarjoa kahdelle pojalleen edes toisinaan lohisoppaa ja piimää.
Hajonneen perheen toipumista ja uusia ruumiita – arviossa Satu Rämön Rakel
KIRJAT | Hildur-sarjan neljännessä osassa avataan perheen äidin kohtaloa ja selvitellään siihen kytkeytyviä nykypäivän rikoksia.
Kuka puolustaisi paperittomia – arvioitavana Anneli Kannon Kaivatut
KIRJAT | Afgaanitytön katoaminen ei virkavaltaa kiinnosta, joten Noora Näkijä päätyy selvittelemään paperittoman maahanmuuttajan katoamista Näkijä-trilogian päätösosassa.
Sinkkuus – epätoivoa vai auvoa? Henna Karppinen-Kummunmäki kirjoittaa parisuhteettomuudesta ennen ja nyt
KIRJAT | Ilman parisuhdetta elävien määrä on Suomessa koko ajan lisääntynyt. Henna Karppinen-Kummunmäki esittelee pariutumattomien elämää ja seurustelukulttuuria eri aikoina.
