Tuija Välipakka. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Päivi Vasara, teksti
Ulla-Maija Svärd, kuvat

Runoilija Tuija Välipakka on aistiyliherkkä. Tämä avaa portin visuaalisuuteen. Hän näkee runon ensin kuvina ja kääntää sen tekstiksi.

Hän tekee myös runovideoita yhdessä tyttärensä Mikaelan kanssa.

Runon syvin olemus siirtyy parhaiten jollakin sisäisen tietämisen tasolla runoilijalta videokuvaajalle; välillä on yhteys, jota on mahdoton ja turha sanallistaa.

– Visuaalisuus on minulle olennaista. Jos osaisin maalata, niin varmaankin maalaisin. Nyt teen visuaalista runoutta.

Tuija Välipakka pitää Kulttuuritoimituksen Viikon runo -sarjaa hyvänä ideana, koska runouden edistäminen on hänelle tärkeää.

– Kun minä olin aloittava runoilija, ei ollut nettiä, kuten nyt. Haavikko ja muut tekivät omana aikanaan kuvarunoja kirjoituskoneella, kunnioitan heitä. Tässäkin kohtaa maailmaa, missä nyt olemme, on herkullinen aika kirjoittaa. Perinteisen runokokoelman lisäksi on uusia mahdollisuuksia, kuten lavarunous ja videorunous. Esimerkiksi Nokturno-alusta kertoo hyvin, mistä runoudessa on kyse sekä missä ja miten sitä voi tehdä. Lisäksi on olemassa yhteiskustantamoja, jotka helpottavat kirjamuotoista julkaisemista.

Tuija Välipakka löytää samankaltaisuutta olla tekstin ja eläinten seurassa.

* *

Muoto muuttuu, runous jatkuu

Runo on kielen ja ajattelun tutkimisen väline. Sen tekeminen jatkuu, vaikka muodot muuttuvat.

One Hundred Red Things In Summer 2018 on Tuija Välipakan Nokturno.fi-sivuston virtuaalisessa residenssissä syntynyt interaktiivinen runoutta ja valokuvaa yhdistävä teos. Se koostuu sadasta valokuvasta ja sadasta runosta, jotka jakautuvat kymmeneen eri lukuun.

Teos on rakennettu eräänlaiseksi peliksi, jossa pääsee sukeltamaan punaiseen maisemaan ja pohtimaan, miten eri tavoin havainnoimme ympäristöämme.

Myös viimeisin Uutisia!-runokokoelma sisälsi valokuvarunokuvasarjan ja kirja oli mahdollisesti ensimmäinen painettu nelivärirunoteos.

Päivässä on rytmi

Tuija Välipakka on asunut 30 vuotta samassa osoitteessa Messukylässä rintamamiestalossa. Uusperheessä on viisi lasta. Lapset ovat aikuistuneet ja muuttaneet omilleen.

Runoilijalla on kodin yhteydessä työhuone. Sen kynnyksen yli astuminen on merkki itselle ja perheelle, että nyt ollaan töissä.

– Elämäni luksusta on se, että saan aamukahvin tarjoiltuna. Siirryn siis suoraan unesta kirjoittamisen maailmaan. Se on hyvä, koska unessa moni ongelmallinen asia ratkeaa. Luen aina viimeiseksi illalla. Siten aivot työstävät kieltä myös unessa.

Tuija kirjoittaa kurinalaisesti, hän aloittaa aamulla ja iltapäivällä hän hoitaa järjestöasioita. Kuvassa on päällä itse tehty islantilaisneule.

– Ennen koronaa kirjoitin myös kahviloissa ja rantakallioilla. Tilasta toiseen siirtymisellä on merkitystä kirjoittamiselle. Joskus vaihdan maisemaa, jotta teksti tuntuisi lukiessa uudelta ja sitä olisi helpompi työstää. Teen työtä kurinalaisesti, aloitan aamulla ja iltapäivällä hoidan järjestötyöt.

Järjestöelämää

Tuija Välipakka oli Pirkkalaiskirjailijoiden puheenjohtaja kuusi vuotta ja yhdistyksen hallituksessa 13 vuotta. Nyt puheenjohtajan tehtäviä hoitaa Tiina Lehikoinen.

Tätä nykyä Välipakka on toista vuotta Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa. Etenkin Kirjailijaliiton tehtävät ovat edunvalvontaa. Pirkkalaiskirjailijoiden työsarka oli nostaa paikallisten kirjailijoiden asiaa esiin.

Hän on kirjoittanut tietokirjan Sata tapaa tappaa sielu: Narsismin uhrit kertovat.

– Uudessa kirjassa vierailen yhdessätoista kirjallisessa keittiössä, kerron keittokirjojen historiasta sekä ruoasta ja identiteetistä. Mukana resepteineen ovat Ville Hytönen, Leena Parkkinen, Viggo Wallensköld, Sirpa Kähkönen, Marko Annala ja Inga Magga, Anneli Kanto, Johanna Sinisalo, Juha Siro, Outi Pakkanen, Sofi Oksanen sekä Katri Wanner, joka kertoo Vexi Salmesta.

Eläimet ovat tärkeitä

Välipakka käy ratsastamassa neljä kertaa viikossa Niihama Riding -ratsastuskoulussa.

Kotona on kuusi kissaa. Tuijalla on ollut myös kaksi koiraa, jotka elivät kunnioitettavat 15 vuotta. Runokokoelmissa liikkuvat mukana enemmän koirat, ja eräs koiraruno oli runoilija Mirkka Rekolan lempiruno Lasimorsian-kokoelmasta.

– Olen erakkoluonne. Löydän samankaltaisuutta olla tekstin tai eläinten seurassa. Äärimmäisenä kokemuksena eläimien ja tekstin samankaltaisuudesta, ruumiillisesta läsnäolosta ja kehotuntemuksista itselleni on ratsastus. Molemmissa minä ja toinen vaikutamme toisiimme eikä ilman pakottamatonta ja tasapainoista vaikuttamista synny harmonista lopputulosta, vain kaaos.

– Kokemus kertoo, että sekä hevonen että teksti voivat karata silmänräpäyksessä alta.

Tie kirjailijaksi

Tuija Välipakka on kirjoittanut nuoresta asti. Ensimmäinen kirjallinen tuotos kymmenvuotiaana on 200-sivuinen A4-arkeille käsin kirjoitettu hevosromaani. Teinityttönä hän teki nimimerkillä runoja Aamulehden nuorisopalstalle, se oli tärkeää.

– Luin runoutta. Vuonna 2000 olin Oriveden opistolla kuuntelemassa Kirsi Kunnasta. Se oli vaikuttavaa, kun Kirsi hengitti tekstejä ja loi ne eläväksi. Se kokemus avasi minussa lukon.

Tuija Välipakka otti yhteyttä Kylli Koskeen eli Kylli-tätiin, koska halusi kirjoittaa kuvitetun lastenrunokirja. Tämä ei kuitenkaan ehtinyt toteutua Kyllin kuoleman vuoksi. Runoista kiinnostui kuitenkin TV1:n lastenohjelmien toimittaja Laura Lilja-Haataja, joka halusi tehdä televisiolle Runokynä-lastenrunosarjan. Runot luki näyttelijä Emilia Pokkinen.

Niihamassa Tuija Välipakka käy ratsastamassa monta kertaa viikossa.

* *

Oikeita ihmisiä osui kohdalle

– Kirsi Kunnas vauhditti halua oman runokokoelman kirjoittamiseen ja julkaisemiseen. Pääsin Viita-akatemiaan vuonna 2000 ja sain opettajaksi Kullervo Järvisen. Hän oli suuri tuki pyrkimyksissäni. Toisena akatemiavuotenani ilmestyi esikoisrunokokoelmani Lasimorsian. Esikoiskokoelman tulo oli sekä nopeaa että hidasta, sillä olin kirjoittanut intensiivisesti.

– Siitä voi kiittää myös perhettä, sillä sovimme, että Viita-akatemian aikana keskityn vain kirjoittamiseen.

Eno kannusti

Uran varrella on ollut monta vaikuttavaa ihmistä. Yksi heistä oli eno, Vexi Salmi, joka näytti, että kirjoittaminen on mahdollinen ammatti. Vexi Salmi tunnetaan sanoittajana, mutta hän on kirjoittanut 17 teosta.

– Minusta tuli kirjailija, koska minulla oli oma vahva halu kirjoittaa esiin heikosti näkyviä kohtia, asioita, joiden päälle astutaan, halkeamia, vinoumia sekä joskus myös räikeyksiä, joiden edessä on yleinen turtumus ja valittu sokeus. Juuri tällaisia asioita runo kerää piirinsä.

Viikon runo -sarja alkaa helmi-maaliskuun aikana. Sitä ennen esitellään kaikki sarjaan osallistuvaa neljä runoilijaa. Sarjan idean jalostamisessa on ollut suurena apuna Erkki Kiviniemi.

Tuija Välipakka

• Syntynyt vuonna 1967 Hämeenlinnassa.
• Muutti Tampereelle perheensä kanssa yksivuotiaana.
• Vietti lapsuuden kesät Hämeenlinnan mummulassa.

Tuotanto

Runokokoelmat:

• Lasimorsian. Helsinki: Gummerus, 2003.
• Klovnin pelko. Helsinki: Gummerus, 2010.
• Take away. Helsinki: Paasilinna, 2014.
• Uutisia! Helsinki: Siltala, 2018.

Romaanit:

• Härkätanssija. Helsinki: Gummerus, 2004.
• Maailman vahvin tyttö. Helsinki: Gummerus, 2007.

Tietokirjat:

• Sata tapaa tappaa sielu: Narsismin uhrit kertovat. Helsinki: Gummerus, 2020.
• Kirjailijan keittiössä. Helsinki: Siltala 2022, huhtikuu.

Muut teokset:

• One Hundred Red Things In Summer (digitaalinen virtuaalirunopeli), Nokturno, 2018

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua