Kuvat: Laura Malmivaara / WSOY
KIRJAT | Käsikirjoittaja-ohjaaja Jenni Toivoniemen esikoisromaani kertoo aikuisuuden kynnyksellä pyristelevistä nuorista, jotka enemmän kuin opiskelevat viettävät aikaa Kallion kuppiloissa ja kotibileissä 1990-luvun lamanjälkeisinä vuosina.
ARVOSTELU
Jenni Toivoniemi: Valtakausi
- WSOY, 2022.
- 426 sivua.
Erilaisista taustoista tulevia nuoria yhdistää Torkkelin kuvataidelukio. Nuoret muodostavat kiinteän jengin, jonka yhdessä pitävä voima on Bambi.
Valtakauden (WSOY, 2022) näkökulma on yhtä kuin yhdeksän kertojan tarina. Jokainen luku on nimetty yhden ”perheen” jäsenen mukaan ja seuraa hänelle tapahtuvia asioita ja kohtaamisia lukuvuoden ajan. Rakenne on kiinnostava, vaikkakin välillä hiukan sekava enkä aina pysynyt perässä kuka kukin on ja kenen kanssa.
Luvut ovat kuitenkin lyhyitä ja napakoita ja Jenni Toivoniemen kerronta luontevaa. Keskiössä on ystävyyden kuvaus, miten kaveriporukan dynamiikkaa toimii ja mikä on kenenkin rooli tässä perheeksi kutsutussa yhteisössä.
Kirjan henkilöt ovat kukin tulleet opiskelukaupunkiinsa, ja harva asuu enää vanhempiensa luona, paitsi pojista Johannes, jonka hulppeassa kodissa voidaan bilettää. Suurin osa kirjan tapahtumista sijoittuukin baarielämään, viinin juomiseen ja muuhun kuin itse opiskeluun.
Jenni Toivoniemi on parhaimmillaan kuvatessaan aikuistuvien nuorten mielen myllerrystä ja ihmissuhteiden monimutkaisuutta. Bambi on päähenkilönä se voimakas persoona, joka kokoaa jengin yhteen. Hänen kämppänsä sohvalla useampikin kavereista purkaa tunnemyrskyjään.
Kuvankaunis Helena, joka tulee porukkaan hiukan ulkopuolisena, herättää Bambissa voimakkaan omistamisen halun ja muissa kavereissa valtavaa ihailua ja ehkä kateuttakin. Seksuaalisuus on teoksessa vapautunutta, mutta myös jossain määrin koston väline ja aiheuttaa osalle epävarmuutta omasta asemasta ja kehosta tiiviiksi muodostuneessa jengissä.
Kohderyhmä Valtakaudelle ovat me, jotka pystymme palaamaan omaan opiskeluaikaamme lankapuhelinten ja tupakansavuisten kuppiloiden maailmaan. Tämän päivän nuorille kirja on matka jonnekin riipaisevan hauskaan ja outoon opiskelijaelämään. Hetkeen elämässä, kun kaikki on vasta alussa, tunne-elämä kuohuntavaiheessa ja oma maailmankuva ja oma itse vasta muotoutumassa.
* *
Valtakausi tuntuu välillä pinnalliselta kerronnalta baari-illasta ja viinijuomingeista toiseen. Se on kuitenkin viihdyttävää ja helppoa luettavaa. Toivoniemen luonteva ja uskottava dialogi vie mukanaan. Se herättää halun kulkea niin Bambin, Antin, Helenan, Johanneksen, Kain, Laura, Milan, Petterin kuin Sonian mukana, nähdä miten kaikki päättyy ja mihin he loppujen lopuksi pyrkivät.
Syvemmälle tunteissa päästään vasta kirjan loppupuolella. Yllättävä tragedia muuttaa nuorten elämän suuntaa ja arvomaailmaa. Harppaus aikuisuuteen onkin iso.
Irmeli Heliö
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Yksinäinen lapsi lettupinon äärellä – arviossa Karolina Ramqvistin Leipää ja maitoa
KIRJAT | Karolina Ramqvistin henkilökohtainen muistelma ruoasta ja syömishäiriöstä valittiin Ruotsissa vuoden parhaaksi.
Suomen lasten ympäristöhistoriasta nauttii myös aikuinen lukija – arviossa Muutosten maa
KIRJAT | Aukeamittain etenevä tietokirja tarjoaa runsaasti kuvia, paljon knoppitietoa ja pitkän kaaren kotimaastamme, jota muokkasi ensin luonto ja sitten yhä voimallisemmin ihminen.
Kun Japani tarttuu kiinni eikä päästä irti – arviossa Henri Hirvenojan runoteos Nousevan auringon otteessa
KIRJAT | Henri Hirvenoja antaa äänen vaihto-oppilaille. Monet Nousevan auringon otteessa -teokset tekstit ovat kuin pienoisnovelleja.
Neonkaupunki-fantasiatrilogian päätösosa jää hiukan sekavaksi – arviossa Luutivoli
KIRJAT | Susanna Hynynen ja Dess Terentjeva ovat luoneet hienon slaavilaisfantasian, mutta sen kliimaksi kompastelee langanpätkiinsä.