Eero Milonoff ja Alma Pöysti. Kuva: Mitro Härkönen / Tuffi Films
ELOKUVA | Mitä jos toisen pettäminen ei johtaisikaan eroon, vaan sopuisuuteen?
”Kaija Pakarisen esittämä anoppi saa artikuloida mojovasti niiden katsojien tuntemukset, joille koko monisuhteisuus on vain yksi tapa sotkea elämänsä.”
ARVOSTELU
Neljä pientä aikuista
- Ohjaus ja käsikirjoitus: Selma Vilhunen
- Pääosissa: Alma Pöysti, Eero Milonoff, Oona Airola, Pietu Wikström, Esko Roine, Kaija Pakarinen
- Ensi-ilta: 27.12.2023
Kun fiktiivisen yhdenvertaisuuspuolueen kansanedustaja Juulia Kronström (Alma Pöysti) saa kuulla kirkkoherra-aviomiehensä Matiaksen (Eero Milonoff) puolitoista vuotta jatkuneesta suhteesta itseään nuorempaan Enniin (Oona Airola), Juulia joutuu miettimään ihmissuhteensa perusteita.
Petetty vaimo ei rynnistäkään eroamaan pikavauhtia, vaan ottaa tilanteen haltuun päätyäkseen yhteisille kahveille miehensä ja tämän rakastajattaren kanssa.
* *
Avioliittonsa pelastamiseen tosissaan suhtautuva Juulia lykkää miehelleen ja tämän rakastajattarelle kouraan valmiiksi alleviivatut monisuhteisuuteen kannustavan elämäntavan eli polyamorian oppaat. Naiset kahvittelevat somasti ja suunnittelevat suhdekuviota uuteen asentoon. Kirkkoherra Matias ei ole uskoa onneansa ja näyttää asiaankuuluvasti päähän lyödyltä.
Päätös polyamoriasta rohkaisee Juuliaa hakeutumaan ei-binäärisen kabaree-artisti Miskan (Pietu Wikström) syliin. Näyttelijöistä Milonoff vahvistaa kykynsä pelkän katseen voimalla syntyvään komiikkaan.
* *
Pöysti esittää hahmonsa kiehtovalla keveyden ja syvän tunteellisuuden yhdistelmällä. Hänen Juulia-hahmolleen kolahtaa kovin helposti jännittävän erilainen Miska aivan kuin aikuinen nainen ei olisi eläissään nähnytkään muita kuin normimiehiä. Elokuva ei koskaan kerro, miksi Matias hakeutui syrjähyppyynsä.
Pohjoismaisista elokuvantekijöistä tunnetuimman avioliittojen tarkastelijan eli Ingmar Bergmanin suuntaan Selma Vilhusen elokuvassa on lievää viittailua, mutta ei Bergmanin vakavuutta. Raastavuus on haluttu jättää pois. Epävarmuuden, mustasukkaisuuden ja loukkaantuneisuuden tunteita tässä draamassa on kaikilla.
Jutun juoni hakeutuu taas uuteen suuntaan, kun alkaa näkyä, että ihmiset eivät ole osanneet ottaa huomioon seurauksia ja realiteetteja. Vilhunen löytää asiallisesta aiheesta myös sen koomiset ulottuvuudet. Näissä loistavat näyttelijät synnyttävät elokuvan parhaat hetket.
* *
Kaija Pakarisen esittämä anoppi saa artikuloida mojovasti niiden katsojien tuntemukset, joille koko monisuhteisuus on vain yksi tapa sotkea elämänsä.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Selma Vilhunen näyttäisi suhtautuvan elokuvansa aiheeseen harkitun maltillisesti. Hän näyttää yhden tilanteen, jossa avoimempi avioliitto voisi syntyä, ja jatkaa siitä realiteetteja kohti.
Elokuvana Neljä pientä aikuista pysyy miellyttävän keveänä komediana vakavasta aiheesta.
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ridley Scottin Gladiator II on kelvollinen, vaan ei yhtä mahtava spektaakkeli kuin edeltäjänsä
ELOKUVA | Vaikka Ridley Scottilla on suurten spektaakkeleiden tekemisen mittakaava hallussaan, kaikki tuntui paljon tuoreemmalta ensimmäisen Gladiator-elokuvan aikoihin.
Entisen nuorison elämä on juhlia, juopottelua ja toisen etsintää – arviossa Samppa Batalin Omenavarkaat
ELOKUVA | Samppa Batalin ohjaama elokuva on ajan todellisuuteen pyrkivä tarina yhdestä päivästä ja yöstä yli kolmekymppisten elämässä.
Belfastin rääväsuut uhoavat miehitysvallaksi kokemiaan brittejä vastaan keskisormi tanassa – arviossa Kneecap
ELOKUVA | Irlannissa puhuttavaa iiriä voimakkaasti puolustava Kneecap on asiapitoisuudestaan huolimatta häröilevän hauskaa katsottavaa.
Draama ihmisistä, jotka ymmärretään väärin – arviossa Michael Francon Memory
ELOKUVA | Meksikolaisohjaajan elokuvassa ihmisten elämään vaikuttavat asiat, joihin he itse eivät ole voineet vaikuttaa.