Tuntematon sisar, johon kannattaa tutustua – arviossa Goce Smilevskin romaani Freudin sisar

Kuvat: Galya Yotova / Siltala

Mikä ilo aloittaa kirja tietämättä siitä oikeastaan mitään ja sitten todeta, että tässäpä pieni helmi! Sellainen on pohjoismakedonialaisen Goce Smilevskin teos Freudin sisar (Siltala, 2022).

Psykoanalyysin isää Sigmund Freudia (1856–1939) pidetään yhtenä aikansa suurista ajattelijoista. Hänen oppinsa ihmisen varhaisten vaiheiden merkityksestä tämän kehitykselle ovat vaikuttaneet psykologiaan ja ymmärrykseen ihmisen mielestä huomattavan paljon.

Tämä romaani antaa Sigmundista melko kielteisen kuvan: hän olisi voinut pelastaa neljä sisartaan natsien käsistä, mutta ei tehnyt sitä. Sen sijaan hän hankki maastapoistumisluvan oman perheensä lisäksi taloudenhoitajalleen ja koiralleen. Sisaret kuolivat keskitysleirillä.

Smilevskin teoksessa Sigmund Freud on läsnä koko ajan, vaikka teoksen päähenkilö on tämän sisar Adolfina. Näillä kahdella oli lapsuudessa hyvin läheinen suhde, joka aikojen kuluessa haalistui ja muuttui, mutta ei koskaan loppunut.

Freudin perhe eli Wienissä. Isä oli vaimoaan huomattavasti vanhempi, lapsista Sigmund oli äidin silmäterä ja Adolfina se, joka usein sai kuulla, että ”olisi ollut parempi, ellen olisi sinua synnyttänyt”.

Adolfinasta ei ole jäänyt paljonkaan varsinaista tietoa ja Smilevski on luonut hänet paljolti fiktion pohjalta ja käyttänyt kirjailijan vapauksia ilmeisesti romaanin muidenkin henkilöiden kohdalla. Teoksessa kerrotaan esimerkiksi siitä, miten Adolfina päätyi huolehtimaan taitelija Gustav Klimtin 14 pojasta, joiden kaikkien nimi oli Gustav ja jokaisella oli eri äiti. (Klimtillä oli 14 poikaa, kaikki eivät kuitenkaan olleet Gustaveita.)

Teoksen alusta asti on selvä, että Adolfinan elämä päättyy kaasukammioon. Sigmund ei osaa ottaa tosissaan natsien vaaraa ja vähättelee viimeiseen asti uhkaa. Perhe oli juutalainen, mutta vanhemmat olivat tahtoneet antaa juutalaisuuden lapsilleen ainoastaan veren perintönä, ei missään muussa muodossa. Isä luki juutalaisten pyhiä kirjoituksia, mutta lapsille ei opetettu hepreaa eikä muutakaan uskontoon liittyvää. Lapsille saksan kieli oli avain kulttuuriin ja elämään yleensä, juutalaisuus ei merkinnyt heille juuri mitään.

Adolfina ei koskaan mennyt naimisiin eikä saanut lapsia; hänen suuri rakkautensa päättyi suureen suruun. Freudin sisar on paitsi kaunis henkilökuva ilmeisen hyvästä sisaresta ja ihmisestä, myös mielenkiintoista luettavaa tuon ajan mielenterveysongelmien hoidosta, naimattomien naisten tilanteesta, perhesuhteista ja ystävyydestä.

Suomentaja Tero Valkosen teksti kulkee kauniisti. Kuuntelukokemuksen kruunasi Eija Ahvon luenta.

Leena Reikko

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua