LEVYT | Jyväskyläläislähtöinen, nykyään Trondheimissa asuva ja opiskeleva Ville Lähteenmäki tunnetaan persoonallisesta soundistaan ja rohkeasta ilmaisustaan.
”Jälki on kypsää, punnittua ja valmista.”
ARVOSTELU
Ville Lähteenmäki Trio: Introducing
- Ultraääni Records, 2022.
Ville Lähteenmäki (s. 1998) on Suomen nuoren jazzsukupolven eturivin muusikoita, jonka pääsoitin on bassoklarinetti. Jyväskyläläislähtöinen, nykyään Trondheimissa asuva ja opiskeleva muusikko tunnetaan persoonallisesta soundistaan ja rohkeasta ilmaisustaan.
Tamperelaisen levy-yhtiön Ultraääni Recordsin juuri kasettina ja digitaalisesti julkaisema albumi Introducing: Ville Lähteenmäki Trio uurretaan myöhemmin tänä vuonna myös vinyylille. Nimestään huolimatta se ei ole muusikon debyytti. Ansiolistalle kuuluu vuonna 2020 ilmestynyt Ville Lähteenmäki Utopian ja vuonna 2019 perustetun kvintetin levytys Russian Body Language.
Trion täydentävät pätevät muusikot Nicolas Leirtrø (kontrabasso) ja Trym Saugstad Karlsen (rummut). Jälki on kypsää, punnittua ja valmista. Hallitun ja ehjän kokonaisuuden A-puolen muodostavat osat Preludi, Shakti sekä Calling Alice. Toisaalta sen voisi halutessaan vaikka käsittää yhtenä laajempana sävellyksenä.
Preludi ryöppyää kiivaasti verevän, jäntevän kompin siivittämänä. Shakti, joka voisi viitata John McLaughlinin klassiseen yhtyeeseen, puolestaan rullaa yllättävän melodisena ja rentona imevän rumpukompin ja notkean basson päällä. Päätösosa on hidastempoinen, jopa mietiskelevä, Lähteenmäen upea bassoklarinetti yltää mietiskelevistä soinnuista hillittömään free-ryöpytykseen.
B-puoli käsittää kaksi osaa, Mare Incognitum, joka voisi viitata vaikkapa pohjoisen Norjan yliopistotutkimukseen, sekä Best Wishes. Ensin mainittu alkaa pitkällä rumpuintrolla ja kasvaa keskitempoiseksi, rennosti imeväksi teemaksi, jonka päällä Lähteenmäki kieputtaa bassklarinettiaan ja runttaa teeman huimaksi purskeeksi. Päätösosa sisältää meditatiivisia, melodisia kulkuja ja ikään kuin kokoaa levyn yhteen pakettiin.
Lähteenmäki on todellakin hyvin omaääninen ja omaperäinen musiikissaan. Vaikka jossain rauhallisimmissa kohdissa takaraivoon hiipii ajatus esimerkiksi John Coltranesta, äänessä on lajityypin historian hyvin tunteva nuori ja taitava muusikko.
Arto Murtovaara
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Takki auki retroestetiikan sydämessä – arviossa The Lemon Twigsin kuudes albumi Look For Your Mind!
LEVYT | Yhdysvaltainen D’Addarion veljespari jatkaa kuudennella albumillaan Beach Boysilta ja Wingsiltä vaikutteita sujuvasti napsien.
Kuusikulmainen aurinko nousee helvetin ylle – arviossa Boards of Canadan Inferno
LEVYT | Kolmetoista vuotta hiljaisuutta, sitten täällä kellarin pimeydessä se vihdoin soi: Boards of Canada palaa Infernolla, synkimmällä ja samalla kauneimmalla levyllään sitten Music Has the Right to Childrenin.
Hillittyjen ja kauniiden melodioiden taiturikolmikko antaa yhteisalbumillaan tilaa elämän äänille – arviossa Kiri Ra!
LEVYT | Linda Fredrikssonin, Lau Naun ja Matti Byen kymmenen vuotta hioma teos vaatii kuuntelijalta valmiutta pysähtyä.
Selma Savolainen vie musiikkiaan uusiin ulottuvuuksiin – arviossa in the shade
LEVYT | In the Shade on kaunis ja persoonallinen musiikkipaketti, jonka haluaa kuulla yhä uudelleen.