Heidi Väätänen. Kuvat: Maiju Astikainen / Gummerus
KIRJAT | Heidi Väätäsen esikoisteos vetoaa rikkaalla kielellään ja vauhdikkaalla kerronnallaan. Tarina kertoo nuoren naisen matkasta mallimaailmaan ja kielitieteilijästä, joka löytää tieteelle tuntemattoman kielen.
ARVOSTELU
Heidi Väätänen: Chloé S:n sanakirja
- Gummerus, 2022.
- 373 sivua.
Heidi Väätäsen esikoisteos Chloé S:n sanakirja (Gummerus, 2022) herätti mielenkiintoa jo Gummeruksen kuvastosta. Lisäpontta tuli toiselta tämän vuoden esikoiskirjailijalta, Elina Airiolta, joka Kirjavinkkeihin tekemässäni haastattelussa kehui teosta estoitta. Nyt kun olen lukenut sekä Chloé S:n sanakirjan että Airion oman, kieleltään pitelemättömän ja tarinaltaan hurjan esikoisen Metsässä juoksee nainen, tämä suositus ei yllätä lainkaan.
Chloé Soloveyn tarina on nimittäin värikäs ja kerrottu hyvin kiinnostavalla tavalla. Kirjaa kehystävä aloitusluku asemoi Chloén lontoolaiseen hotelliin, missä hän on joutunut kohtaamaan oman elämänsä ja lähisukunsa vaiheita uudesta näkökulmasta ja uudessa valossa. Chloé haluaa kertoa itse oman tarinansa, omalla tavallaan.
”Lähtekäämme siis liikkelle Life and Deathin Lifesta. Huippuhetki tempaa lowpointsia paremmin mukaansa. Aloitan highpointsista, silläkin uhalla että highpointsia seuraa todennäköisesti lowpointsi. Mitkä ovat minun highpointsit ja lowpointsit? Teri, onko sinulla asiasta ajatusta? Ja vielä: eikö ole parempi aloittaa keskinkertaisesta highpointsista, jotta jää vielä isompia highpointseja, joita odottaa? Alun highpointsi ei peity seuraavien lowpointsien alle, niin että joku voi ajatella, että kylläpä hänellä oli highpointsiton elämä.”
Chloé on kotoisin Murmanskista, missä hän hengaa parhaan ystävänsä Maria Romanovan kanssa. Marialla on kampaamo ja hän tekee maskeerauksen etäkurssia. Ystävykset poseeraavat kuvissa, joita ottaa heidän norjalais-venäläinen taideopiskelijaystävänsä Kiril Hansen. Mukana hengaa myös Pavel, joka on matkalla Ford Sierrasta kohti Cosworthia. Chloén Instagram-työskentely kantaa hedelmää, kun mallitoimisto kutsuu hänet Wieniin koekuukaudeksi.
Kirjan keskeisiin henkilöihin kuuluu kiistatta helsinkiläinen kielitieteilijä Li Ö. Lin maisterityön aihe ei saa sellaista vastaanottoa professorilta kuin Li olisi halunnut. Onnekseen Li tekee löydön: hän käsittelee vienankarjalan kielityöpajaan osallistuneiden kurssilaisten tietoja ja törmää paperiin, johon kirjoitettua kieltä hän ei tunnista. Teksti näyttää vähän karjalalta, vähän suomelta, mutta ei ole kumpaakaan.
”Lin poskia kuumottaa. Hiukset nousevat ohimoilla sähköisinä kuin hän yrittäisi poimia radioaalloista vastauksia. Onko hän löytänyt uuden kielen? Tuleeko hänestä kielitieteen supertähti?”
Lomakkeen täyttäjä on Theodosia Solovey, Chloé S:n isoäiti. Li keksii nopeasti professorille tekosyyn kadota pariksi viikoksi ja lähtee lähes siltä istumalta Murmanskiin jahtaamaan Theodosiaa ja löytämäänsä uutta itämerensuomalaista kieltä. Ja kun Theodosia löytyy ja selviää, että Chloékin voi osata vähän tätä kieltä, Lin täytyy yhyttää Chloé ja saada tämä kiinnostumaan omista juuristaan – ja sepä ei olekaan helppo asia, sillä vanhempansa kadottanut Chloé ei ole erityisen kiinnostunut taustastaan.
* *
Chloé S:n sanakirja on kertojansa näköinen kirja. Chloé on kertojana aktiivinen, osallistuva, vähän epäjohdonmukainen, tulevia käänteitä ennakoiva ja lukijaa johdatteleva. Tämä on hänen tarinansa.
”Kerron kaiken haluamallani tavalla, sillä monesta elämäni tapahtumasta ei ole kysytty minulta itseltäni mitään”, Chloé sanoo heti kirjan aluksi.
Kirjan henkilögalleria on viehättävän värikäs. Neuroottinen ja pedantti tutkija Li Ö on kiehtova tapaus, samoin Chloén lennokas isoäiti Theodosia.
Romaanissa tapahtuu aivan kiinnostavia asioita. Sen pääasiallinen vahvuus on kuitenkin kielessä ja etenkin kerrontatavassa. Paikoitellen Chloé selostaa asioita yksinkertaisesti, jopa vähän lapsellisesti. Välillä heittäydytään syvälle psykoanalyysiin, tai keskustellaan, millaista oli varttua keskitysleirin naapurissa. Tarina pulppuaa Chloésta värikkäästi ja voimallisesti.
Heidi Väätänen on tehnyt taidokasta työtä esikoisromaaninsa kerronnan kanssa. Lisää tällaista!
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Paholainen on huolissaan, riittääkö hornaan sieluja – arviossa A.H. Tammsaaren Hornanperän uusi Paholainen
KIRJAT | Viron kansalliskirjailijan ennen sotia ilmestyneessä romaanissa ei ole kyse siitä, että ihmiskunta olisi tehnyt parannuksen ja muuttunut taivaskelpoiseksi. Asia on juuri päinvastoin.
Kuka saa nimetä väkivallan, kysytään Laura Gustafssonin Lihakirjassa
KIRJAT | Laura Gustaffsonin romaani pureutuu raiskauksiin ja toisenlajisten eläinten hyväksikäyttöön. Aiheet ovat rankkoja, mutta osuvuudessaan Lihakirja on myös lakonisen hauska.
Juonittelevia liikemiehiä ja vakoilijoita – arviossa James Clavellin klassikkoromaani Noble House
KLASSIKKOKIRJAT | Noble House kertoo häikäilemättömistä liikemiehistä, jotka ovat Sun Tsunsa lukeneet, ja soveltavat sodankäynnin oppeja suoraan liike-elämään.
Runoelma joesta, josta valaan laulu katosi – arviossa Niillas Holmbergin Naarattu
KIRJAT | Niillas Holmbergin Naarattu on täynnä lohen kaipausta ja tuskaa kelottuneesta joesta. Runoteos on yksi kymmenestä Runeberg-palkinnon saajaehdokkaasta.