Kuvat: Kulttuurivihkot
KIRJAT | Yksi Virpi Alasen uuden teoksen lauseista on kuin aforismikirjoittajan ohje: ”Tiheästi ilmaistu mahdollinen”.
”Olemassa olevan sitkeä kartoitus on oleellista Alasen kirjoittamisessa.”
ARVOSTELU
Virpi Alanen: Mahdollisia rakkauslauseita
- Kulttuurivihkot, 2022.
- 59 sivua.
Virpi Alasen uusin, Mahdollisia rakkauslauseita (Kulttuurivihkot, 2022), on haastava ja antoisa. Sitä lukiessa joutuu kirjailijan kanssa rikkaalle matkalle, ajatusten, unien ja kielen yhteiseen keinuun.
Muutoksista aforismin genressä on kirjoitettu ja debatoitu paljon. Lyyrisyyden ja tunteiden tunkeutumista mukaan järkevään pohdintaan ja hiottuun muotoon on vastustettukin. Alasen ajatelmissa on runollisia elementtejä melkoisesti, vaikka hän säilyttääkin hyvin aforismin perinteisen pelkistyksen vaatimuksen.
Uudistuksiin kallellaan
Tuoreet ilmaukset ovat Alasen leipälaji:
”Uudet ideat kuin peikot suolla, valmiina loikkaan.”
Mietelmä ilmaisee periaatteen ja myös käyttää sitä. Verbaalinen mylly johtaa äkillisiin oivalluksiin ja intuitiivisiin ratkaisuihin:
”Öitteni läpi kulkevat tiheät sanat kuin varsat.”
Olemassa olevan sitkeä kartoitus on oleellista Alasen kirjoittamisessa. Hän on pikemmin löytäjä kuin keksijä:
”Mielen syvänteissä sukeltelee alkukieli kohti löytymistään.”
”Mahdollinen on aina pölyn alla. Se on tanssittava esiin.”
Sanat ovat siis yhtäaikaisesti uusia ja vanhoja, tai ehkä niiden tarkoite on vanha, mutta ilmaisu uudenlainen.
Onnistuneita uudissanojakin syntyy:
”Laivoja kannatteleva olento: satamanikamainen merikäärmeenselkä.”
”Ihmissoiva hullu maailmanpuu, surun ja ilon mytologia.”
Kokonaisuus ja osallisuus
Laajentuva visio näyttäytyy lyyrisinä oivalluksina: ”äkillisesti nuori rytminen maisema” tai:
”Kirjoittaa hetkellinen suureksi niityksi.”
Edellisistä tulee mieleen Gunnar Björlingin kirjoitustapa.
Myös yhteisyys ja osallisuus ovat Alasen keskusteemoja:
”’Me’ tarkoittaa: nyt tässä, sulkematta pois.”
Rakastaa-infinitiivien sarjan päättävä Rakastaa yhteistä keskeneräisyyttä on ihmissuhdeviisas.
Yhteiskuntakriittisyyttä
Kriittistä sosiaalista näkökykyä osoittaa pelkistys:
”Yksinäisyydet resonoivat. Yhteisöistä tulee yksinäistämöjä.”
Sama teema parodioituna:
”Metsän erottaa ihmisjoukosta se, että puut tervehtivät.”
Paradokseja
Virpi Alasen aforismiteos ei väitä mitään. Se rakentaa jopa paradokseja peräkkäisten lauseiden vastakkaisuuksista.
”Mieleni olkoon toisinto kieppuvasta vaahteranlehdestä.”
Pysähtymään Alanen kehottaa vain, jotta tajuaisi kaiken muuttuvan.
”Minuuden kulkureitit syvyyksissä” viittaa tahdon ulkopuoliseen kollektiiviseen ja sieltä pulpahtavien oivallusten luontoon?
Rakkauden määritelmiä
Kuten kirjan nimi antaa ymmärtää, on mukana lukuisia ajatuksia rakkaudesta. Niitä on monensuuntaisia, mutta monet kääntyvät kirjallista askartelua kohti:
”Rakastan viettää päiväni mahdottomiksi väitetyissä asioissa.”
Monipuolinen ja raikkaasti viisas teos!
Erkki Kiviniemi
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.
Heti ensimmäisen roolin jälkeen Anthony Hopkins tiesi, ettei ryhtyisi leipuriksi – arviossa muistelmateos Hyvin sinä pärjäsit
KIRJAT | Jonkun sivun kirjaa luettuaan arvaa, ettei Anthony Hopkinsin maailmassa ole järkeä kirjoittaa muistelmia kertomatta totuutta.