Pako rakkauteen kantaa yli yhteiskunnan murroksen – arviossa Florian Illiesin Rakkautta vihan aikaan

Kuvat: Atena Kustannus

Joskus käteen osuu kirja, jota yrittää aloittaa monta kertaa ja aina se jää yrityksen asteelle. Florian Illiesin Rakkautta vihan aikaan (suom. Heli Naski; Atena, 2023) on tällainen. En saanut otetta kirjaan, joka on lukijasta riippuen joko kiehtova mosaiikki tai sekava sillisalaatti tunnettujen eurooppalaisten parien rakkauselämään vuosina 1929–1939. Kirja vilisee tunnettuja nimiä Hannah Arendtista Jean-Paul Sartreen ja esittelee hengästyttävän määrän alkavia, kestäviä ja päättyviä intiimejä suhteita aikana, jolloin natsi-Saksa teki elämästä muutenkin mieletöntä. Historian tapahtumia ei kerrata, vaan ne on osattava ennestään tai aistittava tarinan palasista.

Florian Illies on saksalainen kirjailija ja taidehistorioitsija. Saksassa häntä on kehuttu valtavasta määrästä tutkimustyötä, jota hän on tehnyt tämän kirjan taustaksi. Myös tunnelmien hahmottaminen ja notkea, elegantti kieli ovat saaneet kiitosta. En tiedä, onko kielen houkuttelevuus jäänyt Heli Naskin käännöksen jalkoihin, mutta minua häiritsi suomenkielisen tekstin teennäisyys.

Kirja jakaantuu kolmeen osaan. Se alkaa vuonna 1929 ja päättyy sodan alkuun vuonna 1939. Vuosi 1933 saa oman osansa pahaenteisenä käännekohtana kahden muun luvun välissä.

Moni suomalainen lukija tarvinnee pienen kertauksen vuoden 1933 tapahtumista. Saksan presidentti Hindenburg nimitti Hitlerin valtakunnankansleriksi tammikuussa 1933, minkä jälkeen demokraattista perustuslakia alettiin purkaa systemaattisesti pala palalta. Lopullinen niitti natsivallalle saatiin heinäkuussa, jolloin astui voimaan ”Laki uusien poliittisten puolueiden kieltämisestä” . Sen seurauksena natsipuolueesta tuli ainoa laillinen poliittinen puolue Saksassa.

Kirjan punainen lanka onkin yhteiskunnan hiipivä muutos, johon Flores on ottanut prismaksi rakkauden, tuon tunteista suurimman. Ajatus on hieno, mutta minulle kirja jää liikaa pinnalliseksi ihmissuhdesekoiluksi; irrallisia pätkiä eri ihmisten elämästä irrallisessa järjestyksessä. Lukiessa tuli ihan Seiska mieleen.

Rakkaus on keskeinen motiivi kaikissa jaksoissa. Rakkaus kaikissa sen muodoissa. Olipa se sitten täyttynyt tai täyttymätön, onnellinen tai pettymyksiä tuova. Kirjassa lukija pääsee tirkistelemään kuka oli kenenkin kanssa ja pohtimaan sitä, miten ihminen on aina paennut elämän raadollisuutta rakkauteen.

Perinteisenä romaanina kirjaa ei kannata lukea eikä myöskään turvallisena historiankirjoituksena, kepeänä viihdekirjana kyllä. Parhaimmillaan se on romanttinen kevytversio historiankirjasta, jos malttaa googlettamalla täyttää kaikki tarinan aukot.

Kirjailija ei selittele historian kulkua tai avaa hengästyttävää vauhtia esiin pursuavien todellisten historian henkilöiden taustoja. Illies luottaa siihen, että lukija tuntee henkilöt ja historian – tai jaksaa hakea tiedon tarinan edetessä.

Marja Heinonen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua