Laaja paketti lukemisen tutkimusta – arvioitavana Lukemisen kulttuurit

Kuvat: Väinö Kannisto / Wiki Commons

Lukeminen on viime aikoina puhuttanut aihe. On olemassa jonkinlainen kestokeskustelu, miten erinäiset ihmisryhmät lukevat liian vähän ja vääriä kirjoja, mutta heikentyneiden PISA-tulosten valossa nuorten heikko lukeminen on noussut taas pintaan. Samaan aikaan hallitustasolla tehdään päätöksiä, jotka ovat omiaan heikentämään lukutaitoa, mutta sellaista se on: huolipuhe on ilmaista ja esimerkiksi vähälevikkisen kirjallisuuden tuki maksaa.

Se politiikasta. Lukemisen kulttuurit on (Gaudeamus, 2023) Pirjo Hiidenmaan, Ilona Lindhin, Sara Sintosen ja Roosa Suomalaisen toimittama kahdenkymmenen artikkelin katsaus lukemisen kulttuureihin ja erilaisiin lukemista käsitteleviin tutkimuksiin. Lukemista tarkastellaan teoksessa niin yksilön harrastuksena, osana koulutyötä ja oppimista ja sosiaalisena toimintana osana yhteisöä.

Teos jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa käsitellään todellisia lukijoita: siinä tarkastellaan lukemisen sosiaalisuutta, lukemisen tapoja ja vaikutuksia sekä lukijoiden tekemiä valintoja. Toisessa osassa kohteena ovat kulttuuriset tavat eli millaisia käsityksiä lukemisesta ja lukijoista esiintyy niin kaunokirjallisuudessa, oppikirjoissa kuin koulujen opetussuunnitelmissa, arviointimenetelmissä ja ylioppilaskoetehtävissä.

Kattaus on laaja ja tekstit akateemisia, joten mitään aivan kevyttä luettavaa Lukemisen kulttuurit ei ole. Osa artikkeleista on tavislukijalle aika teoreettispainotteisia, ja jos koulumaailma ei kiinnosta, monet artikkeleista voi ohittaa nopeasti. Lukemisesta yleisellä tasolla kiinnostuneelle kirjasta löytyy kuitenkin monia mielenkiintoisia näkökulmia.

Maaria Lingon ”Kirjabloggarit ja lukemisen sosiaalisuus” on tietysti kaikille kirjablogeja harrastaneille kiinnostava artikkeli. Linko tutki kirjabloggausharrastuksen kulttuurisia merkityksiä: millaisen yhteisön kirjabloggaajat muodostavat ja millainen on kirjabloggaajan identiteetti.

Lotta-Sofia La Rosan ”Nuoret lukijat ja sosiaalisuuden merkitys” tutkii kahdeksasluokkalaisten kaunokirjallisuuden lukumotivaatiota: mikä saa nuoren lukemaan, millaisia käsityksiä nuorilla on itsestään lukijana ja vaikuttavatko se, onko ympärillä lukijoita. Yli puolet tutkimukseen osallistuneista nuorista pitää lukemista turhana tai ei kovin tärkeänä, joten ainakaan sosiaalinen paine ei ole lukemisen puolella.

Pekka Mertalan, Sari Sulkusen ja Karoliina Talvitie-Lambergin artikkelista ”Monilukutaito dataistuvassa maailmassa” nostan esiin kirjoittajien huomion heikon lukutaidon sukupuolittuneisuudesta. Heikosti lukevista pojista puhutaan, mutta ei välttämättä kannattaisi:

”Jos lukutaitokeskustelu keskittyy vain sukupuoleen, piiloon jää monia muita sosiaalisia kategorioita. Vasta viime aikoina julkisessa keskustelussa on PISA-tulosten yhteydessä alettu puhua myös oppilaiden sosioekonomisesta taustasta, kun on huomattu, että sen yhteys lukutaitoon on voimistunut. Sukupuoleen keskittynyttä lukutaitokeskustelua onkin arvosteltu. On pohdittu, miksi huomio on kiinnittynyt juuri sukupuoleen, vaikka jotkin sosiaaliset kategoriat ovat olleet tuloksissa jopa sukupuolta merkittävämpiä.”

Kuva: Gaudeamus

Jolin Slotte kuvaa ”Sukupuoli, tunteet ja lukukokemuksen sosiokulttuurinen konteksti”-artikkelissaan tekemäänsä tutkimusta, jossa luetutti lukiolaisilla novellia erilaisin asetelmin. Novellin päähenkilö oli joko tyttö tai poika, ja lisäksi novelli pohjustettiin tositarinaksi tai täysin fiktiiviseksi. Kävi ilmi, ettei päähenkilön sukupuoli vaikuta nuorten kiinnostukseen novellia kohtaan. Tytöille tarina oli tärkeämpi kuin päähenkilöön samastuminen. Pojat suosivat aikaisempien tutkimusten perusteella miesten kirjoittamia ja pojista tai miehistä kertovia kirjoja, mutta itse lukutilanteessa näillä ennakkoasenteilla ei ollutkaan enää merkitystä. Tarinan arvioitu todenperäisyys ei myöskään vaikuttanut lukuhaluun.

Erkki Seväsen, Kati Launiksen ja Olli Nurmen ”Lainaajien kaunokirjalliset suosikit pääkaupunkiseudun yleisissä kirjastoissa” tekee lukemiskulttuurin tutkimusta uudella tavalla. Perinteisesti tutkimusta on tehty lomakekyselyillä ja lukupäiväkirjoilla lukijoilta kyselemällä näiden lukutottumuksia ja suosikkikirjallisuutta. Tässä tutkimuksessa aineistona on Helmet-verkoston lainaustilastot, eli kyse on vähemmän kirjallisista ihanteista ja enemmän lainaajien todellisesta käyttäytymisestä.

Aineistoa analysoitiin muodostamalla kirjoista ryppäitä ja verkostoja, joissa on samojen henkilöiden yhdessä lainaamia kirjapareja. Näistä muodostuu viihde- ja rikoskirjallisuuden ryppäitä, joissa samanhenkiset kirjat kerääntyvät yhteen. Tulokset ovat sikäli yllätyksettömiä, että luonnollisesti usein sarjoina julkaistavat viihde- ja rikoskirjat muodostavat selkeitä ryppäitä. Täydennykseksi tutkaillaan myös kirjaston lainatuimpien ja varatuimpien kirjojen ja kirjakauppojen myydyimpien kirjojen listoja samalta ajalta. Tulosten mukaan lukemisen kulttuuri suosii uutta kirjallisuutta ja sarjamuotoisia kirjoja: pääkerrostumia ovat viihderomaanit, rikoskirjallisuus ja korkeakulttuuriset nykyromaanit. Nykyinen lukemiskulttuuri vaikuttaa hieman yksipuoliselta.

Roosa Suomalaisen ”Kirjallinen maku osana lukijan omakuvaa” tutkailee kirjamausta puhumista penkomalla lukijoiden vastauksia kysymykseen ”Miten luonnehtisit itseäsi lukijana?” Vastaukset antavat mielenkiintoisia näkökulmia kulttuuriseen makuun: lukijat voivat olla kaikkiruokaisia tai hyvinkin valikoivia, mutta monet suhteuttavat omaa makuaan johonkin yleiseen hyvänä pidettyyn kirjalliseen makuun. Lukijat ovat itsenäisiä ja suhtautuvat kriittisesti kirjallisen maun normeihin.

* *

Kirjan toisen osion aloittaa pari mielenkiintoista artikkelia, joista ensimmäisessä tarkastellaan 1800-luvun lukemiskulttuuria aikakauden talonpoikaisessa Suomessa ja toisessa taas lukemiseen liittyviä diskursseja Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa. Osion lopussa on useampi artikkeli kirjallisuudenopetuksesta ja sen arvioinnista ja arvioinnin vaikutuksista opetukseen. Lukion opetussuunnitelman ja arviointiperusteiden muutosten vaikutusta kirjallisuudenopetukseen tutkaillaan, samoin sitä, miten äidinkielen ylioppilaskokeen tehtävänasettelu ja sen kuvaama kirjallisuuskäsityksen muutos on vaikuttanut opetukseen. Nämä artikkelit ovat varmasti hyvin kiinnostavia lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksesta kiinnostuneille.

Lukemisen kulttuurit on monipuolinen ja tuhti kirja, joka antaa paljon aineksia lukemisen kulttuurien tarkasteluun. On hyvä, että kaiken hähmäisen huolipuheen keskelle tuodaan myös tieteellistä tietoa ja tutkimustuloksia. Tämä teos antaa hyvät lähtökohdat tutustua tutkimuksen nykytilaan ja jatkaa eteenpäin, mikäli aiheisiin perehtyminen kiinnostaa enemmän.

Mikko Saari

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua