Kuva: Petri Hänninen
KOLUMNI | Ensin kuritti korona, sitten energiakriisi, inflaatio ja korkojen nousu. Miten käy museoiden, elokuvateattereiden ja konserttien jos valtio päätyy tuntuviin miljoonaleikkauksiin – yksittäisistä taiteilijoista puhumattakaan?
”Leikkauksilla on kuitenkin tapana kohdistua vähävaraisiin ja heikommassa asemassa oleviin kansalaisiin, ja kulttuurin alalla heitä riittää.”
Koronakriisi ja Ukrainan sodan aiheuttama energiakriisi ovat tehneet syvän loven valtion kukkaroon. Sanotaan, että talouden sopeuttaminen on välttämätöntä, ja nyt puolueet väittelevät siitä keneltä leikataan ja kenelle annetaan.
Tammikuussa 2023 Teosto ja sen jäsenjärjestöt julkaisivat puolueille tekemänsä kyselyn omista hallitusohjelmatavoitteistaan, joiden mukaan mm. taiteen ja kulttuurin rahoitus on nostettava yhteen prosenttiin kaikista valtion talousarvion menoista vuoteen 2027 mennessä. Kokoomus, Sosiaalidemokraatit, Vihreät, Vasemmistoliitto sekä Kristillisdemokraatit vastasivat vaatimukseen myönteisesti, ainoastaan Perussuomalaiset vastustivat.
Valtionvarainministeriön 6.3.2023 julkistamalta leikkauslistalta kulttuurin tuet kuitenkin löytyvät. Valtionvarainministeriö ehdottaa Opetus- ja kulttuuriministeriön jakamien valtionavustusten alentamista asteittain noin 200–400 miljoonalla eurolla. Se olisi iso paukku koronasta toipuvalle kulttuurialalle, ja moni yritys joutuisi panemaan lapun luukulle.
* *
Luovat toimialat ovat kasvavia vientialoja, jotka tutkimusten mukaan tuottavat siihen pannut eurot moninkertaisena takaisin. Vuonna 2021 Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Pasi Holm totesi, että ”valtion 1,3 miljardin euron tuki tuottaa 14 miljardin euron tuotoksen”. Jos asiaa verrataan sijoitusmaailmaan, harva voi toivoa yli kymmenkertaista tuottoa sijoitukselleen, puhumattakaan kulttuurin tuottamasta henkisestä hyvinvoinnista.
Näin eduskuntavaalien alla kulttuurin leikkaukset on puolueiden suusta tyrmätty, siitäkin huolimatta että leikkauslistoja laadittaesssa kulttuuri on perinteisesti ollut liipaisimella ensimmäisten joukossa. Kulttuurin rahoitukseen kajoaminen herättää paljon tunteita, ja kaikkein ikävintä on – varsinkin ennen vaaleja – että kulttuuriväki on äänekästä, saa näkyvyyttä mediassa ja osaavsanoa asiansa ikävän pisteliäästi. Kulttuurin rahoitus onkin helpompi nostaa leikkuupöydälle vasta vaalien jälkeen, siitäkin huolimatta että kulttuuriväki on myös varsin pitkämuistista.
* *
Menoleikkaukset ovat aina hankalia ja niiden perustelut ovat usein ristiriitaisia. Esimerkiksi asumistuen leikkaamista perustellaan sillä, että osa tuista valuu varakkaille eli palkansaajille. Samaan aikaan osa puolueista ehdottaa ansiotuloveron laskemista, joka kohdistuu palkansaajiin eli aiemmin mainittuihin varakkaisiin.
Toivoa sopii, etteivät Teostolle annetut lupaukset kulttuurialan tavoitteiden edistämisestä jää ainoastaan vaalipuheiksi, eikä uuden hallituksen budjettiesityksessä totuus läsähdä taiteilijoiden naamalle kuin märkä kampela. Leikkauksilla on kuitenkin tapana kohdistua vähävaraisiin ja heikommassa asemassa oleviin kansalaisiin, ja kulttuurin alalla heitä riittää.
Petri Hänninen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Suotta unohduksiin jäänyt – Keltaisen kirjaston numero 52, Wolfgang Borchertin Ovien ulkopuolella
KOLUMNI | Moderninkin sodan jälkeen maisema on hävitettyä tasamaata ja ihmiset yhtä hukassa kuin aina.
Kuinka yhteiskunnassa voi toimia ilman, että kilpailee muita vastaan? Lukukoira näyttää mallia
KOLUMNI | Niina Juutilainen harhaili Helsingin kirjamessujen lastenosastolla ja pohti rahan, tehokkuuden ja voiton maksimoinnin eetosta Varjokirjamessuilla.
Edmond Dantèsin roolihahmon vahva tulkinta kiehtoo Tampereen Teatterin Monte-Criston kreivissä
KOLUMNI | ”Monte-Criston kreivissä viehättää erityisesti koko roolisuoritusta kuvaileva dramaattistenkin tunteiden kirjo”, Mari Loponen kirjoittaa.
Nuo armoitetut kävelijäkirjailijat
ESSEE | Kari Heino kirjoittaa Robert Louis Stevensonin Kävelyretkistä, Henry David Thoreaun Kävelystä ja monista muista Kävelijöiden sukuun syntyneiden ajattelijoiden teoksista.