Kati Kovácsin upea sarjakuva vapaudenkaipuusta ja rikoksesta – arviossa Kaya

Kuvat: Kati Kovács / WSOY

Kati Kovács on yksi suomalaisen sarjakuvataiteen keskeisimpiä tekijöitä. Vuoden 1994 esikoissarjakuva-albumin Vihreä Rapsodia (Like) jälkeen naivistisella tyylillään vankan oman linjan ja tunnistettavan ilmaisun luoneelta Kovácsilta on saatu nauttia jo toistakymmentä albumia.

Lukuisilla palkinnoilla huomioitu sarjakuvataiteilija sai vuonna 2014 ensimmäistä kertaa myönnetyn sarjakuvataiteen valtionpalkinnon. Sen perusteluissa todettiin, että ”Kovácsin sarjakuvien voimakkaat naishahmot haastavat perinteiset sukupuoliroolit ja ovat inspiroineet jo kahta sukupolvea nuoria sarjakuvantekijöitä kyseenalaistamaan alan totutut normit”. Samaa voimakkaiden naisten tematiikkaa jatkaa myös uutuusteos Kaya (WSOY, 2024).

Kaya on taiteellisesti suuntautunut nuori tyttö, joka on lähdössä kaverinsa Margitin kanssa viikoksi taideleirille, metsään telttamajoitukseen. Nopeasti puolivillaiseksi osoittautuva leiri hörhöopettajineen saa Kayan suuttumaan ja lähtemään omille teilleen. Opettajan välinpitämätön ”kyllä se tulee takaisin” -asenne näyttäytyy sitäkin kylmemmältä, kun selviää, että tytöille aiemmin suuttunut sekopäinen stalkkaajamies on saanut selville leirin sijainnin ja seurannut tyttöjä pahat mielessä.

Mies onnistuu vangitsemaan leiriltä karanneen Kayan vanhaan bunkkeriin ja raiskaa tämän. Pitkän piinan jälkeen Kaya onnistuu pakenemaan ja törmää Margitiin, joka hänkin on jättänyt leirin, koska on ollut huolissaan ystävästään ja lähtenyt etsimään tätä. Häpeä saa Kayan sepittämään tarinan, joka selittää hänen pitkän poissaolonsa ja saamansa vammat, eikä hän kerro totuutta kotona äidilleenkään. Unet eivät kuitenkaan anna rauhaa, ja lopussa Kaya jo kuvittelee mitä sanoo, kun menee poliisin puheille. ”En halua olla rohkea vaan vapaa”, hän karjaisee unessaan poliisiasemalla. Vapaa häpeästä, vapaa valheista, vapaa traumasta, vapaa stalkkaajamiehistä.

Tarina on aika suoraviivainen, mutta sitä väritetään Kovácsille tyypillisesti maalausmaisilla kuvilla, unijaksoilla ja alitajunnan tulkinnoilla. Mustavalkoisuudestaan huolimatta teos on tulvillaan sävyjä; on ukkospilven mustaa, puiden syiden mukaista kiemuraa, pimeyden päällekäyvää ja tunnelman mukaan joko pehmeän hattaraista tai kiukunterävää. Traumaattisimmat hetket kuvataan varjomaisina ja epätarkkoina.

Moni voisi kertoa vastaavan tarinan, mutta Kovácsin taiteellinen kuvaus tekee kokonaisuudesta mestarillisen taideteoksen.

Ilkka Valpasvuo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua