Fanny Henselin jousikvartetto. Kuva: Marja Mustakallio
MUSIIKKI | Ylöjärven Kurussa järjestettävällä festivaalilla esiintyneet muusikot kuuluvat poikkeuksetta Suomen parhaisiin, ja usea heistä soittaa leipätyökseen Radion sinfoniaorkesterissa.
Kurufestin konsertit 9.6. Kurun kirkossa ja 10.6. Parkkuun seuratalolla.
Taas on alkanut muusikoiden kesäloma-aika, joka merkitsee monelle soittajalle lähtöä perheen kanssa pienille paikkakunnille musisoimaan, uimaan ja pelaamaan. Samalla voidaan soittaa talvikausista poikkeavaa ohjelmistoa ja kohdata toisenlaisia yleisöjä.
Määrällisesti pienen yleisön kokoava intiimi kamarimusiikkifestivaali Kurufest (9.–11.6.2023) toteutettiin ensimmäisen kerran kesällä 2007. Festivaalin taiteellisena johtajana toimii edelleen sellisti Tuomas Lehto. Tämän kesän konserteissa esiintyneet muusikot kuuluvat poikkeuksetta Suomen parhaisiin, ja usea heistä soittaakin leipätyökseen Radion sinfoniaorkesterissa (RSO).
Kurufestin konserttipaikkoina toimivat Kurun kirkko, Parkkuun seuratalo ja Ylöjärven kirkko. Nykyään tapahtuman tuotannosta vastaa Ylöjärven kaupungin kulttuuripalvelut.
Parkkuun seuratalo. Kuva: Marja Mustakallio
Avajaiskonsertin ohjelmisto Kurun kirkossa perjantai-iltana 9.6. oli sangen uskalias. Zoltan Kodályn (1882–1967) soolosellosonaatti vuodelta 1915 ei ollut kenen tahansa soitettavaa. Tuomas Lehdon rokan jouhet vain irtoilivat ja hengitys huokaili, kun Lehto eteni intohimoa ja suurta ilmaisua vaatineessa teoksessa.
Kodályn sonaatin taustalla väreili ja rytmistä nyanssia paiskoivat muistumat unkarilaisesta kansanmusiikista. Sonaatin myötä kuva sellon ilmaisumahdollisuuksista laajeni totaalisesti. Tunteikasta melodiaa voi samanaikaisesti säestää näppäillen ja kaksoisottein.
Festivaalin taiteellinen johtaja Tuomas Lehto avajaiskonsertissa. Kuva: Marja Mustakallio
Tuomas Lehto näytti soolollaan suuntaa. Mutta vielä hullumpaa oli tulossa. Illan toisen säveltäjän, romanialaisen George Enescun (1881–1955) Oktetto jousille C-duuri soi jousien juhlaa oikein helvetillisessä hengessä. Enescu aloittaa teoksen isolla romanttisella kaarella. Jatkossa teemoja pätkitään palasiksi ja heitellään soittimelta toiselle, otetaan yksi soitin kumppaniksi ja kohta jo vaihdetaan toiseen. Jännitys tihentyy ja pian sitä odottaakin vain Draculan ilmestymistä.
Oktetto oli paitsi henkeäsalpaavaa kuunneltavaa myös oiva näköelämys muusikoiden keskinäisestä kommunikoinnista.
Enescun Oktetossa soittivat vas. Petri Aarnio, Leena Jaakkola, Ville Koponen ja Elina Lehto (viulu), Ezra Woo ja Atso Lehto (alttoviulu) sekä Samuli Peltonen ja Tuomas Lehto (sello). Kuva: Marja Mustakallio
Päiväkonsertti Parkkuun hirsiseinäisessä seuratalossa soi romantiikan ilotulitusta, jota rauhoitteli Dobrinka Tabakovan (s. 1980) jousitrio Insight. Tabakovan glissandot, sointi- ja intervallikentät ja niitä leikkaavat hakkaavat rytmit hitsasivat jousia erinomaisesti yhteen. Myös tässä teoksessa – kuten jo edellisillan Enescun Oktetossa – Ezra Woon soitto nosti esille alttoviulun hienon soinnin. Siitäkin – ehkä aliarvostetusta soittimesta – on moneksi.
Tabakovan Insightia seurasi Sergei Rahmaninovin (1873–1943) Sonaatti sellolle ja pianolle g-molli. Sellisti Samuli Peltonen ja pianisti Liisa Malmivaara kahlasivat melkoisen nuottimäärän romanttisen hurjaa musiikkia, mutta löysivät kolmannesta osasta myös rauhallisen suvannon.
Parkkuun konsertin alkuosan säveltäjiksi valitut Camille Saint-Saëns (1835–1921) ja Fanny Hensel (1805–1847) täydensivät mainiosti toisiaan. Ranskalaisen Saint-Saënsin Sonaatti fagotille ja pianolle on yksi säveltäjän viimeisistä teoksista. Myöhäisestä syntyajankohdasta huolimatta sonaatissa soi klassismin rajoissa hienostunut ranskalainen romantiikka. Etiennne Boudreault luritteli menemään nopeat kuviot ja tulkitsi etenkin unelmoivan kolmannen osan hienostuneesti.
Fagotisti Etienne Boudreault Parkkuun seuratalolla. Kuva: Marja Mustakallio
Henselin Es-duurijousikvartetto (1834) on teos, jonka esityspaikka aikanaan oli Fanny Henselin oma sunnuntaisalonki Berliinin Leipzigerstrassella. Onneksi kvartetto on löytänyt nykyään tiensä julkisiin konsertteihin. Henselin teos on Beethovenia kunnioittava varhaisromantiikan helmi, jota soittaessa yhden jos toisen soittajan kasvot levisivät autuaaseen hymyyn.
Entistä useamman musiikin ystävän soisi ottavan suunnakseen Kurufestin. Festivaalin taiteellinen taso on korkea ja tunnelma tiivis ja läheinen. Eniten yllätyin konserttien loistavasta ohjelmistosuunnittelusta. Kuru on kuin pieni Kuhmo.
Marja Mustakallio
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hammasharja taskussa ja upeaa karismaa – Patti Smith Quartet konsertoi Allas Livessä
KONSERTTI | Punkin suurnainen saarnaa yhä voimalla. Veikkaus Arenalta Helsingin Allas Liveen siirretyn konsertin musiikillinen anti nojasi vahvasti klassikoihin.
Raahen rantajatseilla yleisön ja artistien kohtaamiset ovat mutkattomia
TUOKIOKUVA | Kulttuuritoimituksen minireportaasi kulttuuritapahtumasta, pienestä tai isosta. Jazz soi jälleen Raahessa meren rannalla.
Sex Pistols otti vastustamattomasti Ilosaarirockin pääesiintyjän roolin
FESTIVAALI | Ilosaarirock 2026 oli tunnelmaltaan rauhallinen ja parhaat hetket löytyivät pienestä ja keskisuuresta. Monessa kohtaa festarilla tuntui kuin olisi siellä viisitoista vuotta sitten.
Josén pimeä puoli hehkui loppuunmyydyssä Tampereen G Livelabissa
KONSERTTI | Jazzia, soulia ja montaa muutakin tyylilajia sekoittava Josén pimeä puoli saa naiset villeiksi, mutta myös keikalla hytkyvä miesyleisö tuo hymyn huulille.