Malliloistoa ja vain kahden ihmisen puhuma kieli – arviossa Heidi Väätäsen Chloé S:n sanakirja

Heidi Väätänen. Kuvat: Maiju Astikainen / Gummerus

Heidi Väätäsen esikoisteos Chloé S:n sanakirja (Gummerus, 2022) herätti mielenkiintoa jo Gummeruksen kuvastosta. Lisäpontta tuli toiselta tämän vuoden esikoiskirjailijalta, Elina Airiolta, joka Kirjavinkkeihin tekemässäni haastattelussa kehui teosta estoitta. Nyt kun olen lukenut sekä Chloé S:n sanakirjan että Airion oman, kieleltään pitelemättömän ja tarinaltaan hurjan esikoisen Metsässä juoksee nainen, tämä suositus ei yllätä lainkaan.

Chloé Soloveyn tarina on nimittäin värikäs ja kerrottu hyvin kiinnostavalla tavalla. Kirjaa kehystävä aloitusluku asemoi Chloén lontoolaiseen hotelliin, missä hän on joutunut kohtaamaan oman elämänsä ja lähisukunsa vaiheita uudesta näkökulmasta ja uudessa valossa. Chloé haluaa kertoa itse oman tarinansa, omalla tavallaan.

”Lähtekäämme siis liikkelle Life and Deathin Lifesta. Huippuhetki tempaa lowpointsia paremmin mukaansa. Aloitan highpointsista, silläkin uhalla että highpointsia seuraa todennäköisesti lowpointsi. Mitkä ovat minun highpointsit ja lowpointsit? Teri, onko sinulla asiasta ajatusta? Ja vielä: eikö ole parempi aloittaa keskinkertaisesta highpointsista, jotta jää vielä isompia highpointseja, joita odottaa? Alun highpointsi ei peity seuraavien lowpointsien alle, niin että joku voi ajatella, että kylläpä hänellä oli highpointsiton elämä.”

Chloé on kotoisin Murmanskista, missä hän hengaa parhaan ystävänsä Maria Romanovan kanssa. Marialla on kampaamo ja hän tekee maskeerauksen etäkurssia. Ystävykset poseeraavat kuvissa, joita ottaa heidän norjalais-venäläinen taideopiskelijaystävänsä Kiril Hansen. Mukana hengaa myös Pavel, joka on matkalla Ford Sierrasta kohti Cosworthia. Chloén Instagram-työskentely kantaa hedelmää, kun mallitoimisto kutsuu hänet Wieniin koekuukaudeksi.

Kirjan keskeisiin henkilöihin kuuluu kiistatta helsinkiläinen kielitieteilijä Li Ö. Lin maisterityön aihe ei saa sellaista vastaanottoa professorilta kuin Li olisi halunnut. Onnekseen Li tekee löydön: hän käsittelee vienankarjalan kielityöpajaan osallistuneiden kurssilaisten tietoja ja törmää paperiin, johon kirjoitettua kieltä hän ei tunnista. Teksti näyttää vähän karjalalta, vähän suomelta, mutta ei ole kumpaakaan.

”Lin poskia kuumottaa. Hiukset nousevat ohimoilla sähköisinä kuin hän yrittäisi poimia radioaalloista vastauksia. Onko hän löytänyt uuden kielen? Tuleeko hänestä kielitieteen supertähti?”

Lomakkeen täyttäjä on Theodosia Solovey, Chloé S:n isoäiti. Li keksii nopeasti professorille tekosyyn kadota pariksi viikoksi ja lähtee lähes siltä istumalta Murmanskiin jahtaamaan Theodosiaa ja löytämäänsä uutta itämerensuomalaista kieltä. Ja kun Theodosia löytyy ja selviää, että Chloékin voi osata vähän tätä kieltä, Lin täytyy yhyttää Chloé ja saada tämä kiinnostumaan omista juuristaan – ja sepä ei olekaan helppo asia, sillä vanhempansa kadottanut Chloé ei ole erityisen kiinnostunut taustastaan.

* *

Chloé S:n sanakirja on kertojansa näköinen kirja. Chloé on kertojana aktiivinen, osallistuva, vähän epäjohdonmukainen, tulevia käänteitä ennakoiva ja lukijaa johdatteleva. Tämä on hänen tarinansa.

”Kerron kaiken haluamallani tavalla, sillä monesta elämäni tapahtumasta ei ole kysytty minulta itseltäni mitään”, Chloé sanoo heti kirjan aluksi.

Kirjan henkilögalleria on viehättävän värikäs. Neuroottinen ja pedantti tutkija Li Ö on kiehtova tapaus, samoin Chloén lennokas isoäiti Theodosia.

Romaanissa tapahtuu aivan kiinnostavia asioita. Sen pääasiallinen vahvuus on kuitenkin kielessä ja etenkin kerrontatavassa. Paikoitellen Chloé selostaa asioita yksinkertaisesti, jopa vähän lapsellisesti. Välillä heittäydytään syvälle psykoanalyysiin, tai keskustellaan, millaista oli varttua keskitysleirin naapurissa. Tarina pulppuaa Chloésta värikkäästi ja voimallisesti.

Heidi Väätänen on tehnyt taidokasta työtä esikoisromaaninsa kerronnan kanssa. Lisää tällaista!

Mikko Saari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua