Morgan Spector ja Carrie Coon Russellin pariskuntana. Kuva: Alison Cohen Rosa
TELEVISIO | Downton Abbeyn luojan, kirjailija Julian Fellowesin uutuussarja The Gilded Age tarkastelee amerikkalaisen yläluokan elämäntapaa ja New Yorkin historiaa. Sarja alkaa HBO Max -kanavalla.
”Fellowesin luulisi tietävän miten paremmissa piireissä tuhotaan ihmiskohtaloita juhla-aterioilla ruokalajien välissä.”
Suoratoistoyhtiö HBO:n alkuvuoden tapaus on The Gilded Age, vuoden 1882 New Yorkin uuden ja vanhan rahan seurapiirien verisestä taistelusta kertova epookkisarja.
Verisyys jää sarjassa enimmäkseen vertauskuvalliseksi, sillä taistelut käydään suurelta osin salongeissa, tanssiaisissa, hyväntekeväisyysmyyjäisissä ja illallisilla. Taisteluita johtavat naiset eli miljonäärien vaimot, tyttäret ja lesket.
Seurapiirien sotaa salongeissa
The Gilded Age -sarjan on luonut brittikirjailija, käsikirjoittaja sekä yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuoneen jäsen Julian Fellowes, joten hänen luulisi tietävän miten paremmissa piireissä tuhotaan ihmiskohtaloita juhla-aterioilla ruokalajien välissä. Hänen toistaiseksi paras työnäytteensä on ollut Downton Abbey -sarja.
The Gilded Age -sarjaa voi hyvällä syyllä pitää Downton Abbeyn amerikkalaisena serkkuna. New Yorkin 1800-luvun raharikkaista on perinteisesti puhuttu aristokratiana. He olivat ihmisiä, joiden elämää ja arkea määrittelivät hyvin tarkat käyttäytymissäännöt.
Etiketin rajat nousevat muureiksi
Sillä oli merkitystä, kuka tunsi kenet ja keiden kanssa oli hyväksyttävää keskustella, tai keitä ylipäätään tervehtiä. Nyt alkavan sarjan ytimessä oleva vanhan ja uuden rahan taistelu henkilöityy vastikään rikastuneeseen Russellin perheeseen, joka on muuttanut New Yorkiin.
George Russell (Morgan Spector) on rikastunut rakennuttamalla rautateitä, hänen Bertha-vaimoaan (Carrie Coon) polttaa halu päästä New Yorkin yläluokkaisten seurapiirirouvien kuningattareksi. Russellit oppivat, ettei tulokkailla ole helppoa, koska vanhan rahan ja vallan piirit suhtautuvat uhkana pitämiinsä uusrikkaisiin ynseästi.
Karhea ja kiltti sisarus elää yhdessä
Vanhan kaartin jäseniä esittämässä on tunnettuja ja tunnustettuja näyttelijöitä: sarjassa nousee keskeiseksi teräväkielinen miljoonikkorouva Agnes van Rhijn, jota esittää Christine Baranski hyvin samantyyppisenä riivinrautana, jota hän esitti jo The Good Wife -sarjassa. Muutamat hänen lausahduksistaan voisivat aivan hyvin olla peräisin Downton Abbey -sarjassa leskiherttuatarta esittäneen Maggie Smithin suusta, niin sarkastisia ne ovat. Vanha rouva Agnes asuu yhdessä kiltin ja hellämielisen Ava-sisarensa kanssa.
Avaa esittää Sinkkuelämää-sarjassa järkevän juristin Mirandan roolissa esiin noussut Cynthia Nixon.
Ei pelkkiä ökyrikkaita
Sarjan alku seuraa, miten van Rhijnien kaukaa maalta Pennsylvaniasta New Yorkiin tullut orpoutunut ja pahasti köyhtynyt Marian-veljentytär (Louisa Jacobson) kotiutuu suurkaupunkiin.
The Gilded Age viehättää, koska näyttelijät ovat loistoluokkaa ja koska sarjan historiatietoisuus ja tuotantoarvot viihtyvät toistensa seurassa. Käsikirjoittaja Fellowes on oivaltanut, miten luodaan hyvää epookkitarinaa, jossa kuvataan monenlaisten ihmisten, niin kroisosten kuin heidän palvelijoidensakin väliin dramaattiseksi muuntuvaa elämää. Sarjaa katsomalla voi saada käsityksen aikakaudesta, jolloin kapitalismia johdettiin salongeista ja New Yorkin keskuspuiston laidalle rakennetuista palatseista.
Raha ja sen liikkeet tulevat mukaan
Suunnattomat omaisuudet luotiin Yhdysvaltain sisällissodan jälkeen. Rahaa tuli rautateistä, laivanvarustuksesta, öljystä, kuparista, hiilestä ja milloin mistäkin. Uuden ja vanhan rahan taistelussakin saattoi tulla oikeastikin ruumiita.
Kuvatussa maailmassa palkkatyö elannon saamiseksi voi olla häpeällistä. Parasta oli vain olla rikas tai syntyä sellaiseksi. Uusrikkaat olivat häpeilemättömän ahneita, tahtoivat kaikkea enemmän, parasta ja kalleinta. Vanha raha oli kunniallista ja sellaiseen pyrkivää, koska sille riitti vauras, tasainen elämä, mutta uusi halusi puhaltaa kumoon kaiken vanhan, tavat, tyylin, muodin ja elämäntavan.
Vanha raha oli määritellyt sen, mikä oli hyvin, oikein ja kunniallista ja millaista rikkaus on. Se ei uudelle kelvannut, joten vanhaa pelotti.
Sarjan nimi on peräisin amerikkalaiskirjailija Mark Twainilta, joka kutsui sarjan kuvaamaa 1880-lukua “kullatuksi ajaksi”. Nimenomaan kullatuksi, eikä kultaiseksi. Ero on pinnassa eli ulkoisessa vaikutelmassa. Kyse on sananmukaisesti ulkokultaisuudesta.
Siinä sarja tulee lähelle nykyaikaa, sillä pinnallisuutta on vieläkin ja sillä menestyy.
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Muutakin kuin poliisisarja – arviossa Hankala perintö
TELEVISIO | Uusi islantilainen draamasarja Hankala perintö ei harvinaista kyllä ole rikossarja eikä myöskään pelaa kauniilla luontokuvilla.
”Olen internetin mittapuulla maailman kuuluisin elävä ihminen” – dokumentti Andrew Tatesta Ylellä
ELOKUVA | Dokumentti toksisen maskuliinisuuden esikuvaksi mainitusta sosiaalisen median vaikuttajasta Andrew Tatesta ei juuri miestä mairittele. Moniin nuorukaisiin hänen sanomansa kuitenkin uppoaa.
Järjestelmän vanki – Elina Talvensaaren How to Please nyt Yle Areenassa
ELOKUVA | Elina Talvensaarinen dokumentaarinen lyhytelokuva on tervetullut lisä valaisemaan joidenkin turvapaikanhakijoiden todellisuutta ja vuosien mittaista kiirastulta.
Lunastamattomia lupauksia – arviossa Ylen uutuussarja Sekunnit
TELEVISIO | Ylen uusi draamasarja kertoo kymmeniä kuolonuhreja ja satoja loukkaantuneita aiheuttaneesta junaturmasta. Hyvä näyttelijäntyö on ilonaihe läpi sarjan.