Kuva: Kari Lahtinen
ELOKUVA | Ratinan comeback-juhla palauttaa mieleen Hassisen Koneen joensuulaisista juurista kumpuavan synnyn, menestyksen saavuttamisen ja poikien varttumisen aikuisiksi.
Hassisen Kone 40 vuotta myöhemmin (Suomi 2023). Ohjaus: Mika Kaurismäki.
Hassisen Kone oli lyhytikäinen ilmestys Suomen rock-kartalla. Se teki musiikkia ja keikkaili vain parisen vuotta. Lyhyen olemassaolonsa aikana (1979–1982) bändi ehti tehdä menestyneet albumit Täältä tullaan Venäjä, Rumat sävelet ja Harsoinen teräs. Ne ovat rockin historiaa, jollaista harvoin tapahtuu. Monet yhtyeen kappaleet, kuten Rappiolla ja Levottomat jalat, jäivät elämään.
Joensuulaisten nuorukaisten vuonna 1979 perustama Hassisen Kone voitti Oulussa järjestetyn rockin SM-kisan uuden aallon sarjan maaliskuussa 1980. Voittonsa ansiosta se pääsi levyttämään, ja siitä alkoi bändin lyhyt mutta sitäkin intensiivisempi ura.
Kun Hassisen Koneen synnystä oli kulunut 40 vuotta, bändin alkuperäisjäsenet Ismo Alanko, veljekset Harri ja Jussi Kinnunen sekä Reijo Heiskanen päättivät järjestää juhlakonsertin. Korona sotki aikataulua, mutta konsertti saatiin lopulta järjestettyä parin vuoden viiveellä kesällä 2022. Tämän spektaakkelin estradiksi valikoitui Tampereen Ratinan stadion, jonka loppuunmyytyyn konserttiin 30 000 kuulijan voimin kokoontui sekä aikanaan uskollinen fanijoukko että bändin maineen tunteva nuorempi väki. Paikalla oli myös Mika Kaurismäki kuvausryhmineen dokumentoimassa historiallisen musiikkitapahtuman.
* *
Kun Mika ja Aki Kaurismäki tekivät ensimmäisestä Tuuliajolla-kiertueesta elokuvan Saimaa-ilmiö (1981), se oli veljesten ensimmäinen pitkä elokuva – ja ilmiö!
Jollain tavalla se viitoitti veljesten tietä elokuvantekijöinä. Suomalainen musiikki, ja musiikki ylipäätään, on ollut Kaurismäkien elokuvissa tärkeä elementti. Mika on ohjannut fiktioiden rinnalla useita muusikkodokumenttielokuvia niin kansainvälisistä kuin kotimaisista artisteista. Akin elokuvissa soi kaihoisa iskelmämusiikki.
Hassisen Koneen konsertin myötä Mika Kaurismäki palasi ikään kuin juurilleen. Hassisen Kone oli mukana vuoden 1981 Tuuliajolla-kiertueella seuranaan Eppu Normaali ja Juice Leskinen Slam. Silloin oltiin nuoria, villejä ja vapaita.
Saimaa-ilmiö onkin elokuva nuorista muusikoista, joilla ei ollut aavistustakaan, missä he olisivat 40 vuoden päästä. Hassisen Koneen keulahahmo oli ja on Ismo Alanko, jonka ura on noista nuoruuden päivistä polveillut ja kehittynyt, ja hän on saavuttanut vakiintuneen aseman suomalaisen populaarimusiikin keulilla.
Kuva: Kari Lahtinen
* *
Maaliskuussa ensi-iltansa saanut Hassisen Kone 40 vuotta myöhemmin (2023) rakentuu sekä arkistojen aarteista että tuoreesta materiaalista. Elokuva palauttaa mieleen Hassisen Koneen joensuulaisista juurista kumpuavan synnyn, menestyksen saavuttamisen ja poikien varttumisen aikuisiksi.
Tärkeän osan muodostavat kaikkien mukana olleiden muusikoiden tuoreet haastattelut. Muusikot paljastavat myös ne kipeät vaiheet, kun osa jäsenistä jätti bändin ja kuinka lopulta lähdettiin omille teille. Uusia soittajia, kuten esimerkiksi kitaristi Jukka Orma, kosketinsoittaja Safka Pekkonen ja saksofonisti Antti Seppo, tuli mukaan bändiin, ja musiikki terästyi.
Tuttu musiikki soi haastattelujen välissä, ja ajoittain palataan myös Tuuliajolla-kiertueen konsertteihin ja haastattelupätkiin, kunnes taas ollaan viime kesän juhlakonsertissa.
Ennen kaikkea kuullaan niitä tuttuja kappaleita, joista tuli ikivihreitä, mutta myös niitä, jotka jäivät alitajuntaan odottamaan uutta kuuntelua. Moniakaan lauluja kuulla ei kuulla kokonaan, mutta konsertti on tallennettu kokonaan ja ilmestynee omana elokuvanaan myöhemmin.
Kuva: Kari Lahtinen
* *
Hassisen Kone 40 vuotta myöhemmin herättää tunteita ja muistoja. Samalla elokuva osoittaa Alangon, tuon suomirockin ikonin, jo nuorukaisena esille tulleen kypsyyden kirjoittaa laululyriikkaa. Juhlakonsertti paljastaa, kuinka yhtye on yhä kuuma: jättiyleisö tanssii ja laulaa mukana ja saa katsojankin innostumaan.
Hassisen Kone 40 vuotta myöhemmin -elokuvaa levittää tamperelainen Pirkanmaan elokuvakeskus, joka tuo valkokankaille vuosittain 4–8 elokuvaa, pääosin dokumenttielokuvia.
Marita Nyrhinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josh Margolin kunnianosoitus isoäidilleen yhdistää huumoria ja toimintaa – arviossa Thelma
ELOKUVA | Thelma ja Ben ajavat skootterilla Los Angelesiin hakemaan oikeutta menetettyään puhelinhuijarille 10 000 dollaria.
Amerikkalaista historiaa tontin, talon ja sen asukkaiden kuvittamana – arviossa Here
ELOKUVA | Robert Zemeckisin teknologiaan tukeutuva elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan, jossa kerrotaan amerikkalaisten historiaa yhden paikan kautta.
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.
