Ulla-Maija Svärd on mennyt ihmisen sisälle – elinteokset esillä ensi kerran Lahden Uudessa Kipinässä

Tuunattu lääkärintakki luurangon päällä. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Päivi Vasara, teksti
Ulla-Maija Svärd, kuvat

Taideprojektit huutavat loppua, kuten mitkä tahansa hankkeet. Ne pitää saada loppuun eli ihmisten nähtäväksi.

Tamperelaistuneen Ulla-Maija Svärdin työt ovat esillä hänen kotikaupungissaan Lahdessa Uusi Kipinä -nimisessä galleriassa kolme viikkoa. Avajaiset olivat tiistaina 22.3.2022.

Ensin Ulla-Maija ihastui Sobottan anatomian oppikirjojen kuviin.

Sitten hän yhdisti esineitä, ompeli ja tikkasi sekä ajatteli samalla, koska aikaa oli käsien ja pään tehdessä töitä. Seuraavaksi hän teki ”elinpaketteja”.

Lähikuva yhden työn yksityiskohdasta. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Teoksilla ei ole nimiä. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Anatomian tikkaamista hän teki Helsingin Kaapelitehtaalla. Niiden esille saaminen kesti vajaat kymmenen vuotta.

Mies sairastui ja kuoli, ja vuonna 2018 keväällä Ulla-Maija muutti Tampereelle. Työt tulivat muuttokuorman mukana ja päätyivät kellarikomeroon. Säilytyspaikka oli hyvä, sillä teokset eivät ole kärsineet.

Ulla-Maija Svärd sai luurangon lainaan naapurustostaan Lahden näyttelyä varten. Kuva: Päivi Vasara

Ei selittelyä

Töitään Ulla-Maija Svärd ei halua selittää, eikä avata, mitä ne ovat. Teokset tulevat todeksi, kun joku näkee ne, ja jokaisen tulkinta on erilainen.

– Ystäväni ovat olleet suurimmaksi osaksi näistä riemuissaan. Niiden olemassaolo on ollut salaisuus, jonka olen jakanut lähimpien kanssa.

Miksi työt sitten olivat niin pitkään kellarissa? Ulla-Maija sanoo, että hänellä oli välillä elämässään epäuskon kausi, surua ja muutoksia. Hän pyrkii saamaan anatomianäyttelyn esille myöhemmin Tampereelle.

Kysymykseen ”miksi” Ulla-Maija vastaa, että hänellä oli tarve tehdä jotakin omaa. Työmaailmassa työ vei ajan ja energian, mutta senkin rinnalla hänellä oli omia projekteja.

– Minä halusin oman vapaan mahdollisuuden tehdä, mitä haluan. Sama liittyy minulla valokuvaamiseen, piirtämiseen ja kirjoittamiseen.

Yksi ”elinpaketeista”. Kuva. Ulla-Maija Svärd

Yksityiskohta yhdestä lääkärintakista. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Näyttelyn nimi on nyt Sisäkuvia ihon alta. Nimi oli yhdessä vaiheessa ”Ihon alle”, mutta ihan äsken ilmestyi samanniminen kirja, joten nimi oli tavallaan varattu.

Naisista on moneen

Kun Ulla-Maija Svärd aloitti valokuvausopinnot Taideteollisen korkeakoulun koulutuskeskuksessa, eräs hänen opettajistaan sanoi, ettei naisista tule valokuvaajia. Tällainen kommentti olisi voinut masentaa, mutta toisin kävi. Lausuma vain lisäsi sisua.

Opiskeluaikoina Ulla-Maija oli yhden kesän opiskelukaverinsa kanssa puistokuvaajina Helsingin Espalla. Se oli hyvä kesähomma. Sitä ennen Ulla-Maija myi korujaan torilla ja kiersi markkinoita.

Työelämässä hän on ollut Avotakan kesäkuvaajana, tehnyt töitä freenä, pitänyt toisen kanssa studiota ja sen jälkeen yksin, työskennellyt Lehtikuvassa ja kymmenen vuotta Me naisissa. Organisaatiomuutosten jälkeen hänestä tuli Sanoma Magazines Finlandin valokuvaaja.

Kun Ulla-Maijalla todettiin Parkinsonin tauti, hän jäi sairaseläkkeelle. Kymmenen vuoden kuluttua lääkäri totesi, ettei Parkinsonia ole. Kun rankat lääkkeet lopetettiin, olo kohentui.

Ulla-Maija ei halua töitään selitellä. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Monia projekteja

Me naisten -lehden kansikuvista syntyi yksi Ulla-Maijan omista projekteista. Hyväntahtoinen ja humoristinen, mutta myös naistenlehtien pinnallisuuden esille tuova. Ulla-Maija käsitteli alkuperäisiä kansia eri tavoin: ompelemalla, toppaamalla ja kirjomalla. Toiset työt olivat kookkaita seinävaatteita.

Yksi oma valokuvausprojekti tallensi rautateitä. Niihin liittyviä ihmisiä, junia ja rautatieasemia. Ne ovat dokumentteja.

Töiden ohella Ulla-Maija teki abstraktivalokuvia. Syntyi guasseja, joiden sääntönä oli, että ei saa jättää kesken eikä saa jäädä liikaa jappasemaan, vaan pitää tehdä, mitä on syntymässä.

Kimmo Takalan kanssa Ulla-Maija teki satukirjan Aikamatka, jossa tarina kulkee valokuvissa. Teos on toteutettu Taiteen keskustoimikunnan myöntämän lastenkulttuurin edistämisapurahan sekä valokuvateosten laatutuen avulla. Yksi sisun näyte oli satukirjan myyminen kaikkiin Suomen kirjastoihin soittamalla ne yksitellen läpi.

Työt olivat pitkään kellarissa, mutta eivät siitä vahingoittuneet. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Mitä haluaa

Anatomiatöistä ei ainakaan voi sanoa, että ne ovat somia sisustustauluja. Lahden näyttelyn työt ovat myynnissä, mutta niiden kaupalliseen menestykseen Ulla-Maija ei usko.

–Tekee mitä tekee, niin ei saa selittää. Minä en pidä siitä, että taideteosten vieressä on pitkät tekstit. Se on löysää. Taideteos valmistuu vasta sen katsojan mielessä. Pitää tehdä sellaista, mikä on itselle omaa, ei pidä tehdä miellyttääkseen jotain toista. Loppujen lopuksi ihminen ei voi olla muuta kuin oma itsensä.

–Säännöt siitä, kuka saa tehdä ja mitä saa tehdä, voivat yksinkertaisesti olla vääriä. Jos minulla olisi nuorempana ollut enemmän itseluottamusta, olisin tehnyt joitain asioita toisin. Näin vanhana voi heittää rajoitukset romukoppaan.

Lahden näyttelyssä Ulla-Maija aikoo salakatsella näyttelyvieraiden reaktioita ja tutkia, mitä vieraskirjaan on kommentoitu.

– Minulla on lapsellinen ilo siitä, että voin antaa muille jotain, kun olen saanut tämän näyttelyn valmiiksi.

Työt ovat nyt ajankohtaisempia kuin ennen. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Tarkoitus on saada työt myöhemmin esille Tampereella. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Nerokas ihmiskeho

Anatomiatöiden taustalla on lääketieteen maailma, kuolema ja elämän hauraus. Ihmisen sisusten lisäksi töihin kuuluvat anatomiakuvien kirjaillut lääkärintakit. Yksi niistä on Tampereen naapuruston fysioterapeutilta lainatun luurangon päällä.

– Työni lähtökohta on ihmiskeho. Se on nerokas järjestelmä: sekä kaunis ja vahva että hauras ja katoava. Suhteemme siihen on ristiriitainen. Kun ihailemme nuoruutta ja kauneutta, varjostaa elämäämme vanhuuden- ja kuolemanpelko.

Ihmisillä on ylimitoitettuja haaveita lääketieteen kaikkivoipaisuudesta ja ikuisesta nuoruudesta. Ihmeitä ei kuitenkaan tapahdu. Elämä itsessään on ihme, jota tulee kunnioittaa.

Näyttelyn nimi on Sisäkuvia ihon alta. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Töiden lähtökohta on nerokas ihmiskeho. Kuva: Ulla-Maija Svärd

– Järjettömät kauneusleikkaukset ovat nykypäivää ja laiton elinkauppa bisnes, jossa ryöstetään köyhiltä rikkaille. Köyhän ihmishenki kehitysmaassa ei ole minkään arvoinen, kun rikas saa rahalla haluamansa. Se tehdään jossain hienossa leikkaussalissa taitavin käsin.

Ihmiskehon osat voivat kuitenkin olla myös lahja, joka on mahdollisuus antaa toisen elämän ylläpitämiseksi.

– En ole tehnyt näyttelyyn muutoksia, mutta nyt kaivettuani työt kellarista, johon jo kuvittelin niiden jäävän, ne ovat ehkä ajankohtaisempia kuin aiemmin. Ajattelen niin, että ehkä korona-aika ja nyt kokemamme sodan pelko ovat tuoneet niihin oman lisänsä.

Kauno ry:n ylläpitämä Galleria Uusi Kipinä (GUK) sijaitsee Lahden keskustassa kaupunginkirjaston, kaupunginteatterin ja Lahden keskeisimmän kauppakeskuksen Trion tuntumassa. Avoinna ti–pe 12–18 la–su 12–16. Kymintie 1, Lahti.

Yksi niin sanotuista elinpaketeista. Kuva. Ulla-Maija Svärd

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua