LEVYT | Suomenkielisen skan pioneeri ikääntyy tyylikkäästi. Tamperelaisryhmän näkemys ei ole haihtunut kahdenkymmenen vuoden aikana.
”Hallitun kaoottinen pyörteily huutaa liveympyröihin, jossa yleisön tanssihiki tiristetään loppuun.”
ARVOSTELU

Voimaryhmä: Vauhtikuume
- Psychedelica, 2022.
Tamperelaisen Voimaryhmän vuoden 2001 debyytti Straight Outta Tampere vietti viime vuonna jo 20-vuotisjuhliaan, mitä juhlistetaan uusintajulkaisulla. Leppoisaan tahtiin levyttänyt ska-yhtye julkaisee samoihin aikoihin myös uutta musiikkia. Yhtyeen neljäs albumi Vauhtikuume (Psychedelica, 2022) pitää nimensä mukaisesti kiinni nytkyttävän skan reippaasta sykkeestä.
Pyörteilevän saksofonin tuuttauksilla ja ”Mitä?”-huudolla liikkeelle syöksyvä Mitä tahansa -avausraita nytkyttää mollivoittoisen hikisesti. Solistien Vellu Lehtosen ja kitaristi Quitsi Loposen hienosti toisiaan täydentävä laulutarinointi on yksi Voimaryhmän tavaramerkeistä. Jos Voimaryhmä on joskus maalaillut ska- ja reggaerytmeillä kohtuullisen raukeastikin, on meininki nyt pääsääntöisesti aika tiukkaa ja ytimekästä. Biisitkin saattavat loppua ykskaks yllättäen.
Albumin nimibiisi Vauhtikuume yhdistelee kitaristien Quitsin ja Jarppi Laaksosen nytkettä ja ska-sahaa raukeammin. Vierailevan tähden Tuomas Erikssonin surffikitara tuo tummasyiseen pyörteeseen omaa väriään ja miehen vetopasuuna täydentää Inari Ruonamaan baritonisaksofonin ja Sami Sippolan tenorisaksofonin tuuttausta. Tomi Hyttisen lyömät ja Markus Ojalan basso sykkivät hiukan mietiskelevämmässä tahdissa.
Valoisammin svengaava Sateeseen ei pienestä kastumisesta murheita kanna, vaikka ihmiset tuijottavat ikkunoistaan kummissaan. Lyhyt aurinkoinen kesäbiisi saa peräänsä Uus Fattyn reippaamman ska-tunnelmoinnin, jossa laulua ei oikeastaan ole vaan sanailut muistelevat mm. edesmenneen kitaristin Billy Niemisen akatemiaa. Romuralli kaahaa energisesti diskoon tarttuvalla potkulla ja nousee levyn innostavimpiin menopaloihin. Hei-huudatukset nostavat hien pintaan. Nyt lähdetään radalle!
Arabianin savuinen instrumentaalileijailu matkaa raukeiden torvien maalauksilla tummissa syövereissä, Parturiin ja töihin vastavuoroisesti kiiruhtaa iloisen pirteästi. Lemmenpyssyjen Samuli ”Klint” Karvinen vierailee laulussa mörisemässä.
Peli on pelattu tuuttaa ja soutaa jälleen raukeammin, mutta hyvällä koukulla. ”Peli on pelattu, mutta pelataan silti vielä” -kerto jää päähän. Veikeästi pohdiskeleva Viidakon läpi kulkee läpi valheiden viidakon. Taustalla pulssi nytkii, torvet tuuttaavat ja bändi soi kaulukset tyylikkään särmässä. Parhaita uusia tuttavuuksia sinkkunostojen ulkopuolelta.
Päätöksenä soiva riehakas Jalanheiluttaja kaahaa nimensä mukaisesti svengaten, mutta hallitun kaoottinen pyörteily huutaa liveympyröihin, jossa yleisön tanssihiki tiristetään loppuun. Sitähän toki kaipaa koko levy, mutta näin kotikuuntelussakin Voimaryhmä jatkaa tutun vahvalla biisimateriaalilla. Tyylikästä, hikistä ja tarttuvaa.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Takki auki retroestetiikan sydämessä – arviossa The Lemon Twigsin kuudes albumi Look For Your Mind!
LEVYT | Yhdysvaltainen D’Addarion veljespari jatkaa kuudennella albumillaan Beach Boysilta ja Wingsiltä vaikutteita sujuvasti napsien.
Kuusikulmainen aurinko nousee helvetin ylle – arviossa Boards of Canadan Inferno
LEVYT | Kolmetoista vuotta hiljaisuutta, sitten täällä kellarin pimeydessä se vihdoin soi: Boards of Canada palaa Infernolla, synkimmällä ja samalla kauneimmalla levyllään sitten Music Has the Right to Childrenin.
Hillittyjen ja kauniiden melodioiden taiturikolmikko antaa yhteisalbumillaan tilaa elämän äänille – arviossa Kiri Ra!
LEVYT | Linda Fredrikssonin, Lau Naun ja Matti Byen kymmenen vuotta hioma teos vaatii kuuntelijalta valmiutta pysähtyä.
Selma Savolainen vie musiikkiaan uusiin ulottuvuuksiin – arviossa in the shade
LEVYT | In the Shade on kaunis ja persoonallinen musiikkipaketti, jonka haluaa kuulla yhä uudelleen.




