Ville Mäkipellon ja Paavo Huotarin teos ravistelee käsityksiä Raamatun alkuperästä – arviossa Sensuroitu

Kuvat: Niclas Mäkelä / Otava

Ville Mäkipellon ja Paavo Huotarin Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia (Otava, 2023) oli vuoden 2023 tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana, ja aivan oikeutetusti. Lautakunnan perusteluissa nostettiin esiin muun muassa se, miten kirja ravistelee aiemmin opittua ja romuttaa erilaisia sitkeitä käsityksiä. Kirjan ydinsanomana voidaankin pitää, ”että mitään muuttumatonta pyhää tekstiä ei ole koskaan ollut olemassakaan.”

Tätä perussanomaa voi pitää hyvinkin radikaalina. Kärjistäen, jos Raamatun sana onkin käynyt läpi lukuisia muutoksia historian saatossa, lukuisten eri kirjoittajien ja kirjurien käsissä, miten voidaan olla varmoja, mitkä kohdat ovat todellakin Jumalan sanaa – jos mitkään. Joten ei olekaan mikään ihme, että teos on herättänyt runsaasti keskustelua erityisesti kristillisissä piireissä.

Kysymys koskettaa monia ihmisiä. Esimerkiksi itselleni tuli yllätyksenä se kirjassa esitetty fakta, että vuonna 2018 toteutetussa Tilastokeskuksen kyselytutkimuksessa yli kolmasosa suomalaisista kertoi uskovansa Jumalan olevan jollakin tavalla Raamatun tekstien takana.

Eikä Raamatun sanan merkitys rajoitu vain uskovaisiin. Erilaisilla esimerkeillä lähihistoriastamme tekijät nostavat esiin, miten Raamatun sanalla ja kertomuksilla on yhä elinvoimaa kulttuurissamme, ja miten niillä voidaan pyrkiä oikeuttamaan politiikkaa aina jatkosodasta Priden kieltämiseen asti. Esimerkiksi Suomen eduskunnan puheissa Raamattu on ollut eniten siteerattu teos. Jo Raamatun tekstien syntyvaiheessa politiikka oli vahvasti läsnä, eikä tämä aspekti ole kadonnut mihinkään.

Sensuuria – mutta myös runsaasti lisäyksiä

Mäkipelto ja Huotari osoittavat, miten Raamattuun valikoidut tekstit ovat tulosta pitkällisestä valintaprosessista. Toisaalta ei voida puhua edes yhdestä, yhtenäisestä Raamatusta, sillä eri kristillisillä suuntauksilla on käytössä eri versiot pyhästä kirjastaan.

Ajan saatossa Raamatun teksti on muuttunut kirjurien käsissä lukuisia kertoja. Tekstejä kopioineet kirjurit ovat muokanneet tekstiä, joko tahattomasti – virheitä tekemällä – tai tahallisesti. Myös käännösprosessien aikana tekstien merkitykset ovat muuttuneet.

Raamatun kirjurit eivät myöskään ainoastaan kopioineet tekstiä mekaanisesti, vaan he toimivat itsenäisesti sekä läheisessä yhteistyössä papiston kanssa. Kirjurit ovat tehneet tarkoituksellisia muutoksia tekstin selkeyttämiseksi ja sujuvoittamiseksi, yksinkertaistamiseksi, tarkentamiseksi ja virheiden korjaamiseksi, mutta myös teologisista ja ideologisista syistä. Kuten jo alussa nostettiin esiin, Raamattua on käytetty aina myös poliittisiin tarkoituksiin.

Vaikka kirjan nimi on Sensuroitu, on sensuuri vain osa tarinaa. Ainakin yhtä keskeisessä asemassa Raamatun muokkaustyössä ovat olleet erilaiset lisäykset. Esimerkiksi kuningas Daavidin hallinta-aikaa on paisuteltu – ja epävarmaa on, oliko hän edes todellinen, historiallinen henkilö.

Onko Jumalalla vaimo ja oliko Neitsyt Maria todella neitsyt?

Itse pidin kirjan mielenkiintoisimpana antina siinä esiteltyjä esimerkkejä niistä Raamatun kohdista, joissa teos on läpikäynyt sensuuria tai muuta suurempaa muokkausta. Esimerkkeihin on sisällytetty muun muassa teksteistä kadonnut Jumalan vaimo ja hänen muut poikansa kuin Jeesus, kysymys Neitsyt Marian neitsyydestä sekä homoseksuaalisuuden ilmestyminen Raamattuun. Kirjoittajien mukaan homoseksuaalisuuden käsite ilmestyi Raamattuun nimittäin vasta 1940-luvulla, yhdysvaltalaiskääntäjien sen sinne lisätessä.

Oma alalukunsa on omistettu sille, miten naisvihamielisyys on tullut Raamatun sivuille, ja miten naisten aktiivinen rooli varhaiskristittyjen parissa on häivytetty. Esimerkiksi kohta ”– naisten tulee olla vaiti seurakunnassa” (1. Kor. 14:34) on luonut pitkän perinteen naisten syrjimiselle kirkossa. Mitä todennäköisimmin tämä lause ei ole kuitenkaan kuulunut Paavalin alkuperäisiin sanomisiin. 

Yhtenä esimerkkinä naisten häivyttämisestä aktiivisina toimijoina ja varhaiskirkon vaikutusvaltaisina henkilöinä voi pitää sitäkin, ettei Magdalan Marian oma evankeliumi ole päässyt osaksi Raamattua.

Vakuuttavaa argumentaatiota

Kirjan tekijät ovat tieteen asiantuntijoita. Ville Mäkipelto on psykologi ja teologian tohtori ja Paavo Huotari on pappi ja väitöskirjatutkija. Vaikka Sensuroitu on hyvin yleistajuinen teos, näkyy tieteellinen lähestymistapa positiivisessa mielessä läpi kirjan.

Esimerkiksi argumentaatio on läpi kirjan vakuuttavaa: kirjoittajat ovat panostaneet siihen, että he esittävät runsaasti ja systemaattisesti todisteita ja perusteluja väitteidensä tueksi. Mielenkiintoinen yksityiskohta on taulukot, joissa on suoria lainauksia eri raamattuversioiden teksteistä, ja joista voi nähdä millaisia eri versioita samoista tekstinpätkistä on eri historian vaiheissa ollut. Mäkipelto ja Huotari osoittavat, miten siteerattujen kohtien ydinajatuskin on voinut muuttua ajan saatossa.

Mukava yksityiskohta on myös se, että tekijät avaavat teoksen lopussa omia taustojaan ja omaa suhdettaan Raamattuun. Kirjan ehdottomana vahvuutena on myös sen lukijaystävällisyys. Teoksen rakenne on johdonmukainen, teksti on jaoteltu riittävän moniin alalukuihin ja teoksen kieli on elävää ja selkeää. Teosta voikin suositella lämpimästi kaikenlaisille lukijoille, oli oma suhtautuminen Raamattuun sitten millainen tahansa.

Milla Annala

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua