Kuvat: Hannah Hughes / Otava
KIRJAT | Casablancan tarinankertojassa on eväät hienoksi romaaniksi, mutta se kompastuu liioitteluun. Kulunut sanonta ”vähemmän on enemmän” olisi tässä ollut paikallaan.
”Kirja sopii kyllä lomalaisen lukemistoon, mutta se ei anna kovin suurta elämystä.”
ARVOSTELU

Fiona Valpy: Casablancan tarinankertoja
- Suomentanut Taina Helkamo.
- Otava, 2022.
- 336 sivua.
Zoen ja Tomin avioliitto on umpikujassa ja viimeisenä keinona pariskunta kokeilee muuttamista uuteen ympäristöön; he haluavat aloittaa alusta ja löytää toisensa jälleen vaikeiden tapahtumien jälkeen. Casablanca on heidän uusi kotinsa ja se tarjoaa myös puitteet tarinalle, joka kulkee rinnakkain nykypäivässä ja 1940-luvun alussa, jolloin Casablanca tarjosi suojaa mm. Euroopasta paenneille juutalaisille.
Zoe löytää uudesta kotitalostaan huolellisesti piilotetun, ilmiselvästi vanhan rasian ja sieltä päiväkirjan. Kirjassa nuori ranskalainen juutalaistyttö Josie kuvailee pakolaisen todellisuutta; millaista on, kun on jättänyt kodin, ystävät ja kaiken itselle rakkaan taakseen päästäkseen turvaan. Perhe odottaa monien muiden lailla pääsyä Yhdysvaltoihin, mikä on osoittautunut paljon odotettua vaikeammaksi ja runsaasti aikaa vaativaksi hankkeeksi. Ranska on miehitetty ja juutalaisvainot ovat jo alkaneet. Ilma on sakeanaan huhuja ja pelkoja.
Josien päiväkirjat ovat Casablancan tarinankertojan (Otava, 2022) parasta ja elävintä antia. Josie kasvaa romaanin edetessä teiniksi ja hänen äänensä on hyvin todentuntuinen ja uskottava. Tyttö suunnittelee tulevaisuutta, mutta on myös hyvin tietoinen nykypäivästä ja natsien aiheuttamasta uhasta ja samalla kasvavasta vastarintaliikkeestä, johon myös läheisiä ja lopulta hän itsekin liittyvät. Päiväkirjamerkinnöissä on surua ja sitten vielä enemmän toivoa, ystävyyttä ja uskoa tulevaisuuteen.
Myös Zoe törmää arjessaan pakolaisuuteen ja ihmisiin, jotka meidän aikanamme pitävät vaarallista matkaa kohti Eurooppaa parempana ja turvallisempana vaihtoehtona kuin kotimaassa pysymistä. Kuvaus Casablancan 2010-luvun pakolaiskeskuksesta on koskettava ja antaa realistisen kuvan siitä, mitä Euroopan laitamilla tapahtuu ihmisten yrittäessä hakea joko suojaa tai parempaa elämää kaukana epävakaista kotimaistaan.
Loppua kohti kirjailijan mielikuvitus alkaa lentää melko hurjaa vauhtia ja romaani ajautuu hieman melodraaman puolelle. Kaikki se vakavuus, mikä liittyy sekä nuoren Josien että tämän päivän Zoen kokemuksiin ja molempien naisten elinaikojen poliittisiin tositapahtumiin sulaa ikään kuin pois ja muuttuu kepeähköksi viihteeksi.
Casablancan tarinankertoja sopii kyllä lomalaisen lukemistoon, mutta se ei anna kovin suurta elämystä eikä jätä kummoistakaan muistijälkeä.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Katja Ketun romaani kertoo Lars Levi Laestadiuksen vaimon Brita-Kajsan elämän tarinan
KIRJAT | Tarina Brita-Kajsan elämästä ennen ja jälkeen Laestadiuksen kuoleman piirtää antoisan kuvan aikakauden tapahtumista.
Rakastettu ja vihattu Suomen Rautarouva – arviossa Lauri Nurmen ja Onni Karin Riikka Purra -elämäkerta
KIRJAT | Lauri Nurmen ja Onni Karin kirjoittama epävirallinen elämäkerta Suomen rautarouva on kiehtova kuvaus tämän hetken vaikuttavimpiin kuuluvasta suomalaisesta poliitikosta.
Mikko Nenosen runokokoelma ei saa tähtiä vaan pääskysen, voikukan, sammakon, västäräkin ja lapsen hymyn – arviossa Hengittävä eläin
LEVYT | Tamperelaisen Mikko Nenosen toinen runokokoelma Hengittävä eläin saa lukijan ymmälleen, hämilleen – mitä ihmettä tästä sanoisi ja kirjoittaisi?
Hirviömaailmassa Aapo voittaa pelkonsa ja löytää itsestään ihmeellisen kyvyn – arviossa J. S. Meresmaan Varjokahle
KIRJAT | Lumola-sarja on lempeää kauhufantasiaa, jonka parissa viihtyy aikuinenkin tarinoiden ystävä. Varjokahle päättää trilogian.




