Merikanto Merellä ja baritoni purjeissa – arviossa Waltteri Torikan konsertti Tampere-talossa

Waltteri Torikka. Kuva: Marek Sabogal

Merikannon kauneimmat. Waltteri Torikka baritoni ja Marko Hilpo, piano, Tampere-talon pieni sali 9.5.2024.

Onhan meillä oma lied-säveltäjä, vaikka Oskar Merikantoa (1868–1924) vähätellen voisi ajatella etupäässä kaiken kansan korvissa hyräiltyjen ja kuluneimpien sävelmien sorvaajaksi.

Merikannolta yksinlauluja syntyi 160. Taitavana pianistina hän tajusi intuitiivisesti, mistä laulaja nauttii.

Liedillä tarkoitan miniaariaa, joka luo kuvan, tunnelman ja tarinan, kasvaa ja kehittyy runouden sylistä ja antaa kuulijan vahvasti tunnelmoida mukana.

Laulajalta lied vaatii huomattavasti enemmän tekniikkaa, rohkeutta, taitoa ja yksinlaulun purjeita puhaltavan äänimateriaalin, jonka nyansseja jaksaa kuunnella.

Laulajalla pitää olla myös malttia keskittää sanottavansa ja antaa musiikille ääriviivat.

* *

Olen sitä sukupolvea, joka notkui Savonlinnan Oopperajuhlilla jo 1980-luvulla.

Ralf Gothóni ja Jorma Hynninen aloittivat tuolloin aisaparina, joka tulkitsi niin liedin kuningasta Schumannia Dichterliebe-sarjassa kuin Merikannon parhaitakin. Välillä miehet luotsasivat oopperajuhlia vuorollaan.

Hynnisen baritoni on mielessäni edelleen ylivertainen Merikanto-tulkki.

Baritoni Waltteri Torikka ja pianisti Markus Hilpo ovat löytäneet Merikannon tuotannosta uutta tulkittavaa, jopa postuumisti julkaistuja lauluja.

Nyt kiertueella oleva kokonaisuus on varsin mielenkiintoinen yhdistelmä ”uutta” ja vanhaa.

Torikka, oopperan taitaja, kesyttää ääntään Pai pai paitaressusta Mummoon kirkkomaalla ja revittelee sitä täyteen skaalaan Reppurin laulusta Laatokan laineille ja Merelle.

Torikka rakensi konserttinsa kahden kolmen laulun ryppäiksi, joissa syntyi omaa jatkumoaan joko teemallisesti tai tunnelmallisesti.

Tempo konsertissa oli hämmentävän nopea. Tuskin oli jälkikaiku flyygelistä sammutettu kun laulaja latasi uutta putkeen.

Vähän tämä häiritsi, koska lied jos mikä tarvitsee kunnolla ilmaa ympärilleen.

Torikka ottaa hyvinkin persoonallisia vapauksia pitkien päätösäänteen käsittelyyn.

Kun isäntä päättää, ääni sammuu kuin leikaten. Joskus tuntuu, että ennenaikaisesti ja töksähtäen.

Ymmärrän tehokeinon, mutta epäilen sen sopivuutta edeltävään kokonaisuuteen.

No, nämä ovat nyansseja, joissa taiteellinen vapaus saakin kuulua.

* *

Mutta miten Torikan Metsäkyyhkyset sitten kujertavat?

Tämä Merikannon laulu on koetinkivi, koska se koostuu kolmesta tunnelmaltaan hyvinkin erilaisesta tuokiosta. Torikalla on hyvä ote juuri tällaiseen oopperanomaiseen vaihteluun. Laulun kuunteli herpaantumatta, koska se tarjoiltiin mahtavalla jännitteellä ja syvästi keskittyen.

Reppurin lauluun saatiin tarinallinen johdanto niin monien karjalaisten jälkeläisten jakamasta kivijalkakokemuksesta.

Palataan isien maille tunnelmoimaan, Torikka Kaukolaan.

Niinpä. Karjalan poika lauloi sydämensä pohjasta kaihoa menneisiin kuviin.

Karjalan kielen ääntämisestä voisi käydä monta keskustelua, Torikka äänsi nyt näin, selkeys edellä.

* *

Torikan baritoni on syvänkaunis, linjakas instrumentti, joka on pitkien legatojen vahva kannattelija ja sävykäs kertoja.

Baritonia voi pitää hankalana äänialana, koska se sijoittuu aina niin kiinnostavan basson ja terhakkaasti kukkoilevan tenorin välimaastoon.

Baritonin on todella löydettävä paikkansa äänialojen kumpuilevassa maastossa.

Torikka on sen tehnyt.

Lied-pianistina soittanut Marko Hilpo on äärettömän monipuolinen muusikko: kapellimestari, teatterimuusikko, resitaalien ja liedin säestäjä.

Hän on johtanut maaliin lukuisia musikaaleja, kuten vaikkapa Kinky Bootsin ja Billy Elliotin.

Hilpo menee eikä meinaa. Torikan pariksi hän sopii ja saa suvereenisuudelleen tilaa.

* *

Merikannon kauneimmat -kiertue jatkuu vielä useilla konserteilla, seuraavaksi Nurmijärvellä (17.5.2024).

Torikka nähdään Savonlinnan Oopperajuhlilla Don Giovannin nimiroolissa ja syyspuolella Turun kaupunginteatterissa monologioopperassa.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua