Kuvat: Aula & Co
KIRJAT | Esikoiskirjailija Vehka Kurjenmiekka on rakennellut upean fantasiamaailman, jossa on kaikuja Ursula K. Le Guinin Maamereltä.
”Banjoa soittavat kellopelisydämiset salamurhaajat, häiveenkutojat ja muinaiset salaisuudet kohtaavat tavalla, joka on omiaan koukuttamaan lukijan.”
ARVOSTELU
Vehka Kurjenmiekka: Kellopelisydän
- Aula & Co, 2023.
- 334 sivua.
Vehka Kurjenmiekka on kehitellyt esikoisteostaan pitkään: Kellopelisydän (Aula & Co, 2023) sai alkunsa jo vuonna 2011. Matkan varrella käsikirjoitus on käynyt läpi monenlaisia vaiheita, mutta nyt se on lukijoiden käsissä kauniina kirjana, joka alkaa fantasiakirjallisuuden genrelle uskollisesti maailmankartalla.
Kellopelisydämen tapahtumapaikka, Merenkehrän maailma, sijoittuu Aava-nimisen meren ympärille. Tässä kirjassa maailmaa ei kovin laajasti kartoiteta, sillä tapahtumat sijoittuvat pääosin Karunkan saaristoon pohjoisella merellä. Kartta ja henkilöiden puheet luovat kuitenkin käsityksen laajemmasta maailmasta.
Kirjan nimen kellopelisydämet tikittävät salamurhaajien rinnoissa. Karunkassa majailee pieni ja tiivis joukkio kellopelimurhaajia, joiden sydämet ovat tikittäviä kellopelejä. Nämä kellokoneistot vaativat kantajaansa tappamaan jonkun ihmisen vähintään kerran vuodessa, muuten sydän pysähtyy. Sääntö on julma. Miten sellaisen kanssa elää? Kukin tavallaan, käy ilmi, kun lukija pääsee tutustumaan kellopelimurhaajiin tarkemmin.
Karunkassa on myös Akatemia, jossa opiskellaan ainakin häiveenkudontaa, rohtoja ja parantamista. Kirjan päähenkilökaartiin mahtuu muutama noviisikin. Noviiseja ja kellopelimurhaajia yhdistää mikäpä muu kuin murha: kellopelimurhaajat osuvat vähän liian lähelle uteliaita noviiseja. Miksikään murhamysteeriksi Kellopelisydän ei kuitenkaan käänny, etenkin kun murhassa ei ole lukijalle mitään mysteeriä. Karunkassa on sitä paitsi vähän kummallinen taipumus olla penkomatta murhia liian täsmällisesti. Noviisit saavat lisäksi muutakin mietittävää, kun heille koittaa aika kisällinmatkalleen.
En ala purkaa kirjan juonta tässä auki sen enempää; kunnioitan kirjailijan kirjan aluksi esittämää toivetta, eikä se muutenkaan ole lopulta kovin olennaista. Kellopelisydämessä on kyllä mielenkiintoinen juoni, mutta kirjan vetovoima on lopulta muualla. Kurjenmiekka on rakentanut kiehtovan maailman ja joukon mielenkiintoisia henkilöitä. Suoraan sanottuna en suuremmin välitä, mitä nämä henkilöt tekevät. Jo heidän olemisensa kirjan maailmassa on miellyttävää.
* *
Kurjenmiekan fantasiamaailma on sukua Ursula K. Le Guinin Maamerelle, jonka Kurjenmiekka kiitoksissaankin mainitsee. Esikuva on helppo nähdä, sillä Merenkehrässä on samanlaista juurevuutta – ja merentäyteinen tämäkin maailma on. Juurevuus syntyy yksinkertaisista asioista, tässä tapauksessa paljolti siitä, miten paljon kirjan henkilöt tekevät aivan tavallisia asioita. He parsivat vaatteita, laittavat ruokaa, leipovat, juovat kahvia ja teetä, soittavat banjoa ja ovat vain olemassa.
Kaiken tämän Kurjenmiekka on kirjoittanut kovin kauniisti. Kieli soljuu kauniisti, paikoin jopa runollisesti, ja kirjassa sekä dialogi että toiminnan kuvaus toimivat. Kaikesta paistaa läpi Kurjenmiekan monipuolinen ja pitkällinen kokemus kirjoittajana.
”Muistot ovat lepattavia varjoja, puolikkaita lauseita. Tiedän, että joskus sillan päästä alkavaa polkua kehystivät talvi-illassa palavat lyhdyt, ja että kesällä joku juoksi täällä paljain jaloin ja nauroi. Valoisana iltana joku lämmitti saunaa ja ilma tuoksui savulta ja koivunlehdiltä.
Kuulen viimeiset, väsyneet askeleet vastakkaiseen suuntaan ja maistan jäähyväisten kitkeryyden.”
* *
Takakansi kertoo Kellopelisydämen olevan kirja ”mahdottomista valinnoista, muistamisesta ja toivosta, joka sitoo ihmiset toisiinsa”. Se on kaunis tiivistys kirjan teemoista. Muistaminen on iso kysymys, joka liittyy keskeisesti kellopelimurhaajiin. Kirja on myös täynnä salaisuuksia ja harhoja, ja Merenkehrän maailma taitaa myös olla jotenkin vähän vinksallaan tavalla, joka herättää lukijassa kysymyksiä. Moniin kysymyksiin ei vielä vastausta saada; maailmaan ihastuva lukija joutuu odottamaan jatko-osia, joita on tulossa.
Odotin Kellopelisydäntä jo pitkään, sillä olen seurannut Kurjenmiekan tekemisiä Instagramissa siitä asti, kun ensimmäistä kertaa tutustuin Kurjenmiekan ja Rasmus Tillanderin mainioon Nobel tai ei mitään -podcastiin. En joutunut pettymään. Kellopelisydän nousee epäilyksettä vuoden kovimpien kotimaisten esikoisteosten joukkoon – se onkin tänä vuonna kova joukko, jossa ovat mukana ainakin Iida Turpeisen Elolliset ja Jenna Viron Tuhkimoleikkaus.
Mikko Saari
* *
Äänestä meitä!
Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys.
Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.
#kulttuurigaala #kulttuuri
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Parasta mitä rahalla saa, on vapaus olla ajattelematta rahaa” – Esa Juntunen auttaa rahataitojen haltuun ottamisessa
KIRJAT | ”Meistä kaikista ei voi tulla miljardöörejä, mutta kaikista voi tulla vauraampia”, kirjoittaa Vuoden Sijoittaja 2023 -voittaja Vaurastu viisaasti -teoksessaan ja antaa hyvin konkreettisia ohjeita.
Miten kirjoittaa Rooma-kirja ilman, ettei se olisi matkailuopas? Arviossa Karl Ristikiven Rooman-päiväkirja
KIRJAT | Rooman-päiväkirja on kuin arvoitus, tai ehkäpä 1700-lukulaisittain kirjoitettu dekkari, jossa henkilöt eivät ole sitä mitä päähenkilö Kasparin ensi kuvauksista voisi päätellä.
Murhabotti löytää paikkansa – arvioitavana Martha Wellsin Taktinen vetäytyminen
KIRJAT | Murhabotti-sarjan ensimmäinen tarinankaari tulee päätökseensä. Yhteys ihmisystäviin motivoi viihdemediaa rakastavaa taistelurobottia pelastustehtävään.
Lars Sundin kerronta tempaa mukaansa sivulta yksi ja pitää lukijan kyydissä loppuun asti – arviossa Vaasan Prinsessa
KIRJAT | Lars Sund tavoittaa ihmisyyden näkymättömän mutta voimallisen puolen ja pukee sen tarkkanäköisen ja herkän tekstin muotoon.