I Like to Sleep tulee festivaalin teemamaasta Norjasta. Kuva: Sigrid Erdal
FESTIVAALI | Tampere Jazz Happeningin taiteellinen johtaja Juhamatti ”Kuhna” Kauppinen, 62, on tyytyväinen tämän vuoden festivaalin antiin ja henkeen. Luvassa on nuoria lupauksia ja vanhempia legendoja – nykyjazzia laajalla skaalalla.
”Mikä tärkeintä, joka vuosi löytyy uusia, nuoria kävijöitä. Se on festivaalin jatkon kannalta tosi tärkeää.”
Arto Murtovaara
– Ainahan tämä yllätyksiä tuottaa. Koskaan ei voi luottaa, että asiat menevät niin kuin on suunniteltu. Vasta sitten, kun orkesteri on lavalla, voi olla varma, että orkesteri on lavalla,
Näin pähkäili 41. kerran järjestettävän Tampere Jazz Happeningin (3.–6.11.2022) taiteellinen johtaja Juhamatti ”Kuhna” Kauppinen tasan viikko ennen tapahtuman alkua.
Kuhna oli saanut edellisenä iltana puhelun Ron Carterin lauantaisen keikan peruuntumisesta. Tampereen lisäksi Euroopan-kiertueelta putosi pois 12 muutakin marraskuista keikkaa akselilla Pariisi–Lontoo. Verkkosivuillaan 85-vuotias basistilegenda kertoi lääkäreiden suositelleen hänelle keikoilta vetäytymistä.
– Kerrankin olisi voinut sanoa, että festivaalilla on selkeä pääesiintyjä, Kauppinen pahoittelee.
– Näille ei mahda mitään, mutta se on todella suuri harmi. Tiedän, että moni oli hankkinut lipun konserttiin juuri Ron Carterin takia.
Vielä torstaina ajatus oli, että lavalle tulisi Carterin Foursight-orkesteri sekä muun muassa Herbie Hancockin kanssa soittanut ”vanhan liiton basisti” Buster Williams, 80. Perjantaiaamuna festivaali kuitenkin ilmoitti, että Pakkahuoneen konsertissa esiintyy pitkään Hollannissa asuneen 57-vuotiaan kuubalaisen pianistin Rámon Vallen kvintetti.
– Varma voi olla vasta, kun bändi on lavalla, mutta silloinkin on vielä riskejä. Muistan, kun Ginger Baker oli lavalla (vuonna 2015), soitti pari biisiä ja sitten hänen pitikin lähteä pukuhuoneeseen hengittelemään. Silloin vähän sydän pamppasi, että toivottavasti ei pahemmin käynyt. Vähän aikaa Baker hengitteli ja sitten palasi lavalle.
Kahdeskymmenes vuosikerta
Juhamatti Kauppinen tuli Tampereen musiikkijuhlien palvelukseen vuonna 2000. Tampere Jazz Happeningin taiteellisena johtajana hän on työskennellyt vuodesta 2002. Festari on hänelle nyt siis 23:s ja ohjelmisto 20:s.
– Oikeastaan niitä on 20 ja puoli, sillä silloin, kun Annamaija Saarela lähti (Uuden Musiikin Orkesterin toiminnanjohtajaksi), häneltä jäi ohjelma vähän kesken.
Kauppinen sanoo, että periaatteessa ohjelman kasaaminen menee vanhalla rutiinilla, vaikka ”pirullistakin” säätöä riittää.
– Nyt vielä koronan jälkimainingeissa lentoja on muuttunut. En tiedä jättävätkö lentoyhtiöt niitä lentämättä, jos ei tule tarpeeksi väkeä vai mistä on kyse. On tapahtunut aika paljon aikataulumuutoksia.
Lisäksi osa muusikoista on koronan takia vielä varuillaan.
– Käyttävät maskeja eivätkä mielellään anna haastatteluja, eivätkä vietä yhtään ylimääräistä sosiaalista elämää, etteivät keikat vain peruunnu.”
Kuhna on ”ihan tyytyväinen” tämän vuoden kattaukseen.
– Paljon on Tampereen festivaalin henkeä niin kuin on aina tarkoituskin, nuoria tulokkaita ja vanhempia legendoja ja hyvin laajalla skaalalla tämän päivän jazzia.
Lyhyen pohtimisen jälkeen Kauppinen poimii pari nimeä, joiden kiinnittämisestä hän on erityisen tyytyväinen. Molemmat ovat 1990-luvulla syntyneitä saksofonisteja: Nubya Garcia (s. 1991) on britti, Isaiah Collier (s. 1998) amerikkalainen. Molemmat esiintyvät yhtyeidensä kanssa Tullikamarin Pakkahuoneella, Garcia perjantaina (4.11.) ja Collier sunnuntaina (6.11.).
– On hienoa, että Nubya Garcia tulee tässä vaiheessa uransa nousukiitoa, samoin Isaiah Collier, joka tuli yhden peruutuksen tilalle tuossa ihan viime hetkillä. Sun Ra Arkestra ei päässyt tulemaan. Se tietysti harmitti, se olisi ollut vetonaula sunnuntaille.
– Isaiah Collier on niin tuore kasvo, että moni ei häntä tiedä. Uskon, että hänestä tulee vielä pitkän linjan tunnustettu muusikko.
Kymmenen kertaa Tampereella aiemmin esiintynyt perkussionisti Hamid Drake (s. 1955) tekee sunnuntaina Pakkahuoneella septetteineen kunniaa Alice Coltranelle.
– Hänet on tietysti aina mukava saada. Näin Hamid Drake’s Turiyanin reilu viikko sitten Vilnan jatseilla ja yleisö taputti seisovillaan. Oli kyllä hieno, spirituaalinen konsertti.
Tampere Jazz Happeningin yleisö on Kauppisen mukaan uskollista.
– Paljon on sellaisia, jotka käyvät vuodesta toiseen täällä. Mutta mikä tietysti tärkeintä, joka vuosi löytyy uusia, nuoria kävijöitä. Se on festivaalin jatkon kannalta tosi tärkeää, Kauppinen sanoo.
Kesällä festivaalin järjestäjät saivat kuulla ”iloisen uutisen”: samaan aikaan Tampere Jazz Happeningin kanssa Nokia Arenalla järjestetään NHL-otteluita.
– Kaikki kaupungin hotellit ovat aivan täynnä, jopa lähikaupunkienkin. Voi olla, että se rajoittaa ulkopaikkakuntalaisten tuloa tänne, tai että he eivät ole täällä ainakaan niin montaa päivää, Kauppinen harmittelee.
– Mutta minkäs teet. Jotenkin kuvittelee, että täällä on hotelleja joka kulmalla, mutta sitten kun tulee tällainen tapahtuma, kaikki ovatkin täynnä. Tällaisia yllätyksiä voi tulla ja usein niistä kuulee vasta vähän ennen. Yhtenä vuonna oli joku K-kauppiaitten tapaaminen ja silloinkin kaikki hotellit olivat täynnä.
Tietyt Tampere Jazz Happeningin keikat vuosien varrella ovat jääneet erityisesti Kauppisen mieleen.
– Charles Lloydin keikka (vuonna 2016) oli todella hieno. Myös norjalaiset Ingebrit Håker Flaten ja Paal Nilssen-Love monilla eri kokoonpanoilla, hän listaa.
– Klubin lavalla on ollut upeita keikkoja, yökeikkoja, jotka tietenkin ovat monelle hankalia. Mulatu Astatke, joka tulee nytkin, on ollut sellaisella kertaalleen. Joka vuosi löytyy todellakin useampia ”hailaitteja”.
Tuore oma levy
Juhamatti Kauppinen tunnetaan myös omasta musiikistaan. Elokuussa ilmestyi Juha Kansa & Etelän Tahdit -yhtyeen albumi Rytmivärinää (Rockadillo / Zen Master, 2022), jolla bändi soittaa ”jytäreggaeta”. Ennestään Kauppisella on projektikokoonpanot Jing & Jangsters sekä Jazzgangsters.
– Korona-aika mahdollisti sen, että oli aikaa aloittaa uusi projekti. Demon tekemistä pystyi hamuamaan, kun ei ollut muutakaan tekemistä.
Kauppinen tähdentää, ettei ovat töitä ja bändisoitto vain harrastus.
– Se on niin kovaa hommaa, jos sitä työkseen tekee. Varsinkin jos ei ole ihan ykkösluokan orkestereissa, se on kovaa puurtamista, Kauppinen sanoo
– Näitä jazzmuusikoita olen katsellut vuosien varrella. Niissäkin on vanhoja ihmisiä, jotka lähtevät suoraan keikan jälkeen lentokentälle ja seuraavaan paikkaan. Seuraavana päivänä sama uudelleen. Ei ole paljon lepopäiviä. Kyllä se on kovaa duunia.
Kauppinen myöntää auliisti, että festariviikosta on tulossa tiukka rupeama.
– Kyllä taas viikko mennään niin, että vain haaveillaan nukkumisesta.
Spotlight on Norway
Tämän vuoden Tampere Jazz Happeningin teemamaa on Norja, josta on kaikkiaan viisi orkesteria: Klubilla torstaina kolme, Mette Rasmussenin Trio North Pakkahuoneella lauantaina ja sitten Telakalla sunnuntaina vielä I Like to Sleep.
– Norja on niin monipuolinen ja tasokas jazzmaa. Melkein joka vuosi on yksi esiintyjä sieltä. Pohjoismaista ylivoimainen, valtavasti muusikoita.
Tampere Jazz Happening Tampereen Tullikamarin Pakkahuoneella ja Klubilla sekä Telakalla 3.–6.11. Lisätietoa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Livelevy odotti kahdeksan vuotta miksausta – Wentus Blues Band lupaa olla oma itsensä Tampereen keikalla
MUSIIKKI | Lähes 40 vuotta sitten perustettu bluesbändi syntyi aikana, jolloin nuoret miehet halusivat soittaa hevirokkia. Miten blueskapulan saisi nuoremmille?
Levoton Tuhkimo sai juhlavan vastaanoton, kun Dingon henki palasi päiväksi kotiin Poriin
ELOKUVA | Dingo-huumaa oli mahdollista elää vielä yhden kerran, yhden päivän ajan Porissa. Kulttuuritoimitus seurasi, kun Levoton Tuhkimo -elokuva sai maailmanensi-iltansa.
Petra Poutasen johtama Tuomiokuoro tarjoaa marraskuussa Vastauksia
MUSIIKKI | Tampereen Ihankaikkinen Kuninkaallinen Tuomiokuoro ei pönötä. Kuorolaiset liikkuvat laulaessaan sekä koreografian mukaan että sopivasti improvisoiden.
Mikko Sarvanteen Atte Koskisen runoteokseen säveltämä Silmittömyys soi kantaesityksenä Tampere-talossa
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | ”Menen mielelläni kohti sellaista, etten tiedä, mitä teen. Koen, että se on hyvää kaksisuuntaista liikettä: uskaltaa mennä kohti sitä, ettei tiedä, mitä tekee, mutta olla myös kurinalainen.”