Jonna Järnefelt nähdään Katrinan nimiroolissa. Kuva: TTT
TEATTERI | Otso Kautto on jälleen noudattanut innostuksen intuitiotaan kootessaan ohjelmiston ensi vuoden alkupuoliskolle. Vasta äsken hän huomasi, että mukaan tuli myös järisyttävän vahva naisteema.
”Jos itse sytyn, minun täytyy luottaa siihen, että on paljon muitakin ihmisiä, jotka ajattelevat samoin”, perustelee teatterinjohtaja valintojaan.
Matti Mörttinen, teksti
Aina kun Otso Kautto esittelee uuden kauden ohjelmistoa, tuntuu toistuvan yksi kaava: teatterinjohtaja kertoo, miten tekijät ovat esitelleet hänelle ideaa – ja hän on innostunut välittömästi hihkaisten ”tehdään, ilman muuta tehdään!”
Onkin pakko kysyä Tampereen Työväen Teatteria nyt lähes kolme vuotta luotsanneelta Kautolta, kuinka usein hän joutuu sanomaan ei.
– Hyvä kysymys, hän aloittaa vastaamisen kuten niin usein muutoinkin, ja poimii hetken lisäaikaa harkitakseen varsinaista vastausta.
– Yksi kahdestakymmenestä ideasta menee läpi.
Kansallisnäyttämön statuksen saaneella TTT:llä ja sen johtajalla on siis suorastaan kiitettävästi valinnanvaraa, kun hän tekee linjauksiaan. Toisaalta se tarkoittaa, että usein joutuu torjumaan eriomaisiakin aloitteita.
– Teemme yksittäisiä teoksia, mutta niistä muotoutuu ohjelmisto.
Joskus hyväkään kappale ei siis vain mahdu mukaan tai ei istu repertuaariin. Mutta viimekätisissä päätöksissä Kautto luottaa usein omaan innostumiseensa.
– Jos itse sytyn, minun täytyy luottaa siihen, että on paljon muitakin ihmisiä, jotka ajattelevat samoin.
* *
TTT:n johtaja on myös ohjaaja, ja tiistaina kevään 2023 ohjelmistoa esitellessään hän totesi kokevansa välillä suoranaista ohjaajan annoskateutta nähdessään, millaisia herkkupaloja muut taiteilijat pääsevät hänen johdollaan tekemään Työviksen lavoille.
Vähän vaikuttaa siltä, että annoskateuden kohde numero yksi on nimeltään Kolme sisarta viides näytös. Se fuusioi Anton Tšehovin klassikkonäytelmän 1970- ja 1980-lukujen Alien-elokuvasarjaan sekä etenkin sen muukalaishirviöön. Törmäytyksen on kirjoittanut ja ohjaa Eino Salmelaisen näyttämölle suomenruotsalainen teatterin moniosaaja Jakob Öhrman.
Mielikuvituksen rajoja siis koetellaan taas lupaavasti ensi talvena ja keväänä. Toinen samalle estradille rakentuva tuotos on Jean d’Arcin housut, jonka on luonut viimeksi Juhannustanssien versiollaan hämmentänyt Linda Wallgren.
Wallgren lupaa, että nytkin on luvassa ”kohukomediaa”. Keskiaikaisen pyhimysnoitalegendan Jean d’Arcin kanssa näytelmään on kirjoitettu entisen pääministerin Anneli Jäätteenmäen sekä ulvilalaisessa murhamysteerissä viime vuosikymmenellä julkisuuden myrskykeskiöön päätyneen Anneli Auerin roolit.
Kolmen hahmon kautta katsojan ajatuksiin heitetään muun muassa teema ”miten totuuksia luodaan”.
TTT:n suurelle näyttämölle puolestaan tuotetaan Sally Salmisen jo vuonna 1936 kirjoittama Katrina. Johanna Freundlichin ohjauksessa nimiroolin Pohjanmaalta Ahvenanmaalle asettuvana ja elämänarvostaan siellä taistelevana naisena esittää Jonna Järnefelt.
Salmisen teos ei ole jäänyt suomalaisen kulttuurin historiaan samalla painolla kuin Linnat ja Waltarit, mutta aikoinaan se oli käännetyin suomalaisromaani Sinuhe egyptiläisen jälkeen.
Järnefeltiä on nähty jo jonkin aikaa TTT:n päälavalla yhtenä Come From Away -musikaalin tähdistä. Se jatkuu, joten kokeneella ja arvostetulla freenäyttelijällä on pian kaksin verroin tekemistä Tampereella, missä hänellä on sukujuuriakin. Ja alun perin Katrinan piti valmistua ennen Come From Awayta, mutta muuan maailmaa ravistellut virus pani nämäkin kappaleet uuteen järjestykseen ohjelmistossa.
* *
Otso Kautto julisti tiistaina Työväen Teatterin kevään 2023 yhdeksi teemaksi ”suuria tarinoita”, mutta kesken tiedotustilaisuuden hän havaitsi toisenkin yhdistävän tekijän: ”Meillähän on ihan järisyttävän feministinen ohjelmisto.”
Siihen istuu myös se, että Kellariteatteriin luotu musiikillinen kertomus TTT:n sadan vuoden takaisesta johtajasta Tilda Vuoresta saa kantaesityksensä ensi maaliskuussa. Alkujaan Teatterin rouva Tildan oli määrä olla ensi-illassa tänä syksynä, mutta sairaustapauksen takia sitä jouduttiin siirtämään.
Mutta Kauton havainto feminismistä on täysin kohdallaan. Nyt pääsevät esiin naiset niin historiallisina aiheina tai kirjoittajina kuin tämän päivän roolihahmoina, näyttelijöinä, ohjaajina, dramaturgeina. Kaikissa teatterin tehtävissä.
Tästä sokerina pohjalla ohjelmiston täydentävät suuren salin Käärmeenpääntallaajat ja Kellarin Sad Songs from the Heart of Europe. Ensin mainittu on Marjo Kuuselan ohjaama, Anne-Mari Kivimäen säveltämä ja Reetta-Kaisa Ileksen koregrafioima visuaalinen tanssiteos. Tai festivaali, rituaali, rock-konsertti tai mitä muuta keksitäänkään.
Siinä saavat momenttinsa jälleen myös Tampereen yhteiskoulun lukion eli Tykin opiskelijat, joista on tullut tamperelaisen kulttuurielämän toistuva energialähde.
Sad Songs from the Heart of Europe puolestaan ammentaa Fedor Dostojevskin Rikoksesta ja rangaistuksesta Sonjan näkökulman Suvi-Sini Peltolan monologiksi, jota säestää Jarmo Saaren kitaravirtuositeetti.
Lija Fischer puolestaan ohjaa Kellariteatteriin tulkintansa Juhani Karilan menestyskirjasta Pienen hauen pyydystys.
TTT siirtyy juhlavuodesta arkeen niin, ettei paljon eroa huomaa tarjonnan haasteellisuudessa. Ensi-iltoja on kuusi, joista kantaesityksiä viisi – ja likimain kaikki kotimaisesti valmistettua alusta loppuun. Kansallinen instituutio on ottanut saamansa tehtävän vakavissaan.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttelijät pitävät interaktiivisen murhamysteerin pinnalla – arviossa Tampereen Teatterin Hiuskarvan varassa
TEATTERI | Tuulensuun Palatsin interaktiivisen murhamysteerin tapahtumapaikkana on parturikampaamo. Kesken arkisen aherruksen yläkerrassa tapahtuu henkirikos.
Näyttävä tulkinta vanhasta komediasta – arviossa Nokian työväenteatterin Herrat ovat herkkäuskoisia
TEATTERI | Serpin komedia vuodelta 1937 on visuaalisesti upeasti toteutettu, muttei ainakaan vielä nouse oikein lentoon.
Vie sie, mie vikisen vai reilusti synnytystalkoot – arviossa SuomiFilmin salaiset kansiot
TEATTERI | Entä jos Tuntemattoman Koskela olisikin synnyttävä nainen urakoimassa uutta tykinruokaa?
Porilainen Rakastajat-teatteri on sovittanut Rosa Liksomin Everstinnasta vahvan ja omaäänisen monologin
TEATTERI | Rosa Liksomin tekstistä on sovitettu porilaisteatterissa omaääninen monologi, joka pitää vakuuttavalla näyttelyllä otteessaan kaksi tuntia.