Antti Virmavirta on Don Quijote. Kuva: Raimo Uunila / Grafiikka: Camilla Siren

1

Sanotaan, että jos joku väittää lukeneensa Cervantesin Don Quijoten, hän todennäköisesti valehtelee. No, minä en valehtele, mutta en voi lukukokemuksella kerskailla. Jouduin muinoin kahlaamaan opuksen monien muiden tiiliskivien ohella kirjallisuustieteen tenttiin ja tein sen, kuten kaiken aina, viime tingassa. Jos tentaattori olisi laatinut kysymyksen mielevän hidalgon seikkailuista, eipä olisi tainnut tentti läpi mennä.

Voi myös kysyä, tarvitseeko 1600-luvulla julkaistua järkälettä enää lukea. Ehkä ei, mutta onhan modernin romaanin syntyyn vaikuttanut teos hyvä tuntea ja tietää ainakin vaeltava ritarin epätoivoinen taisto tuulimyllyjä vastaan ja onneton rakkaus neito Dulcineaa kohtaan.

Onneksi Don Quijoten reilusta tuhannesta sivusta selviää nyt neljässä tunnissa kuuntelemalla Yle ykkösen podcastin Rakkauden hullu Don Quijote.

Oivallinen kuunnelmasovitus puristaa hölmön ritarin ja hänen aseenkantajansa toilailut helposti nautittavaan muotoon. Kun vielä äänensä seikkailulle antavat muun muassa Leena Uotila, Antti Virmavirta ja, kuuntelukokemus vie mukanaan. Uskomatonta, että satoja vuosia vanha teksti onnistutaan toteuttamaan näin koukuttavana.

Rakkauden hullu Don Quijote Yle Areenassa.

2

Antti Virmavirta on keskeisessä roolissa myös Hämeenlinnan teatterin Rottien pyhimyksessä Andreas Pictorina. Anneli Kannon rakastettu romaani on saanut arvoisensa näyttämösovituksen, ja näytelmän ovat löytäneet myös katsojat. Täydet katsomot seuraavat esitys toisensa jälkeen, kuinka Hattulan vanha kirkko saa koristuksensa.

Vaikka on Kannon kirjan lukenut, näyttämöllä esitettynä tarina saa eloa. Kirjan lukeminen ja kirkkoon tutustuminen toki syventävät myös teatterikokemusta.

Hämeenlinnan teattarissa näyttelijäkaarti onnistuu tulkinnassaan. Virmavirran Andreaksen ohella päärooleissa ovat Mikko Nousiainen mestari Martinuksena ja Sonja Silvander-Valo Pelliinana. Myös lavastus toimii, ja projisoinnit tuovat kirkon maalaukset esille aivan kuin ne syntyisivät katselijoiden silmien edessä.

Lue Jussi Kareisen näytelmästä Kulttuuritoimitukseen kirjoittama arvio täältä.

3

Jos vielä saa tilaisuuden, kannattaa käydä katsomassa Penélope Cruzin tähdittämä Rakas äitini. Elokuva ehti häipyä Tampereen ohjelmistosta jo, mutta palasi onneksi yleisön toiveista ainakin hetkeksi Niagaraan.

Elokuva kertoo intensiivisesti sekä äidin ja lasten suhteesta että perhe-elämästä 1970-luvun Italiassa. Yhteiskunnan vaikutus koko ajan ihmissuhteiden taustalla, ja Luana Giulianin tulkinta perheen sukupuoliroolissaan kipuilevana Adri-tyttärenä on vangitseva.

Elokuva on saanut suomenkieliseksi nimekseen Rakas äitini. Sekin on hyvin perusteltavissa, mutta olin kyllä viehättynyt italiankielisestä nimestä L’immensità (äärettömyys). Samainen San Remosta tuttu iskelmä myös soi elokuvassa. Äärettömyyteen kurottaa Adrikin, kun tavoittelee taivaita kotitalonsa katolla ja ajattelee tulleensa itsekin avaruudesta.

4

Syksyn kirjasadosta ei voi olla ihastelematta Iida Turpeisen kirjaa Elolliset (S&S, 2023). Stellerinmerilehmä ja se, miten yksi sukupuuttoon kuolleen nisäkkään luurangoista päätyi Helsinkiin, on silmiä avaava kertomus ihmisen ja luonnon suhteesta. Se pakottaa kysymään, mitä me tälle maapallolle teemme.

Ehkä pitää seuraavalla Helsingin matkalla ottaa suunnaksi Luonnontieteellinen museo. Suunnistaminen on helppoa, kun Turpeinen on merkinnyt koordinaatit kirjansa alkulehdille.

Lue Mikko Saaren kirjasta Kulttuuritoimitukseen kirjoittama arvio täältä.

Marjatta Honkasalo

* *

Äänestä meitä!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys. 

Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.

#kulttuurigaala #kulttuuri 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua