Meidän hevosihmisten maailmassa on ollut ihmissuhdekirjan kokoinen aukko – Kottikärrykaruselli täyttää sen

Kuvat: Marjaana Malkamäki / Tammi

Kuten kirjan nimestä kuulee, niin hevoshommissa pyöritään. Kottikärrykarusellin (Tammi, 2022) kirjoittaja on ihminen, joka tuntee varmasti tuon kottikärryt-nimisen työkalun. Veera Nieminen pitää Ylöjärvellä hevostilaa ja hänellä on kädet ja jalat muutenkin syvällä hevosharrastuksessa. Tästä kirjasta ei siis löydy hevosiin liittyviä asiavirheitä. Ainakaan minä en niitä löytänyt.

Ennakko-odotus on, että Veera Nieminen osaa myös kirjoittaa, sillä hänen ensimmäinen kirjansa Avioliittosimulaattori (2013) oli kiitetty. Veera Nieminen on myös blogisti ja kolumnisti, itse asiassa hänen kohdallaan voi käyttää jo unohtunutta arvonimeä pakinoitsija.

Hänen kirjoituksiaan nykynimellään Veera Ahlgren on ollut aina ilo lukea muun muassa Hevosurheilusta. Teille ei-hevosihmisille kerrottakoon, että lehti on nimensä mukaisesti uutislehti hevosurheilusta ja vuosikymmenien ajan se on ollut hevosväen raamattu. Kolumneista tuttu lempeän ymmärtävä pilkka kaikuu kirjailijan viimeisimmässä kirjassa.

Kirjan päähenkilö Katri on hevosalan yrittäjä. Hän tarjoaa sekä hevosten täysihoitoa että modernisti ilmaistuna elämyspalveluita, eli vie ihmisiä maastoon kilttien hevosten selässä. Hevosten täysihoito taas tarkoittaa sitä, että hevosomistaja voi vuokrata yrittäjän tallista karsinan ja hevonen ruokitaan, viedään ulos ja sen karsina puhdistetaan.

Tiedoksi, että täysihoitotalli on useimmiten heikosti kannattava yrityslaji, jonka asiakkaat ovat vaativia. Työpäivien kulku on yksinkertainen, työt alkavat aamulla varhain ja päättyvät illalla myöhään. Työ täyttää sekä viikot että viikonloput, sillä henkilökunnan palkkaukseen ei useinkaan ole varaa. Tästä syystä hevosyrittäjä on yleensä rättiväsynyt, mistä seuraa kaikenlaista muuta haastetta elämänhallintaan.

Katrin yritys ja elämä on kyseisen kaltainen karikatyyri. Tämän taloudellisesti raa’an kehyksen sisällä Katri koettaa elää kuten ihmisen kuuluu, eli hän haluaisi parisuhteen, mutta ei sentään perhettä. Katri on toisaalta liiankin kiltti ja miellyttämishaluinen ja toisaalta antisosiaalinen.

Sitten akuutissa ja tavallistakin pahemmassa rahapulassa hän suostuu ottamaan serkkunsa teini-ikäisen tyttären vuokralle ja ”maalle vähän oppimaan elämää”. Siitä alkaa Katrin kasvu.

Myös kirjan hahmot ovat hevosmaailmasta tuttuja karikatyyrejä. On hössöttäviä hevostätejä, on kirjaviisaita tavoitteellisia aluetason kilpailijoita, on rikkaan äidin kullannuppu ja hänen reaktiivinen urheiluhevosensa. Ratsastusvaelluksille osallistuvista asiakkaista puhumattakaan.

Huumoriin tarvitaan liioittelua ja yksinkertaistamista, mutta uskokaa minua, Katri-hevosyrittäjän asiakkaita on olemassa oikeassakin elämässä. Vähän samoin, kun Kummeli-hahmoja elää yhä Tampereen seudulla.

* *

Kirja on hevoselämää, ihmissuhteita ja teinin kasvua. Siinä on myös sopivasti rakkautta ja pikkuruisen ronskiutta. Ei se ole vain mies, jota panettaa, kun ei ole aikoihin saanut seksiä. Työn raskaudenkin se keventää samalla mustalla huumorilla.

Suosittelen kaikille hevosihmisille kesälukemiseksi, eikä lukukokemusta haittaa, vaikka ei olisi hevosihminen. Voittepa samalla äimistellä tätä meidän maailmaamme.

Kirjassa on alle 250 sivua, ja lukaisin sen vuorokaudessa. En kuitenkaan vaadi lisää, sillä kirjan lopetus kerää tarinan kauniisti kasaan ja jättää mahdollisuuden seuraavaan osaan. Taidanpa oikein odottaa, että saisin tavata Katrin uudelleen.

Jonkun kesäteatterin täytyy ottaa tämä ehdottomasti ensi kesän ohjelmaansa! Ja kyllä tästä ihmissuhde-elokuvankin käsikirjoittaisi.

Sari Passaro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua