Ylioppilaskoti antaa lopulta tilaa kasvaa – moraalittomaksi leimattu 1930-luvun romaani on nykylukijan silmin kiltti

Kuvat: Mondadori Collection / Otava

Emanuela, Vinca, Xenia, Anna, Valentina, Milly, Augusta ja Silvia.

Pieni öljylampun valo ympäröi asuntolan nuoria naisia, kun sähkövalot illalla sammuvat. Tytöt kerääntyvät yhteen huoneeseen lukemaan tai näyttelemään lukemista, kun iltavartiossa kulkeva nunna tulee tarkastuskierrokselle.

Luostarin suojissa toimiva asuntola on nuorten naisopiskelijoiden täyshoitola, ylioppilaskoti. Jokaisella on oma tarinansa ja kohtalonsa, mutta kukaan ei selviä opiskeluajasta muuttumattomana.

Kirjan motto ei voisi olla osuvampi: Emme itse asiassa milloinkaan pääse pois siitä pienestä valopiiristä, jolla kohtalo askelemme ympäröi. (Maeterlinck)

Toimittaja, kirjailija Alba de Céspedesin romaani Ylioppilaskoti ilmestyi suomeksi jo 1943 ja alkukielellä italiaksi 1938. Fasistihallinnon aikana romaani koki kuitenkin saman kohtalon kuin kirjailijan toinenkin romaani La Fuga (1940). Molemmat kiellettiin liian rohkeina ja moraalittomina.

Määrittävää romaanin nuorten naisten elämässä on se, että he pohtivat omien valintojensa ja ratkaisujensa oikeutusta. He haluavat olla itsenäisiä toimijoita aikana, jolloin nuoret naiset olivat miespuolisten sukulaisten määräysvallassa.

Alba de Céspedes (1911–1997) oli italialainen feministipioneeri ja isänsä puolelta kuubalainen. Hänen isoisänsä oli Kuuban 1800-luvun itsenäisyystaistelijoita ja isänsä Kuuban Italian-suurlähettiläs. Äiti oli italialainen. Sodan jälkeen de Céspedes tosin muutti Ranskaan ja asui siellä kuolemaansa saakka.

Otava julkaisi Ylioppilaskodin suomeksi vuonna 1943 Toini Kaukosen suomentamana. Nyt romaani on saatavilla uudelleenjulkaisuna.

* *

Alkuperäisteoksen nimi on Nessuno torna indietro. Vapaasti suomennettuna nimi on kaiketi suunnilleen ”Kukaan ei palaa takaisin”. Asuntolan nuoret naiset eivät tosiaan palaa takaisin entiseen tai ainakaan entisenlaisina. He koettelevat yhteiskunnan normeja ja selviytyvät kuka paremmin kuka huonommin.

Yhden elämää määrittää avioton lapsi, yksi karkaa päätyäkseen ylläpidetyksi naiseksi, yksi kuolee. Toki muutama tytöistä löytää elämälleen suunnan, jota on alun perin tavoitellutkin, mutta muutos ja valintojen pohdinta koskettaa heitäkin.

Ylioppilaskodin nuoret naiset kokevat yhteenkuuluvaisuutta juuri niin kauan kuin ovat talon seinien sisällä ja ”syövät yhdessä kaalikeittoa”. Augusta sanoo Emanuelalle jotakin olennaista:

Usko minua, ei mikään ole varmemmin tuomittu kuolemaan kuin lukuaikojen ystävyys. Ja tiedätkö miksi? Siksi että tuona aikana emme ole omia itsejämme, vaan kokeilemme vielä persoonallisuutemme eri puolia. Ja jos sitten myöhemmin tulemme toisenlaiseksi, emme mielellämme näytä sitä, vaan häpeilemme uutta olemustamme. Pieni askel, pieni liike riittää viemään meidät toiselle rannalle.

Kun Emanuela epäröi, Augusta vastaa: Pitää olla uskallusta luoda oma elämänsä… Mikään muu ei merkitse mitään.

Kun kirjan lukee loppuun, saa tietää, onnistuuko kumpikaan heistä saavuttamaan sellaisen elämän, jonka he itselleen toivovat.

* *

Alba de Céspedes kirjoitti romaaninsa yli 85 vuotta sitten. Voisi kuvitella, että tarina on tyystin vanhentunut. Toki tavat ja nuorten käsitykset elämästä ovat paikoin naiivin tuntuisia, mutta nuoret etsivät aina itseään ja omaa paikkaansa. Se on yleismaailmallista ja ikuista.

En voi olla siteeraamatta erään hetkellisen poikaystävän – rikkaan sellaisen – toteamusta elämästä. Se voisi olla nykynuoren suusta:

Meidän päivinämme on hyvin vaikeaa olla nuori, koska kaikki on niin helppoa ja vaihtelevaa.

Nuorten naisten mahdollisuudet ovat nyt aivan toisenlaiset kuin kirjan ilmestyessä. Toki Ylioppilaskodin tytöt ovat onnekkaita, kun ovat päässeet opiskelemaan, mutta heidän elämäänsä säätelevät yhä vanhemmat, etenkin isät tai muut miespuoliset sukulaiset. Tulevaisuudessa isän roolin ottavat aviomiehet, sillä jokaisen kunnon tytön pitäisi luonnollisesti tavoitella avioliittoa.

* *

Italian poliittinen tilanne ja fasistien valta näkyy kirjassa vain joissakin yksityiskohdissa. Epämääräisiä bisneksiä esimerkiksi tehdään joidenkin tyttöjen lähipiirissä.

Kirjan tapahtumat ajoittuvat Espanjan sisällissodan puhkeamisen aikaan ja koskettavat etenkin kodissa asuvaa espanjalaista tyttöä. Poikaystävä lähtee taistelemaan isänmaan puolesta, siis virallisen hallinnon puolella kapinallisia vastaan.

Alba de Céspedes itse joutui oman maansa hallinnon hampaisiin muutenkin kuin sensuroituna. Hänet vangittiin vuonna 1935 antifasistisen toiminnan takia ja toisen kerran vuonna 1943, kun hän työskenteli vastarintaliikkeen ylläpitämässä radiossa.

Otavan päätös julkaista Ylioppilaskoti tuo italialaisen feministiliikkeen pioneerin unohduksesta takaisin julkisuuteen. Suomeksi hänen laajasta tuotannostaan on ilmestynyt vain kaksi muuta teosta, Kielletty päiväkirja ja Naisen kannalta, molemmat jo 1950-luvulla.

Marjatta Honkasalo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua