Ilmari Saarelainen (vas.), Mika Nuojua ja Jaana Saarinen. Kuva: Harri Hinkka
TEATTERI | Yksi mies, kaksi pomoa sijoittuu Brightoniin ja vuoteen 1963, mutta sen juuret yltävät 200 vuotta kauemmas Italiaan ja commedia dell’arten arkkityyppeihin.
”Tampereen teatterikaupungin ilme näkyy. Kaikki arvostavat teatteria ja teatterilaisia, ja myös teatterilaiset arvostavat muita ihmisiä.”
Kari Pitkänen, teksti
Viikkoa ennen ensi-iltaa Mika Nuojua suhtautuu alkavaan kesään Tampereen Komediateatterissa kuin edessä olevaan urheilusuoritukseen.
– Kun on viisi tai kuusikin esitystä viikossa, esitykseen valmistautumisen pitää alkaa jo aamusta.
– Sitä pitää itsekin odottaa vesi kielellä, jotta kokemuksesta tulee ainutlaatuinen ja aina yhtä upea minulle ja yleisölle. Rutinoitua ei saa eikä kulmia pyöristää, ja varpaisillaan pitää olla ihan näytelmän aikanakin.
Nuojua on pääosassa Richard Beanin Yksi mies, kaksi pomoa -näytelmässä, jonka ensi-ilta on torstaina 8. kesäkuuta. Esityksiä kesään mahtuu yli 40, joten näyttelemisen vastapainoksi hän on suunnitellut vain ”kevyttä tekemistä”.
–Tampereen uimapaikat ja torikahvilat tulevat varmaan hyvin tutuiksi.
Aiheet eivät vanhene ikinä
Komediateatterin esityksessä on selkeä kiinnekohta: Brightonin rantakaupunki vuonna 1963. Näytelmässä kuullaan paljon lauluja, jotka on säveltänyt Grant Olding ja suomentanut Mikko Koivusalo.
Nuojuan kanssa lavalla nähdään Jaana Saarinen, Ilmari Saarelainen, Marika Heiskanen, Aku Sajakorpi, Jere Riihinen, Idalilja Raipia, Kake Aunesneva ja Jaakko Wuolijoki. Esityksen ohjaa Panu Raipia.
Skiffle-tyylinen rento musiikki ja pikkurikollinen pubiympäristö luovat jo sinänsä oivat puitteet kommelluksia ja kummallisia käänteitä täynnä olevalle tarinalle ja sen hervottomille hahmoille.
– Tässä on hyvä vanha tarina ja sen ikuiset aiheet itaruus, kateus, viha ja rakkaus. Ne kestävät aikaa paremmin kuin monet uudemmat kotkotukset, Panu Raipia vakuuttaa.
Komedialla on nyt kysyntää
Beanin moderni tulkinta pohjautuu 1700-luvulla eläneen Carlo Goldonin klassikkonäytelmään Kahden herran palvelija. Mukana ovat siis kaikki italialaisen commedia dell’arten parhaat perinteet ja ikoniset henkilöhahmot – Nuojuan esittämästä nokkelasta, mutta aina nälkäisestä Francis-palvelijasta alkaen.
– Ohjaajana on ollut ratkiriemukasta työstää tätä komediaa lavalle, Raipia kiittelee.
Euroopassa riehuva sota, inflaatiopaineet ja yleinen epävarmuus tekevät hänen mielestään komediasta nyt kysytympää ja tarpeellisempaa kuin koskaan.
Teatterin ilonaiheena on myös uusittu ulkokatsomo, jossa nyt on 748 istumapaikkaa sadekatoksen suojassa. Vanhat penkkirivit on korvattu taittuvilla erillisistuimilla, joiden viereen on varattu teline juomapullolle tai kahvimukille. Samaa istuinmallia käytetään esimerkiksi Olympiastadionilla.
Teatterin arvostus näkyy
Mika Nuojua – kuten Jaana Saarinenkin – tekee kesäteatteria nyt ensimmäistä kertaa Komediateatterin Kesäteatterissa. Hän on kiitollinen siitä, että puitteet ovat hienossa kunnossa.
– Täällä on hyvä olla. Kaupunki palveluineen on parin sadan metrin päässä ja Komediateatterissa välitön ilmapiiri ja hauska tekemisen meininki.
– Ja kyllä Tampereen teatterikaupungin ilme näkyy. Kaikki arvostavat teatteria ja teatterilaisia, ja myös teatterilaiset arvostavat muita ihmisiä. Kommunikointi ihmisten kesken toteutuu täällä hienosti, Nuojua miettii.
Yksi mies, kaksi pomoa Tampereen Komediateatterin Kesäteatterissa 12.8. saakka. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttelijät pitävät interaktiivisen murhamysteerin pinnalla – arviossa Tampereen Teatterin Hiuskarvan varassa
TEATTERI | Tuulensuun Palatsin interaktiivisen murhamysteerin tapahtumapaikkana on parturikampaamo. Kesken arkisen aherruksen yläkerrassa tapahtuu henkirikos.
Näyttävä tulkinta vanhasta komediasta – arviossa Nokian työväenteatterin Herrat ovat herkkäuskoisia
TEATTERI | Serpin komedia vuodelta 1937 on visuaalisesti upeasti toteutettu, muttei ainakaan vielä nouse oikein lentoon.
Vie sie, mie vikisen vai reilusti synnytystalkoot – arviossa SuomiFilmin salaiset kansiot
TEATTERI | Entä jos Tuntemattoman Koskela olisikin synnyttävä nainen urakoimassa uutta tykinruokaa?
Porilainen Rakastajat-teatteri on sovittanut Rosa Liksomin Everstinnasta vahvan ja omaäänisen monologin
TEATTERI | Rosa Liksomin tekstistä on sovitettu porilaisteatterissa omaääninen monologi, joka pitää vakuuttavalla näyttelyllä otteessaan kaksi tuntia.