Ji-eun Lee, Dong-won Gang ja Song Kang-ho. Kuva: Cinema Mondo
ELOKUVA | Hirokazu Kore-edan näkemys hylättyjen vauvojen kaupittelusta on lopulta lämmin ja sympaattinen kuvaus yhteiskunnan laitapuolen eläjistä.
”Nytkin Kore-eda päätyy hitsaamaan elokuvansa päähenkilöt kokemuksen ja matkan myötä perheenomaiseksi yksiköksi.”
ARVOSTELU
Pikku tähti
- Etelä-Korea, 2022.
- Ohjaus: Hirokazu Kore-eda.
- Näyttelijät: Song Kang-ho, Ji-eun Lee, Dong-won Gang, Seung-soo Im, Doona Bae.
- Suomen-ensi-ilta: 23.12.2022.
Alaikäinen tyttö jättää vauvansa kirkon vauvaluukun viereen. Sieltä sen nappaavat kirkon sosiaalitoimen korruptoitunut työntekijä Dong-soo ja tämän rikoskumppani, pesulaa ja vaatekorjaamoa pyörittävä Sang-hyeon. He etsivät vauvoille uusia koteja, sopivan korkeaa välityspalkkiota vastaan, asiakkainaan lapsettomia pareja, jotka jostain syystä eivät ole päässeet viralliseen adoptioprosessiin mukaan. Itse he näkevät olevansa hyvällä asialla, koska adoptoimattomat lapset päätyvät lastenkoteihin.
Tämän moraalin pohtiminen onkin elokuvan keskeinen teema. Pikku hiljaa paljastuu, että Dong-soo on itse kasvanut lastenkodissa. Sang-hyeonin suhde omaan tyttäreen on taas jäänyt etäiseksi eron jälkeen. Porukkaan liittyy pian myös lapsen äiti, joka on viettänyt epämääräisen haahuilevaa elämää, lapsen isäkin on häipynyt kuvioista. Kaikki kolme tuntuvat olevan sitä yhteiskunnan häviäjäkaartia, joka ei ole saanut paljoa keneltäkään. Keskenään he kuitenkin tulevat toimeen.
Ohjaaja Hirokazu Kore-eda vieraili elokuvan esituotantoaikana Jurasangin kirkossa Busanissa. Sinne perustettiin vuonna 2009 Etelä-Korean ensimmäinen baby box. Siitä lähtien sinne on jätetty 2 000 vauvaa. Koreassa naimattoman naisen vahinkoraskaus on edelleen stigma eikä sosiaalituki yh-äidille ole suuri. Yli puolet hylätyistä vauvoista on teinityttöjen synnyttämiä. 16 prosenttia heistä hakee myöhemmin lapsensa takaisin. Tätäkin mahdollisuutta käsitellään Pikku tähti -elokuvassa.
Pikku tähti (Broker) on tavallaan road movie. Porukka lähtee vauva sylissä rämällä pakettiautolla ajamaan Busanista pitkin Korean rannikkoa potentiaalisia adoptiovanhempia tapaamaan. Vaikka kuvio näyttää epämääräisine sillanalustapaamisineen samalta kuin pentutehtaillun koiran osto takakontista huoltoasemalla meillä, muodostuu kolmikon, vauvan ja mukaan reissuun lähtevän lastenkotipojan ryhmästä melkein perheyksikkö.
Doona Bae näyttelee lapsikauppiaita jäljittävää poliisietsivää. Kuva: Cinema Mondo
Perhe onkin ollut japanilaisohjaaja HIrokazu Kore-edan keskeinen teema. Isänsä poika pohti, onko vanhemmuus verisidettä vai ajan myötä yhteen kasvamista. Still Walking / Aruitemo aruitemo kuvasi perhedynamiikkaa hautausmuistopäivän vieton kautta, Sisarukset puolisisaren sulautumista siskosparveen isän edellisestä avioliitosta ja Shoplifters perhettä teeskentelevää huijariporukkaa, josta kuitenkin löytyy turva äitinsä pahoinpitelemälle pikkutytölle. Nytkin Kore-eda päätyy hitsaamaan elokuvansa päähenkilöt kokemuksen ja matkan myötä perheenomaiseksi yksiköksi.
Tätä perhettä tarkkailee matkan päästä poliisietsivä Su-jin (Doona Bae, joka näytteli eloon heräävää seksinukkea Kore-edan elokuvassa Air Doll). Su-jin on saanut päähänpinttymäkseen napata vauvakauppiaskaksikko itse teossa, ja niin innolla hän seuraa porukkaa, että hänen miehensä joutuu tuomaan puhtaita vaatteita kyttäyspaikalle. Loppua myöten hänkin alkaa miettiä syitä kiinnostukseensa.
Song Kang-ho sai roolistaan parhaan miesnäyttelijän palkinnon Cannesissa. Kuva: Cinema Mondo
Elokuvan loppu jättää katsojalle hyvän mielen, kun ankea tilanne jotenkin loksahtaa oikein päin.
Aihe vauvoja rahasta kaupittelevista miehistä ja lapsensa hylkäävästä naisesta olisi voinut saada synkkiä sävyjä, mutta Kore-edan näkemys perhedynamiikasta löytää heistä yllättävän lämpimiä piirteitä, ja ennen pitkää katsoja alkaa sympata kolmikkoa. Asiaa avittaa aina yhtä taitava, Cannesissa roolistaan pesulanpitäjä-vauvakauppiaana parhaan miesnäyttelijän palkinnon napannut nallekarhumainen Song Kang-ho, joka viimeistään Parasiten myötä nousi koko maailman tuntemaksi tähdeksi, isoksi sellaiseksi.
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Operaatio Ave Maria -elokuvassa koiranpentumainen kivikasa kaveraa yksinäisen astronautin kanssa
ELOKUVA | Lähes kolmetuntinen avaruusspektaakkeli kuvaa kahta olentoa etsimässä yhteisiä ratkaisuja maailmanlopun ongelmaan.
Japanin perinnetaiteen kuvauksesta tuli kaikkien aikojen hittileffa – arviossa Kokuho: Kabukin mestari
ELOKUVA | Kabukiteatterin maailmaan sijoittuva 174-minuuttinen draamaelokuva löi kaikki katsojaennätykset. Se on toivottavasti herätys Japanin elokuvateollisuudelle.
Läheisen ihmisen Touretten syndrooma on haaste kaikille, näyttää brittidraama I Swear – Minun ääneni
ELOKUVA | Kirk Jonesin elokuva näyttää oivaltavasti päähenkilön monenlaiset kamppailut itsensä ja muiden ihmisten kanssa.
Ryan Cooglerin ohjaama Sinners kisasi viimeiseen saakka parhaan elokuvan Oscar-palkinnosta
ELOKUVA | Sinnersin suomenkielinen nimi voisi olla Maa on syntinen laulu, ellei se olisi jo varattu. Elokuva yhdistelee ihmisoikeusasiaa, Delta bluesia, gangstereita ja vampyyrikauhua.