Anni Iikkanen ja Rebekka Baer. Kuva: Birgit Puve / Lucy Loves Drama

Kysymys on rakkaudesta, siitä mieleenpainuvimmasta, ensirakkaudesta. Eletään muistoissa kevättä 1986. Mimi saapuu hämäläiseen pikkukylään, jossa tapaa koulukaverinsa 15-vuotiaan Mariian. Rakkaus syntyy väärinymmärryksen kautta ja tekee heidän elämästään uudenlaista, ensin outoa ja sitten hetkeksi ihmeellistä.

Merkityksellisenä ajankuvana, musiikin ja pukeutumisen lisäksi, on taustalla Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus. Aiheuttaako se jotain ja miten sen kanssa eletään on yksi elokuvan esittämistä kysymyksistä.

Valoa valoa valoa käsittelee suuria asioita: lähisuhdeväkivaltaa, itsemurhaa ja syrjäytymistä. Tuolloin asiaa harvemmin otettiin puheeksi.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin elämänsä ongelmissa oleva Mariia palaa kotiin ja muistelee tuota kesää ja sen seurauksia. Olisiko hän silloin voinut tehdä jotakin toisin, voiko hän antaa itselleen anteeksi? Aikuinen nainen miettii vakavasti vakavien kysymysten äärellä.

Tarina on kokokuva elämästä, nuoret elävät vapaasti halvan punaviinin ja kaikenlaisen ikään kuuluvan parissa. Päähenkilöt edustavat eri yhteiskuntaluokkia ja ongelmat vanhempien kanssa ovat erilaisia. Mimin vähäosaisuudessa nähdään suuremmat ongelmat, isä juo ja on väkivaltainen.

Elokuva on erilainen, monenlainen elokuva, yhdistelmä nuorten ja aikuisten elokuvaa.

Muistellessaan nuoruuttaan Mariia kokee huonoa omaatuntoa ja miettii olisiko voinut tehdä jotakin toisin. Samalla hän kokee onnea siitä, että sai kokea sen kaiken, vaikka toisaalta olisi halunnut osata ennustaa tulevaa ja olla toisenlainen.

Laura Birn ja Pirjo Lonka. Kuva: Lucy Loves Drama

Valoa valoa valoa perustuu Vilja-Tuulia Huotarisen samannimiseen kirjaan, joka sai Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2011. Aikoinaan kirja aiheutti pienehkön kohun: tyttöjen ikä kirjassa on 14 vuotta, joillekin se oli liian nuorten rakkaustarina. Käsikirjoittaja Juuli Niemi on kirjoittanut elokuvan näkökulman Mariialle.

Päärooleissa olevat nuoret Rebekka Baer (Mariia) ja Anni Iikkanen (Mimi) ovat luontevia ja hyviä. Iikkasen puheen hetkittäinen epäselvyys lienee äänityksen ongelma.

Laura Birn aikuisena Mariiana on kaikkien tunteiden tulkkina täydellinen. Samanlaisesta todellisuuden tulkinnasta vastaa Pirjo Lonka Mariian äidin roolissa.

Tiivistunnelmainen elokuva hengähtää ajan tai paikan kohdalla kulloisenkin ajattelijan, sen aikuisen, rauhalliseen kuvaan. Laura Birn ja Pirjo Lonka osaavat juuri tämän, tarinan kokoamisen tasapainoiseksi ja vaikuttavaksi lopuksi.

Maija Kääntä

* *

Äänestä meitä!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys. 

Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.

#kulttuurigaala #kulttuuri 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua