Kuvat: Emanuele Scorcelletti / Siltala

Nuori nainen, jota kaikki kadehtivat ja ihailivat, hävisi jälkiä jättämättä. Tytön ja hänen rakastajansa jäljet päättyivät Pariisiin. Sen jälkeen heistä ei enää koskaan kuultu mitään. Mitä heille tapahtui, ja miten kaikki tapauksen ympärillä pyörineet ihmiset katoamiseen liittyvät?

Ensi vuonna viisikymppisiään juhliva Guillaume Musso on Ranskan suosituin nykykirjailija. Hänen teoksiaan on myyty yli 11 miljoonaa, mutta Suomessa kirjailija on pysynyt tuntemattomana. Kunnes Tyttö ja yö (Siltala, 2023) ilmestyi. Musson trilleristä tuli nopeasti kulttikirja ja kirjastojen varausluetteloiden kärkiteos.

Suosiolle on ainakin kaksi hyvää syytä. Tarina on vetävä ja nopeatempoinen. Ahmin sen parin lentomatkan aikana ja loppuratkaisun junassa. Lisäksi se kiinnittyy vahvasti oikeisiin paikkoihin ja aikaan, jota elämme.

Kaikilta löytyy salattavaa

Guillaume Musso vietti lapsuutensa Antibesissa Ranskan aurinkorannikolla. Näihin monille suomalaisillekin tuttuihin maisemiin sijoittuvat tämän kirjan arvoitukselliset tapahtumat.

Eletään toukokuuta 2017. Kirjailija Thomas Degalais on juuri lentänyt New Yorkista Nizzaan. Perillä odottavat vanhat ystävät Maxime ja Fanny, etäisiksi jääneet vanhemmat sekä salaisuus, jota Thomas on kantanut mukanaan koko aikuisikänsä. Vaiettu totuus uhkaa paljastua nyt, kun ystävysten vanha lukio täyttää vuosia.

Musso tiputtelee vihjeitä muru kerrallaan; kuorii salaisuutta auki kuin makeaa ranskalaista sipulia. Hyvin pian käy ilmi, että tässä tarinassa jokaisella on jotakin piilotettavaa. Kaikilla on myös ollut jonkinlainen suhde kirjan poissaolevaan toiseen päähenkilöön, Vinca Rockwelliin – punatukkaiseen tyttöön, joka katosi.

Aurinkorannikon Laura Palmer

Vinca oli ja on yhä pohjimmiltaan kiltin ja porvarillisen Thomasin pakkomielle. Vuosien kuluessa Vincasta on tullut myös koulun kulttihahmo, joka on saanut muistokseen ihailijakerhonkin. Eräänlainen Côte d’Azurin Laura Palmer siis.

Kirjailija saa tytön jäljityksessä avukseen Nice-Matin-lehden toimittaja Stéphane Pianellin, jolla on oma teoriansa naisen kohtalosta. Apu kelpaa Thomasille, jonka on joka hetki pakko miettiä sanomisiaan ja varoa paljastamatta liikaa.

Kirjailijan halvat aseet

Kirjailija kirjailijan päähenkilönä tarjoaa Mussolle oivan mahdollisuuden ammatilliseen itsereflektioon. Jokaisen kirjoittajan voima on se sama – ajattelun ja sanomisen vapaus:

”Edessäni pöydällä on kolmekymmentä senttiä maksanut kuulakärkikynä ja ruutupaperivihko. Elämäni ainoat aseet… joskus, muutaman tunnin ajan, tarina on todellisuutta väkevämpää.”

Jo kirjansa alkumetreillä Musso vetää maton myös mahdollisten kriitikkojensa alta: ”Viime kädessä keskinkertaisinkin romaani on arvokkaampi kuin meidän sitä nälvivä arvostelumme.”

Musson kirjoittama tarina hengittää ja etenee yleensä vaivatta, mutta välillä hän sortuu turhiin latteuksiin tyyliin ”heti kun astuin sisään (kirkkoon), suitsukkeiden ja puun tuoksu saivat oloni hartaaksi”.

Onneksi paljon enemmän on briljanttia tekstillistä tykitystä, jossa olisi aineksia vaikka aforismien isoon kirjaan: ”Intohimo on ei-kenenkään-maata, pommitettu sota-alue jossain tuskan, hulluuden ja kuoleman välissä.”

Kiitos ilmaisuvoimaisesta ja elävästä nykykielestä kuuluu myös kirjan suomentaneelle Anna Nurmiselle.

Ranskalaisen elegantti

Kuten sitaatti paljastaa, ranskalaistrillerin ajuri on voimista suurin eli rakkaus. Tarinan alkuhetkellä, vuonna 1992, se on heitellyt silloisia lukiolaisia ja kaikkia heidän ympärillään. Nyt, 25 vuotta myöhemmin, samat ihmiset joutuvat kohtaamaan tekemisensä ja pelkäämään aikuisvuosina rakennettujen kulissien kaatumista.

Musso kuitenkin osoittaa, että edes yksi voima voi murtaa pahojen tekojen taikapiirin: vanhemman rakkaus lapseensa.

Thomas Degalaisin yhden viikonlopun kujanjuoksu nuoruusmaisemissaan on siinä määrin nopeatempoinen ja yllättävä, että ihan kaikilta yksityiskohdiltaan kertomus ei jaksa pysyä uskottavuuden rajoissa.

Annan sen kuitenkin mielelläni anteeksi, sillä eräässä suhteessa kirja on aivan ylivoimainen: Guillaume Musso näyttää, miten tuotetaan kepeän sivistynyt ranskalainen seikkailukertomus ja liitetään se osaksi sikäläistä populaari- ja korkeakulttuurin sekä kaunokirjallisuuden jatkumoa. Chic!

Omasta elämästä – melkein

Tyttö ja yö vilisee viittauksia ja lainauksia klassisesta ja nykykirjallisuudesta, musiikista, taiteesta ja nuorisokulttuurista. Jopa rasittavuuksiin asti, sillä esimerkiksi tarinan ainoa japanilainen hahmo on kuin mangakarikatyyri. Ja harvassa taitavat olla ne trillerit, joiden lopussa on kolme sivua pitkä kirjallisuusviiteluettelo!

Politiikkaakaan ei unohdeta. Tarinassa vilahtavat niin presidentit Trump kuin Macronkin, ja kirjailija itse vaikuttaa olevan jälkimmäisen aito kannattaja.

Vuonna 1992 Guillaume Musso oli itse 18-vuotias, saman ikäinen kuin nuoret, joiden kohtaloita Tyttö ja yö seuraa.

Ei siis mikään ihme, jos ysärikulttuuri kaikkine vivahteineen on hänellä hallussa. Muita yhtäläisyyksiä kirjan varsin rajuihin käänteisiin kirjailijalla itsellään ei sentään ole, hän paljastaa loppusanoissa.

Kari Pitkänen
kari.pitkanen(at)kultttuuritoimitus.fi

* *

Äänestä meitä!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys. 

Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.

#kulttuurigaala #kulttuuri 

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua