Laura Friman. Kuva: Yle Pressi

1

Kerta toisensa jälkeen Laura Frimanin kolumnit näyttävät raivostuttavan ihmisiä. Yleensä kyse on siitä, että hyväosainen, menestynyt pääkaupunkilainen pohtii kolumneissaan häkellyttävän avoimesti ja suorasukaisesti omaa etuoikeutettua asemaansa. Etuoikeutettu asema mahdollistaa esimerkiksi sen, että kaikesta ei tarvitse olla ihan kartalla, koska turvaverkkoja on. Friman kirjoittaa tunnistettavasti omalla äänellään, erittäin hyvin ja rakentaa kolumnit taitavasti. Eivätkä ne kaiva tietoisesti poteroita tai provosoi tarpeettomasti. Usein ne tavalla tai toisella yllättävät eikä se ole helppoa tässä ajassa.

2

Ilomantsilainen ”auktorisoiduksi perusjuntiksi” itseään tituleeraavaa Lasse Auvinen ei ikävä kyllä tavoita niin suurta yleisöä kuin olisi syytä, sillä hän kirjoittaa kolumnejaan Pogostan Sanomiin, Ilomantsin ja entisten Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran kuntien alueen paikallislehteen. Auvinen lukeutuu ehdottomasti Pohjois-Karjalan parhaisiin kolumnisteihin ja hänen usein kyynisyyttä lähentelevän pirullinen, mutta lopulta silti aika lämmin sävynsä ilahduttaa kerta toisensa jälkeen. Hän on kolumniensa perusteella kohtalaisen konservatiivinen änkyrä, jonka tulkintoja maailmasta on välillä vaikea allekirjoittaa. Mutta niin hyvien tekstien kanssa on mukava viettää aikaa erimielisenäkin.

3

Usein vähän kansankynttilämäisesti valistavan Janne ”Rysky” Riiheläisen kolumnit Ylellä ja Demokraatissa ovat niin asiantuntevaa ja perusteellisesti pohdittua kamaa, että hän saa anteeksi oppimestarin elkeensä. Turvallisuuspolitiikan ja informaatiovaikuttamisen saralla hän on rakentanut itselleen vakuuttavan asiantuntija-aseman. Minkään muodollisen aseman, viran tai tittelin turvasta hän ei ponnista, mutta silti häntä kuunnellaan. Hän jaksaa penkoa sellaisia disinformaation sontaläjiä, joihin ei kovin moni halua lusikkansa tunkea. Penkomisen tuottama ymmärrettävässä, selkeässä muodossa välitetty tieto on yleensä arvokasta. Erityisen ansiokas on hänen keskusteleva, mukaanottava ja rakentava tyylinsä.

4

Kontiolahden ja entisen Enon kunnan alueen paikallislehteen Pielisjokiseutuun kolumneja kirjoittavan Tiina Varpiolan hirtehisen hauskat kertomukset kontiolahtelaisesta perhe-elämästä ja tavanomaisuudessaan hyvin erikoislaatuisesta arjesta ovat vertaistukea monelle ja erittäin viihdyttäviä. Varpiolan työ ammatillisen koulutuksen opettajana tuo lisäväriä kerrontaan – hänen vanhasta luplavolkkaristaan puhumattakaan. Kuin varkain kolumnit ovat välillä myös hyvin koskettavia. Varpiolalla on tarinankerronta verissä ja siitä kertoo myös hänen taannoinen pronssinsa tarinaniskennän SM-kisoissa.

5

Kirkkoherran hommat äskettäin jättäneen, yrittäjäksi ja opiskelijaksi heittäytyneen ja äskettäin Berliini-aiheisen kirjankin julkaisseen Heikki Nenosen kolumneissa Kirkko ja kaupunki -lehdessä puhutaan kaupunkilaisen liberaalin näkökulmasta arvoista ja moraalista: siitä mikä on oikein. Niissä ei piilouduta maailmalta saati katsota toiseen suuntaan, mutta en ole varma kääntyykö aina toinen poskikaan. Välillä Nenonen äityy linkedinmäisen tsemppaavaksi ja pöhiseväksi, mutta ei päästä jalkojaan liian kauas maasta. Nenonen haastaa toki ihmisiä olemaan vähän parempia, mutta ennen kaikkea hän näyttää haastavan itseään. Nenonen kirjoittaa hyvin ja ajattelee perusteellisesti ja paljon. Ammatiksi muuttunut valokuvaharrastus värittää myös tekstejä ilahduttavasti. Asioitahan katsoo vähän eri tavalla etsimen läpi.

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua