Upeat roolityöt eivät aivan riitä pelastamaan hapuilevaa dramaturgiaa Louhiteatterin näytelmässä Edith Piafista

Kuva: Louhiteatteri

Odotukset olivat taas korkealla, kuten aina Louhitalolle ajaessa. Louhiteatterin ensi-ilta Edith! – musiikkinäytelmä Piafin elämästä ei ikävä kyllä ihan odotuksia lunasta, vaikka siinä paljon hyvää onkin.

Sinänsä aihe on herkullinen. Edith Piafin (1915–1963) elämästä kerrottaessa fakta ja fiktio ovat sekoittuneet ja punoutuneet niin tiiviisti, että käsikirjoittajalle työmaa on varmasti ollut herkullinen. Samaan aikaan Edith Piaf näyttäytyy monisyisenä, upeana ja äärimmäisen traagisena hahmona – hänen musiikkinsa merkityksestä nyt puhumattakaan.

Katariina Leinon kirjoittama ja Kirsikka Leinon ohjaama ja sovittama näytelmä kahlaa Edith Piafin elämän läpi alusta loppuun ja suurin osa tarinasta jää puhuvien päiden kerrottavaksi. Sieltä täältä poimitaan sitten kohtauksia esitettäväksi asti. Tällainen toteutuksen tapa olisi vaatinut huomattavasti perusteellisempaa ja paneutuneempaa harkintaa dramaturgian rakentamisessa, jotta intensiteetti nousisi riittävälle tasolle. Nyt se tuntuu jääneen vähän puolitiehen ja kovin latteaksi. Pariisin katujen tunnelma välittyy vain vaivoin.

Esitys hakee rytmiään ja kulkuaan koko ensimmäisen puoliskon ja siitä saadaan ote oikeastaan vasta väliajan jälkeen. Hapuilu heijastuu koko kokemukseen esityksestä, vaikka näyttelijät tekevät erittäin hyvää työtä.

Näyttelijöistä etenkin Anna Mustonen ikääntyneenä Piafina tekee järisyttävän hienon roolityön. Myös nuorta Piafia esittävä Sara Tahvanainen ja aikuinen Piaf Veera Turunen tekevät vaikuttavaa työtä. Turunen myös tuttuun tapaan laulaa upeasti. Turunen on Piafina lavalla pisimmän aikaa ja kantaa suurimman vastuun riittävän varmaotteisesti. Silti tuntuu hiukan siltä, että hän vielä etsii sisäistä Edithiään.

Laulajana taitavan ja ilmaisuvoimaisen Turusen sekä loistavan orkesterin loihtima musiikki punoo tunnelmaa sen, mikä sitä on punottavissa. Lopulta musiikkia on esityksessä silti yllättävän vähän. Ja edes hitusen verran olisin toivonut Piafia tulkittavan myös alkuperäiskielellä.

Louhitalolla oli tällä kertaa käännetty katsomo toisinpäin ja siirretty keskelle salia. Tämä tarkoitti sitä, että lava oli pienempi kuin Louhitalolla yleensä. Se vaikuttaa olleen hyvä ratkaisu sillä tilalle ominainen lavakuvan hajoamisen ja sirpaloitumisen ongelma ei nyt vaivannut.

Edith! on hyvä, mutta ei pääse sille tasolle, jota Louhiteatterilta on totuttu odottamaan.

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua